Kurulla oli taas jännä viikonloppu, kun mentiin Riston vanhempien luokse käymään. Menomatka meni tosi hienosti, ensin mentiin bussilla ja sitten vielä junalla, eikä Kuru kuolannut ollenkaan! DAP on ihmeainetta. Perille päästyä se riemu sitten repesikin.. Kuru on melkein aina siellä käydessä vähän turhan ylikierroksilla, kun paikalla on ihan liikaa ihania ihmisiä, huomiota saa ja siellä on koirakin kiusattavana. Perjantai meni vielä ihan hyvin, mutta lauantaina Kurulla meni ihan överiksi. Me käytiin lauantaina päivällä Haltialassa kävelyllä (ja Kuru teki mahtavan hienoja luoksetuloja kymmenittäin!) ja Kuru sai riehua sydämensä kyllyydestä. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi se oli illalla ihan mahdoton, riekkui sisällä ja yritti komennella meitä leikkimään. Se ei meinannut millään rauhoittua, eikä sitä tuolla voi edes laittaa mihinkään portin taakse rauhoittumaan. Jouduin monta kertaa ärähtämään sille tosi kovasti, ennen kuin sikailu loppui. Nukkumaan mennessä se kyllä olikin sitten tosi väsy..

Tänään Kuru pääsi ekaa kertaa hakutreeneihin! Minähän kävin kerran aiemmin noissa vapaamuotoisissa treeneissä touhua katsomassa, ja nyt meilläkin oli auto käytössä. Kurulle otettiin ensin makkararinkiä, tosin namit eivät meinanneet maistua, intoa oli niin älyttömästi. Kurun mielestä ihmiset ovat niin äärettömän ihania, ja keskittymiskykyä ei oikein ole. Ja kun ne ihmiset vielä kehuvat ja ovat selvästi olemassa vain Kurua varten! Olisi varmaan pitänyt vähän väsyttää Kurua ennen "treenejä", nyt se oli käynyt vain pienellä aamulenkillä ja oli tosiaan intopinkeänä. Seuraavaksi Kuru sai "etsiä" kaksi maalimiestä, joiden se näki lähtevän lähelle piiloon. Tälläkään kertaa se ei millään meinannut keretä syödä nameja, mutta lähti heti ihmisten perään innolla. Ei se oikein muistanut maalimiesten luona pysyä, kun oli ihan liikaa vauhtia. Mutta koska vauhtia oli niin älyttömästi, se jopa haukahti toisen maalimiehen luona innoissaan. :D Siitähän se lähtee. Joka tapauksessa, ihan hienosti se kaiketi meni. Korvia sillä ei tosin tuntunut oikein olevan, näytti just siltä kuin ei olisi koskaan mistään luoksetulosta kuullutkaan.. taisi johtua osaksi siitä, että se oli niin innoissaan, ja osaksi lyhyestä aamulenkistä - Kuru on Urheilija. Lisäksi Kuru oli ihan ekaa kertaa yksin autossa odottamassa, ja oli ollut nätisti. Ei ilmeisesti ollut haukkunut, eikä edes tuhonnut mitään autosta. Toivottavasti nyt päästään useamminkin treenaamaan.

Treenien jälkeen käytiin kävelyllä puistossa ja käväistiin tyhjässä koirapuistossakin, mutta Kuru ei siellä pahemmin innostunut juoksemaan (eikä myöskään vaivautunut avaamaan korviaan). Myöhemmin iltapäivällä lähdettiin vielä läheiseen metsään, missä Kuru sai sitten irrotella, ja korvatkin olivat melkein mukana. Oli se takaisin tullessa sentään vähän väsyneen oloinen ja malttoi olla kohtuullisen nätisti. Automatka kotiinpäin meni sen ansiosta hienosti, se malttoi melkein koko ajan nukkua.

Tiina

Aijoo, melkein unohtui yksi ylpeydenaihe: Kuru ohitti perjantaina lenkillä toisen koiran 1,5 metrin päästä! Paikka oli sellainen, että väistämään ei mitenkään päässyt, joten piti vain yrittää, ja hienostihan se meni. Kyllähän Kuru olisi halunnut singota sen vastaantulijan luokse, mutta pysyi kuitenkin kohtuullisen nätisti mun vieressä, ja mikä tärkeintä, oli koko ajan ihan hiljaa! Kyllä sitä sitten kehuttiin ja palkattiinkin. Näitä upeita onnistumisia kun saisi lisää.