Viime keskiviikkona oli mieletön lumipyry, lunta tuli yön ja päivän aikana ainakin parikymmentä senttiä. Tuuli kinosti lumen sitten parhaimmillaan puolimetriseksi. Mentiin sitten niemenkärkeen Kurun kanssa ulkoilemaan, ja sattumalta siellä olikin yhtä aikaa Kaili-labradori. Teineillä oli kyllä hauskat leikit, ne puolimetriset kinokset eivät haitanneet yhtään menoa. Melkoista ärinää ne taas pitivät leikillään, mutta välillä muistivat sen kaiken painin lomassa juostakin. Ihan päätöntä menoa, taisi sää pikkuisen vaikuttaa. Vaan olipahan väsynyt koira sen jälkeen.

Perjantaina Kuru menikin hoitoon Kirsulaan, kun me ihmiset lähdettiin hautajaisiin. Kuru oli taas aivan käytöstavaton, onnesta sekaisin, kun näki mammat. Itse asiassa se tajusi jo autossa viimeisellä parillasadalla metrillä, mihin ollaan menossa. Koirat pääsivät riekkumaan pihalle, ja me lähdettiin pikaisen ohjeistuksen jälkeen pois. Kuru sattui just olemaan portin kohdalla, kun käveltiin poispäin, ja sieltä kuului vielä autolle saakka sydäntäsärkevä käskevä haukku. Vaan aika nätisti se oli kai sinne sitten jäänyt. Kertomuksista päätellen Kurulla oli ollut hoidossa tosi hauskaa, ja väsymys olikin sen mukainen. Kun Kuru lauantai-iltana haettiin pois, se nukkui koko illan sikeästi, ja vielä seuraavana päivänäkin unta riitti lähes koko ajan. Olihan Kuru tosiaan vähän riiviöinytkin, syönyt Kirsun tyttären leluja, jotka epähuomiossa olivat jääneet sen ulottuville, ja sitten tietenkin oksentanut muovinpaloja. Eikä se koskaan tee mitään sellaista kotona. Pääosin se oli onneksi ollut kiltti poika, ja jopa tarjonnut itse nättiä käytöstä välillä - ei se vaan koskaan sitäkään tee kotona! Jokin on siis kuitenkin mennyt perille. Kiitos hyvästä hoidosta Kirsulle!

Tiina