Kiirettä on pitänyt, vaikkei muka juuri mitään olla tehty. Samaa touhua kuin ennenkin, yksinoloharjoituksia on tehty, harjaamista ja kynsienleikkuuta opeteltu jne. Aika pitkään Kuru jaksaakin jo olla väsyneenä hiljaa, 15 minuuttia oltiin kerran oven takana, mutta Kuru kerkesi kyllä ruveta vinkumaan ennen kuin ehdittiin sisään, kun naapuri meni aika kovaäänisesti sisään omaan kämppäänsä. Kyllä se siitä hiljeni, mutta oli selvästi vielä vähän liian pitkä aika, kun naapurin äänet häiritsivät. Mutta kyllä se tästä.

Torstaina oltiin tapaamassa Ráiku-lapinporokoirapoikaa. Ráikulla oli ikää 13 viikkoa, eli aika samanikäisen kaverin Kuru sai. Tosin se kolme viikkoa ikäeroa näkyi selvästi koossa (ja Ráiku oli kyllä vähän järkevämpikin..). Vähän Kuru ensin haukkui ja murraili Ráikulle (ja minä katsoin silmät ymmyrkäisenä, "eihän meidän.." :D) mutta kun Ráiku jaksoi sinnikkäästi hakea Kurua leikkiin, niin nätisti ne sitten loppujen lopuksi keskenään olivat. Kurua taisi vähän väsyttää, kun tultiin bussilla paikalle, mutta tosi pitkään se kuitenkin jaksoi riekkua. Ja oli varmasti hyvin onnessaan, kun sai samanikäistä painiseuraa. Myös Ráikun "isoveli" Vasmi käväisi vähän näyttämässä pennuille, miten ne isot koirat käyttäytyvät. Näin sivuhuomautuksena, siinä on kyllä upean näköinen koira. En minä tiedä, minkä näköinen on tyypillinen ja lapinporokoiran rotumääritelmään menevä koira, mutta Vasmi näyttää minun silmääni tosi komealta, ihan sama mitä rotumääritelmä tai tuomarit sanovat.

Lauantaina käytiin katsomassa Helsinki City Marathonia, kun reitti meni tuosta kilometrin päästä. Kuru oli kyllä sylissä koko sen ajan kun siinä seisoskeltiin katsomassa, mutta kiltisti se oli siitä huolimatta. Nähtiin jopa yksi kaveri, jonka tiedettiinkin siellä juoksevan. (Hyvin se veti, neljä tuntia oli tavoite ja nettoaika maalissa taisi olla 3:47.) Saipahan Kurukin vähän nähtävää ja samalla sopivan väsyttävän lenkin. Oli aika rauhallinen pentu illalla, vaikkei se matkana ollut pitkä, se kaikki nähtävä taisi vaan tehdä tehtävänsä.

Jos kakkajutut eivät kiinnosta, skipatkaa seuraavat kappaleet:

Sunnuntaiaamuna tulikin huolestuttavia ongelmia. Kurun vatsa oli ollut vähän löysällä lauantaina, mutta ajattelimme sen johtuvan vain helteestä tms. Sunnuntaiaamuna sille ei kuitenkaan maistunut ruoka eivätkä namit, ja se oli vähän vaisukin aamulenkillä, vaikka kävikin vähän kiinni lahkeisiin jne. Sitten tuli pieni oksu, joka varmaankin johtui tyhjästä vatsasta. Annettiin Kurulle Nutrisal-vettä, jota se onneksi joi. Soitin sitten hyvin huolestuneena kasvattajalle, joka onneksi rauhoitteli ja antoi hyviä neuvoja. Kummasti se helpottaa, kun vaan kysyy. Mittasimme lämmön, eikä kuumetta onneksi ollut - ja Kuru juoksi suoraan ruokakupille! Pesin kuumemittaria tyytyväisenä siitä, että Kuru oli syönyt, ja sillä aikaa Kuru olikin tehnyt vesiripulilätäköt lattialle. Soitin sitten uudestaan kasvattajalle, ja sain lisää neuvoja, nythän meillä on ripulikoiran hoito edessä. Kuru joi onneksi tosi hyvin sitä Nutrisal-vettä itse. Kuru ei halua edelleenkään tehdä kakkaa takapihalle, joten veimme sitä aina vähän pidemmälle, jolloin se vasta teki tarpeensa. Aika pidätyskykyinen yksilö siis ripulissakin, ihan uskomatonta.

Lisäjännitystä aiheutti vielä se, että meillä oli ohjelmassa mun siskon kihlajaiset yhdellä rantasaunalla, Kurukin oli tervetullut. Eihän meidän olisi sinne ollut ihan pakko lähteä, jos tilanne olisi ollut paha, mutta eläinlääkärikyytimme eli mun isä lähti sinne kuitenkin. Jos siis olisi pitänyt lähteä päivystykseen, olisi ollut pidempi odotusaika kotoa kuin sieltä juhlapaikalta, joka vielä sattui olemaan lähellä päivystävää klinikkaa. Päätimme sitten lähteä sinne kihlajaisiin sillä varauksella, että lähdemme sitten päivystykseen heti jos siltä näyttää. Kyseessä oli kuitenkin vain lähisuvulle tarkoitettu pieni illanvietto. Kuru sai olla rauhassa pihalla ja jompi kumpi meistä vahti melkein koko ajan, jo siksikin, että se ei osaa olla yksin kovin pitkään. Hienosti se ymmärsi juoda itsekin paljon Nutrisal-vettä ja söi sille keitettyä riisiä keitinveden kanssa. Eikä se sitten ripuloinut koko päivänä kuin kaksi kertaa, ja silloinkin ilmoitti selvästi, että nyt pitäisi päästä pihan ulkopuolelle. Automatkat menivät hienosti, se nukkui melkein koko ajan, ja kotonakin jaksoi nukkua iltalenkkiin asti. Yötä vähän jännäiltiin, että mitä mahtaa lattioilta löytyä, mutta vain yksi läjä oli yön aikana tullut, sekin paperille sihdattuna. Eikä enää onneksi mitään vesiripulia..

Nyt Kuru on saanut tehobaktia riisin ja raejuuston sekaan, ja on ollut aamusta saakka erittäin pirteä. Siis suorastaan rasittava.. mikä on vain hyvä merkki. Oli se koko eilisenkin päivän pirteä, reipas, seurasi koko ajan ympäristöään jne. mutta tänään se on oikea riiviö. Ei se siis kovin kipeä voi enää olla. Aamupäivän aikana ei ole tullut ripuliakaan, ei tosin mitään muutakaan. Saa nähdä, miten nopeasti se vatsa paranee. Menipä kakka-aiheiseksi, ihan kuin pikkulasten äideillä. Mutta tämä toimiikin päiväkirjanomaisesti, muistaapahan ainakin, minkälaisia oireita on ollut. :D

Tiina