Alkuviikosta tapahtui kummia - Kuru pissaili lattialle useaan otteeseen. Miltä tahansa muulta puolivuotiaalta se olisi tietysti ihan normaalia, mutta Kurun kohdalla hyvin omituista. Se on ihan alusta saakka ollut niin käsittämättömän siisti tapaus, että muualle kuin pihalle tai papereille pissaaminen aiheutti todellista ihmetystä. Kerran se oli pissannut lattialle lammikon, kun oli juuri puoli tuntia aiemmin käynyt takapihalla pissalla. Myös pedilleen se pissasi, ja pariin kertaan jomman kumman meistä tullessa kotiin se kyykkäsi lattialle. Normaali ilopissa se ei tosiaan ollut. Tietysti huolestuin hirveästi (huoh..) että onko Kuru jotenkin kipeä - tuo ei todellakaan ollut sen tapaista. Niinpä viestittelin Kirsun kanssa ja soitin Muskalle hyvin huolissani, olisihan Kurulla voinut olla vaikka virtsatietulehdus, eikä sellaisen kanssa ole kiva kärvistellä. Onneksi olin ollut jälleen turhaan huolissani, kyseessä oli kummankin arvion mukaan vaan se, että hormonit alkavat pikkupojalla heräillä ja siitähän seuraa iso hämmennys. Ja hämmentyneenä sitä saattaa pissailla minne sattuu.

Kuru on tosiaan muutamaan otteeseen nostanut koipea huterasti. Se on kyykännyt normaalisti ja sitten nostanut toista koipea eteenpäin, näyttää vähän hankalalta ja huvittavalta. Pojat... ;D Nylkyttelyä on onneksi esiintynyt harvoin, mutta siitäkin huomaa, että hormonit ovat tosiaan heränneet. Välillä Kuru näyttää todellakin siltä, että ei ymmärrä yhtään itseään. Se saattaa ihmetellä kovasti noussutta jalkaansa tyyliin "mitä tuo tuossa tekee". Ei se ihan tajua itse, mitä tekee, kun hormonit vaan käskevät. Voi pientä, maailma on ihmeellinen paikka.

Itsenäisyyspäivänä Kuru täytti puoli vuotta. Tasan kuusi kuukautta aiemmin Muska oli pieneen, mustaan elottomaan saanut hengen. Oli vissiin ollut niin kiire näkemään maailmaa, että sikiöpussi jäi matkan varrelle. Edelleen se näyttää kovin eloisalta. ;) Ja kiirekin on moneen paikkaan.

Sen kummemmin ei Kurun puolivuotispäivää vietetty. Lähdettiin iltapäivällä matkustamaan kohti Tuomarinkylää, missä oli lappalaisten vapaamuotoiset tokotreenit. Oltiin aika ajoissa paikalla, kun bussit kulkivat tietysti itsenäisyyspäivänä huonosti. Satoi ja tuuli, ja kenttä oli kauniisti sanottuna aika hirveässä kunnossa. Itsellä ei ollut motivaatio ihan kohdillaan, ja Kurukin riehui, kun näki leikkikaverinsa Muihtun. Jonkin aikaa siinä yritettiin treenailla (kontaktin ottaminen sujui aika ajoin), ja käytiin sitten moikkaamassa paikalla käynyttä ihan järjettömän söpöä 10-viikkoista Taika-pentua. Ja mitä teki Kuru? No yritti nylkyttää tietysti! Voi hiivatti noita puolivuotiaan aivoituksia. Nähtiin myös ensimmäistä kertaa Kurun velipuoli Tahvo. Siinä on kyllä äärettömän komea koira, ja oli jotenkin kummallisen tutun näköinen katse. Toivottavasti Kurusta tulee isona yhtä komea ja fiksu.

Kun treenailusta ei tullut oikein mitään (oma keskittyminen ihan hakoteillä, kun oli niin hirveä keli ja ihania pentuja paikalla) niin päätettiin mennä Muihtun kanssa viereiselle pellolle leikkimään. Nätisti ne leikkivät, Kurulla ja Muihtulla oli hillittömästi vauhtia - ja yhtäkkiä Kuru suuntasi pellolta kasojen taakse kentälle, Muihtu perässään. Muihtu tosin tuli kiltisti takaisin kun kutsuttiin, mutta Kuru vaan painoi eteenpäin. Tuli se sieltä sitten jossakin vaiheessa, kun kävi ensin häiritsemässä muiden treenejä ja lyöttäytyi velipuolensa seuraan. Hetken ne taas leikkivät Muihtun kanssa, ja Tahvokin katsoi meininkejä - ja Kuru sinkosi TAAS häiriköimään muita. Se ei koskaan ennen ole lähtenyt noin, onhan se ennenkin muiden perässä saattanut lähteä, mutta on kyllä tullut pian takaisin katsomaan, missä me mennään. Kuru on myös luonnollisesti hitusen nopeampi savisella ja märällä pellolla kuin minä, joten se kerkesi parinkin treenaamassa olleen koiran iholle. Voi hiivatti, olisi sen ensimmäisen korvattomana häipymisen jälkeen pitänyt älytä vaan laittaa se heti hihnaan. Enpä tajunnut, että se tosiaan saattaisi käyttäytyä noin. Onneksi mitään pahempia vahinkoja ei kaiketi sattunut, mutta ärsyttää silti. Ideana noissa treeneissä on tietenkin se, että kenenkään koirat eivät sinkoile yhtään minnekään, varsinkana häiritsemään muita. No, ensi kerralla tietää todellakin olla viisaampi.

Kun haettiin Kuru sitten karkureissulta jälleen, oli kello jo sen verran, että nähtiin parhaaksi lähteä. Tuomarinkylään oltiin matkustettu kahdella bussilla, ja ihan hienosti meni. Ensimmäisessä bussissa Kuru matkusti ainakin ensimmäiset 20 minuuttia rauhallisesti, mutta sitten alkoi kuolaus. Se tosin loppui, kun Kuru sai syödä vähän namia - eli kyseessä ei varmaan edes voi olla varsinainen matkapahoinvointi. Toista bussia saatiin odotella tovi, ja siinä tarvitsi matkustaa vain muutama minuutti, Kuru otti siis ihan rauhassa siinäkin. Poispäin saatiin siis kyyti jälleen Riston veljeltä, ja suunnattiin Riston vanhemmille. Kuru nukkui taas ihan nätisti kerällä takapenkillä, ei mitään merkkejä pahoinvoinnista tai stressaamisesta.

Riston vanhempien luona Kuru taas ravasi eestaas aikansa, oli kaikessa mukana ja vahtasi ahkerasti keittiössä. Taisi se riivata Peltsi-koiraakin aika paljon, jossain vaiheessa se sai aivan hillittömän juoksuhepulin, eikä näyttänyt lainkaan kunnioittavan Peltsin tilaa. Mutta ihmeiden ihme, se rauhoittui sitten eteisen matolle makaamaan pariinkin otteeseen kohtuullisen pitkiksi ajoiksi. Ehkä se alkaa vähitellen oppia. Myöhemmin sitä kyllä ahdisti, kun joutui olemaan meidän kanssa suljettuna yhteen huoneeseen. Mutta jospa se tästä.. Joulun aikaan se ainakin joutuu oppimaan, että rauhassa sielläkin on oltava.

Kotiin saatiin taas kyyti Riston isältä. Tällä kertaa automatka ei mennytkään niin hyvin, lähtiessä tuli vähän kiire ja se taisi vaikuttaa Kuruun. Lisäksi se joutui matkustamaan meidän välissä takapenkillä, kun yleensä sillä on oma puolikas takapenkkiä käytettävissä. Niinpä se kuolaili ihan reilusti suurimman osan ajasta, välillä rauhoittui jomman kumman syliin makaamaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla sujuu paremmin.

Illalla otettiin puolivuotiaasta myös kuvia. Ulkona oli ollut koko päivän niin ankea sää, että jopa sisällä huonossa valossa otetut kuvat ovat parempia.. Suurin osa kuvista luonnollisesti epäonnistui, kun Kurua ei niin kovin kauheasti ole opetettu seisomaan, mutta muutama kohtalainen löytyi. Niissäkin Kuru kenottaa hirveästi, kun namia ei voi silmistään päästää. Ja taustalla on tietysti Kurun uudelleenmuotoilema sängynpääty.

Tiina

Kuru 6kk:
1114501.jpg