Tälläkin viikolla on ohjelmaa riittänyt vatsataudin parantelemisen lisäksi. Tosin koko vatsatauti taisi olla ohi jo maanantain jälkeen, kun mitään ripulia ei sittemmin ole näkynyt.

Käytiin tutustumassa erilaisiin kulkuvälineisiin, eli bussin lisäksi metroon, ratikkaan ja junaan. Tehtiinpä tuo kaikki vielä samalla reissulla. Ensin mentiin bussiin, mikä onkin Kurulle tuttu kulkuväline. Vähän se kyllä kuolaili, kun bussimatka oli vähän tavallista pidempi, mutta matkusti muuten tosi nätisti. Ruoholahdessa hypättiin pois ja vaihdettiin metroon. Samalla Kuru pääsi ensimmäiselle hissimatkalleen - ei oltu edes muistettu, että se ei ole koskaan hississä ollut. Metrossa Kuru oli tosi hienosti, jaksoi istua nätisti lattialla alkunuuskuttelujen jälkeen eikä kauheasti ihmetellyt enää ihmisiäkään. Lopulta se jopa meni maate lattialle, harmi kyllä juuri ennen kuin saavuttiin Sörnäisiin, missä vaihdettiin kulkupeliksi ratikka. Ratikassakin Kuru oli ihan kohtuullisen nätisti, harmikseni jouduttiin menemään ihan ratikan perään, kun keskipaikan valtasi iso dobermanniuros. Ohikulkevia ihmisiä siis riitti ja tilaa oli aika vähän, mutta Kuru oli hienosti. Välillä nostin sen syliin, kun aukeavat ovet kiinnostivat liikaa tai kun se näytti hermostuneelta, mutta muuten se oli ihan rauhassa lattialla. Ratikassakin se meni loppumatkasta makaamaan, ja taas jouduttiin pian jäämään pois.

Ratikalla siis matkustettiin Pasilan asemalle, missä vaihdettiin junaan. Hysteerinen kun olen, en uskaltanut antaa Kurun juuri siellä kävellä, pelkäsin lasinsiruja, myrkkyjä, "herkkuja", ihmisiä, jotka eivät näe pientä koiranpentua.. Mutta hienosti se oli ja rauhassa matkusti liukuportaissa minun sylissäni. Junan tulokaan ei pelottanut, vaikka se ääntä pitikin. Junassa löytyi junan eteisestä rauhallinen kolo, jossa Kuru saattoi istua ja makailla. Enää eivät ihmisetkään niin hurjasti kiinnostaneet, luvan kanssa se kävi yhteen tutustumassa kun oli hiljainen hetki. Junassa se matkusti jo kuin vanha tekijä, suhahdukset vähän ihmetyttivät, mutta muuten Kuru oli kuin kotonaan. Leppävaarassa yritin (taas) tarjota Kurulle vettä, mutta ei kelvannut, ihmisvilinä oli liikaa. Portaat se kapusi hienosti omaan tahtiin ja pian oltiinkin taas bussimatkalla kotiin. Nätisti se jaksoi kävellä pysäkiltä vielä kotiin asti, ja perillä se sitten joikin koko reissun edestä. Ja ihme kyllä, Kurua ei edes kauheasti koko reissu väsyttänyt. Normaalit päiväunet se vetäisi, mutta niiden jälkeen se oli taas vähintäänkin yhtä rasittava riiviö kuin aina ennenkin. ;)

Tähän viikkoon mahtui myös hurja ukkosmyrsky. Meillä oltiin - onneksi - siihen aikaan aamulenkin jälkeen nukkumassa. Risto tekee yövuoroa, joten oli luonnollisesti nukkumassa, ja Kuru vetäisi myös nokkaunia aamun riekkujen jälkeen. Minäkin olin ottamassa päiväunia, kun kerrankin rauhassa sai. Sitten herättiin kaikki siihen, että ulkona paukkuu aivan hillittömästi ja salamat lyövät niin lähellä niin kirkkaasti, että verhojen takaakin ne valaisivat koko huoneen. Muuten ulkona oli ihan säkkipimeää, vaikka oli keskipäivä. Me ihmiset jäimme sänkyyn "nukkumaan" muina miehinä, ja Kurukin oli ihan rauhassa eikä paukkeesta hätkähtänyt. Yhdestä kellosta sitten huomattiin sähköjenkin menneen. Hetken jo luultiin, että ukkonen olisi ohi, Kurukin siirtyi yhdelle lempipaikalleen eli ikkunan alle nurkkaan - ja sitten löi järkyttävän lujaa salama ja hirvittävä räjähdys suoraan päällä. Kuru päästi jonkin äännähdyksen, varmaan pelästyi, ja me jatkoimme rupattelua ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toivottavasti se nyt ei jatkossa kuitenkaan paukkuja pelkää. Minkäs noille luonnonvoimille mahtaa. :/

Eilen illalla käytiin treffaamassa taas Päivin Viimaa ja Myryä. Kurulla oli tällä kertaa vissiin aika mielettömän kivaa, se jaksoi tosi hyvin leikkiä ja olisi kyllä jatkanut pidempäänkin, piti vaan lopettaa leikit kun niitylle tuli ulkopuolinen koira. Kuru innostui oikein kunnolla roikkumaan Viiman turkissa (huoh, mitkä käytöstavat) ja Viima ei sanonut sille mitään, pyhimyksen kärsivällisyys sillä koiralla. Tosi nätisti Viima paini Kurun kanssa, osasi selvästi ottaa pennun huomioon ja leikkiä sille sopivia leikkejä. Myryn kanssa Kurulla oli hillittömät juoksuleikit, ja voi sitä onnellista ilmettä, kun pääsi takaa-ajoon. :) Molemmat isot pojat ovat kyllä oivallisia leikkikavereita. Ihan kolmistaan eivät vielä leikkineet, mutta pareittain oli kivoja leikkejä. Ihanaa, kun on tuollaisia koirakavereita, sitä peuhaamista on niiiin kiva katsella.

Kuru oli "pikkuisen" väsynyt, kun lähdettiin kotiinpäin. Suurimman osan matkasta bussipysäkille sitä kannettiin, ja pysäkilläkin pidettiin sylissä nukkumassa - se oli ihan raato. Bussimatkakin meni nukkuessa, mutta pysäkiltä kotiin se jaksoi taas nätisti kävellä. Kotona kuitenkin kummasti maittoi uni, ihanan rauhallista pitkästä aikaa. Pystyttiin tekemään jopa onnistunut 15 minuutin yksinoloharjoitus, kun Kuru oli niin väsynyt. Vielä myöhään illalla käytettiin se pissalenkillä talon ympäri, mutta ei se kyllä enempää olisi jaksanutkaan. Kuru nukkui hienosti varttia vaille yhdeksään asti (ennätys!) eikä herättänyt edes tukasta repimällä, vaan nätisti kättä nuolemalla. Pitäisi selvästi järjestää sille paljon enemmän riekkumistilaisuuksia, niin sen ei tarvitse purkaa pöhköenergiaa meihin.. Pentu parka, kun ei omistajat tätäkään ymmärrä aiemmin.

Tiina