Kennelyskä meni onneksi aika pian ohi. Kuru yski vain neljä päivää, eikä missään vaiheessa mitenkään rajusti. Todella helpolla siis päästiin. Ikävämpi juttu onkin sitten se, että tartuntavaara jatkuu vielä kaksi viikkoa viimeisistä oireista - meidän tapauksessa muita koiria päästään tapaamaan aikaisintaan tämän viikon torstaina. Kurjaa on sekin, että Viima ja Myrykin ovat yskineet, tauti siis tarttui Kurusta isoihin poikiin jo ennen kuin Kurulla oli mitään oireita. :( Toivottavasti se menee pian Viimalla ja Myrylläkin ohi.

Kuru on välillä ollut aika rasittava, kun on ollut vaan levossa, eikä ole päässyt ollenkaan leikkimään muiden kanssa. Ohittaminen on entistä hankalampaa, kun Kuru haluaisi vaan niin kovasti leikkiä! Se on virtaa täynnä. Mutta näillä näkymin Kuru pääsee jo perjantaina purkamaan pöhköenergiaansa emonsa kanssa, jippii!

Kuru vaihtoi myös kulmahampaansa viime viikolla isojen poikien malliin. Kovasti niiden vaihtuminen kyllä vaivasikin Kurua, mutta nyt on uudet hienot isot hampaat suussa. Ei siellä taida olla enää montaa poskihammastakaan vaihtumatta. Yksinolotkin ovat sujuneet hienosti, lauantaina Kuru oli kotona kuusi tuntia yksin ihan hiljaa ja sisäsiististi. Ja sunnuntainakin tuli melkein viiden tunnin yksinolo, jälleen hienosti hiljaa ja puhtaana. On se kyllä hienosti oppinut tuon asian. Sisäsiisti se nyt on muutenkin, tosin jos maha on ollut sekaisin jonkun epämääräisen syömisen jälkeen, on paperille menoon täytynyt yöllä turvautua. Ja joskus sitä tuntuu iltaisin pissittävän niin usein, että me vaan ihmetellään, että juurihan se pihalla kävi. Kyllä se aina pyytää ulos, me ei aina vaan ymmärretä sen viestiä.

Tiina