Tiistaina käytiin pikapäätöksellä Muskan kanssa katsomassa Junnu-veljeä, joka ei päässyt sunnuntain pentupäivään mukaan. Iloinen, reipas ja kohtalaisen isokorvainen (:D) koirapoika siellä oli vastassa. Junnu oli selvästi rotevampi kuin Kuru, oikeastaan tuli Ykä mieleen. Olihan Junnulla vähän ylimääräistä kyljissäkin, mutta oli se selvästi muutenkin skrodempi kuin meidän rääpäle. Junnu ei pienistä hötkyillyt, vaikka tietysti oli ihan yhtä innoissaan kuin Kuru, kun pennut näkivät toisensa. Käveltiin Kurun ja Junnun kanssa pellolle, missä pennut pääsivät riehumaan. Tiitu-emon juoksugeenit näkyvät kyllä näissä pojissa! Riekkuhetki päättyi vähän ikävästi, kun Junnun perheen viisivuotias törmäsi Kuruun pentujen leikkiä seuratessaan, ja Kuru alkoi ontua. Se meni kolmijalkaisena hetken, sylitarkastuksen jälkeen alkoi varata painoa jalalle, mutta ontui vielä jonkin aikaa. Kotiin päästyä se taisi kävellä jo aika normaalisti, vaikka mä huolestuneena olinkin näkevinäni joka liikkeessä jotain outoa. Muska yritti kovasti vakuutella, että nuo menevät yleensä ihan pian ohi, mutta mä olen oma hysteerikko-itseni.. No, viimeistään seuraavana aamuna se jalka oli täysin normaali, kummasti sillä kintulla pisteltiin hullua aropupujuoksua pellolla päivälenkillä. ;)

Tänään treffattiin Kaili-labradorinpentua, joka tavattiin ensimmäisen kerran sunnuntaina. 12-viikkoinen Kaili on tosiaan suorastaan terrierimäisen reipas ja osaa pitää hyvin puolensa. Hyvä näin, Kurun ja Kailin leikit näyttävät osuvan hyvin yksiin. Pennut juoksivat ja painivat melkein tunnin lähimetsässä - ja Kuru näytti hyytyvän ensin.. Tosi mukava leikkikaveri, ja vielä sattuu asumaan naapurissa. Kivaa!

Tiina

Kailin ja Kurun vauhtia: