Kurulla oli tänäkin viikonloppuna paljon toimintaa. Perjantaina sentään oltiin ihan kotosalla, käytiin vain Kurun kanssa vähän harjoittelemassa bussimatkustusta. Mentiin Kurun kanssa kolme pysäkinväliä bussilla, ja se kerkesi taas hermostua ja kuolata ihan reippaasti. Olin varannut Kurulle palkinnoksi bussimatkasta siankorvan palan, mutta se ei kelvannut ollenkaan - ennenkuulumatonta! Kuru vain peitteli sen huolellisesti ilmalla bussipysäkin viereisellä ruohoalueella. Kuivat nappulat kyllä maistuivat erinomaisesti. Käveltiin vähän matkan päähän riehumaan pellolle ja siellä korvanpala kelpasi jo sitten luoksetulon palkaksi. Mutta bussimatka oli selvästi aivan liian stressaava.

Lauantaina olikin Kurun mielestä hauska päivä. Oli pitkästä aikaa pieni pirteä pakkanen, ja me lähdettiin jälleen pitkälle bussimatkalle, tällä kertaa Haltialaan. Bussimatka meni aika kehnosti, tosin Kuru oli jopa melko rauhallinen toisessa bussissa, joka kulki lähinnä moottoritietä. Perillä Haltialassa sitten tavattiin ihana Umbra-lapinkoiratyttö. Oli tosin työn ja tuskan takana päästä Haltialaan saakka bussipysäkiltä, kun Kurun mielestä paikka oli niin jännä, että koko sen lyhyen matkan ajan piti yrittää vetää kovasti. Kun Kuru näki Umbran, se tajusi heti, että tuota me tultiin tapaamaan! Kyllä lapinkoira lapinkoiran tuntee.

Kuru ja Umbra pääsivät pellolle riehumaan, ja siitä juoksemisesta ei meinannut tulla loppua. Kuru ja Umbra olivat hyvin samankokoisia, Umbra kun on kuukauden vanhempi narttu. Ihan samanlaiset leikit niillä oli, ja tulivat heti aivan mainiosti juttuun. Kuru oli aivan täysin korvaton, mutta hauskaa sillä ainakin oli. Uskomatonta, miten niillä synkkasikin niin hyvin heti alusta asti. Kun suurimmat virrat oli kulutettu juoksemiseen, alkoi pentupaini. Ihan samanlainen leikkityyli, aivan samoja liikkeitä. :D Tosi hauskaa niillä näytti olevan. Kaksi tuntia siinä vierähti tosi äkkiä, upeassa säässä. Takaisin päin mennessä nähtiin vielä matkalla hieno Mosku-lapinkoiraherra.

Haltialasta päästiin pois päin Riston veljen kyydillä. Kuru oli aivan täysin rauhallisena takapenkillä, nukkui kerällä oman pyyhkeensä päällä. Ei mitään matkapahoinvointia eikä hermostumista. Suuntasimme Riston vanhempien luo, missä Kuru pääsi heti ensimmäisenä tervehtimään Peltsi-koiraa. Ihme ja kumma, Kuru myös oli muutaman hetken rauhassa omalla paikallaan nukkumassa, kunhan oli ensin häslännyt ainakin tunnin. Myös automatka takaisin kotiin sujui tosi hienosti, Kuru vain nukkui. Ja vieläpä siinä autossa, jossa se kerran oksensi ja normaalisti on ollut hermostunut! Toivottavasti tämä ei ollut mikään poikkeus, vaan jotain kehitystä on tapahtunut.

Sunnuntaille olikin kehitetty ihan uudenlaista ohjelmaa, nimittäin pentunäyttely. Suomenlapinkoiria oli ilmoitettu yhdeksän. Mukana oli myös Kurun kaksi veljeä ja kaksi päivää nuoremmasta pentueesta Muihtu-pentu. Kuru käyttäytyi todella upeasti koko päivän ajan. Mennessä sen piti vielä räyhätä pihalla muille koirille, mutta sisään tullessa suu meni heti kiinni. Se taisi ajatella, ettei pysty kuitenkaan haukkumaan sadoille koirille, ja päätti olla ihan hiljaa. Kun kehään pääsy vaan venyi ja venyi (oltiin melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä..) niin mitä tekee meidän Kuru? No kävi tietysti lattialle nukkumaan ihan rauhassa. Taitava pieni poika! Olen tosi ylpeä siitä. Se nukkui siinä aikansa, vaikka veljetkin painivat vieressä. Kehässäkin Kuru käyttäytyi tosi upeasti, Ristolla ei näyttänyt olevan mitään ongelmia. Myös Kurun veljet ja erityisesti Muihtu käyttäytyivät hienosti, kaikista pennuista voi olla tosi ylpeä.

Kurun arvostelu: "5,5kk vielä hyvin pikkupentumaisen vaikutelman antava. Vielä kovin kapea rungoltaan. Oikealinjainen, hieman kevyt pää. Oikea-asent. korvat. Tasapain. kulmautunut. Liikkuu hyvin. Miellyttävä luonne."

Olen tosi tyytyväinen tähän. Arvostelu on osuva, kuvaa hyvin Kurua. Ja minusta arvostelu on erittäin hyväkin. :) Kuru ei pärjännyt mitenkään, mutta se oli ihan odotettavissa. Siellä oli niitä paljon paremmin rotumääritelmän täyttäviä pentuja, joten ihan oikein se meni. Kasvattajaryhmäkin saatiin kasaan, ja tuli kunniapalkintokin. Arvostelussa mainittiin jotain tyyliin, että ryhmä on yhdenmukainen - aika hyvä vitsi! Kuru oli aivan kitukasvuinen verrattuna veljiinsä, ja veljille oli kasvanut jo hillittömästi turkkiakin. Kuru se vaan viipottaa pentukarvassa.. ja Muihtu-pentuhan on ihan eri pentueesta, selvästi eri näköinen kuin nämä isot pojat. Joka tapauksessa, hauska päivä oli!

Tiina