Yöllä käytiin jälleen Kurun kanssa lenkillä, jotta se sai juosta irti ja purkaa mahdotonta energiaansa. Se on nyt muutamana iltana ollut kummallisen levoton, hössöttänyt, haukkunut ja yrittänyt nylkyttää Ristoa. Taitaa olla joku naapuruston nartuista juoksussa, koska tuo ei todellakaan ole Kurun tavallista käytöstä. Eipä ollut irti juoksentelusta kuitenkaan apua.. Ja tällä kertaa Kuru sitten päätti ensimmäistä kertaa lähteä pupun perään. >:/ Se juoksi onnessaan pellolle, ja huomasi yhtäkkiä toisella puolellaan karkuun juoksevan pupun. Peräänhän se lähti, enkä mä kerennyt edes kieltää ennen kuin se oli jo "korvattomalla alueella". Sydän hyppäsi kurkkuun, siinä on kuitenkin autotie vieressä ja keskellä yötäkin menee aina joskus joku auto. Kaivelin sitten pillin esiin ja puolen minuutin päästä jahdin alkamisesta, muutaman pillikutsun jälkeen näkyi täysillä luokse juokseva pikkukoira. Kivi tipahti sydämeltä.. Palkkaa se sai hurjasti, kun tuli sitten kuitenkin pillillä. Ei mitään hajua, kuinka kaukana se kerkesi käydä, kun oli niin pimeää ja mun hämäränäkökin on niin surkea. Saattoi se olla kaukanakin, jos lähti jo ensimmäisestä pillikutsusta juoksemaan kohti. Otettiin vielä muutama pilliluoksetulo superpalkalla, Kuru kyllä lähti kerran vielä melkoisen kauas, muttei kuitenkaan mitään eläintä hätyyttämään. Tähän kyllä puututaan heti, kunhan se tilattu liina vaan saapuu..

Tänään käväistiin sitten Muska-kasviksen luona. Vähän mietitytti, miten tyyppi pysyy matkassa tuon pupukokemuksensa jälkeen, mutta onneksi huoli oli turha. Heti alkuun käytiin siis kivalla tunnin metsälenkillä, ja jälleen olin niin äärettömän kateellinen niistä lenkkimaastoista. Kuru sai juosta sydämensä kyllyydestä Vasmin, Leimun ja Hymyn kanssa. Se malttoi jopa välillä käydä moikkaamassa meitä ja jatkoi sitten matkaansa. Kauas se ei missään vaiheessa mennyt. Pilli oli kuitenkin taskunpohjalla ihan vaan varmuuden vuoksi.. Kun lenkiltä selvittiin, Kuru rupesi painimaan Hymyn kanssa sisällä. Ihan kivaa leikkiä se näytti olevan, kunnes nuoren miehen hormonit taas yllättivät. Kovasti se yritti nylkytellä Hymyä, nylkytti ilmaa sen vieressä jne. ja Hymy sai olla monta kertaa komentamassa. Millään ei meinannut nuori mies uskoa, mutta kun Hymy sanoi kerran kunnolla, loppui yrittely. Hyvä Hymy, jospa se Kuru ymmärtäisi ettei tyttöjä ahdistella!

Kuru pääsi myös viettämään aikaansa Muskan ihanalla aidatulla pihalla Hymyn kanssa. Älyttömät juoksuleikit niillä näkyi olevan, vaikka olivat juuri vähän aiemmin tulleet metsälenkiltä. Ei kai niiltä koskaan virta lopu. Formulaleikkien lisäksi ne näyttivät myös painivan. Kun Kuru oli saanut tarpeekseen joskus tunnin päästä, se tuli "koputtamaan" ovelle - nousi seisomaan lasiovea vasten ja katseli Ristoa sen näköisenä, että palvelua kiitos. Hienosti Kuru oli myös Leo-taaperon kanssa. Aluksi taisi luulla Leo-leijonaa leikkikaveriksi, ja juoksi perässä hammasteluasenteella. (Ei siis yrittänytkään näykkiä, vaan ottaa kiinni, niin kuin se meillekin tekee.) Pian se kuitenkin tajusi, että Leo on myös ihminen, ja ihmisten kanssa ollaan nätisti. Mitään pelkoa tai arastelua ei onneksi näyttänyt olevan, vaikka Kuru ei juuri lapsia olekaan tavannut. Kiitos Muskalle, oli todella kivaa!

Automatkat kumpaankin suuntaan sujuivat ihan mainiosti. Molempiin suuntiin mennessä hajustettiin penkinsuojukset DAP-suihkeella, joka näyttää toimivan Kuruun hyvin. Menomatkalla se tosin välillä istuskeli, oli vähän levoton ja piippaili, mutta mitään kuolausta ei ollut. Asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että Kuru oli ennen matkaa käynyt vaan tekemässä tarpeensa eikä ollenkaan tuhlaamassa energiaa, eihän sitä mikään koira jaksa ensin nukkua yötä, sitten olla tuntia yksin kotona nukkumassa ja vielä sen perään nukkua autossa. Paluumatka meni takapenkin osalta hyvin hiljaa ja rauhallisesti, sekä Risto että Kuru nukkuivat sikeästi. Kuru on ollut tässä illalla jotenkin kumman väsyneen oloinen. ;)

Tiina