Torstaina lähdettiin viettämään pääsiäistä Riston vanhempien luo. Kuru matkusti taas tosi hienosti, vaikka oli aika pitkä bussimatkakin. Junassahan on aina mennyt hyvin, tasainen kyyti taitaa auttaa. Torstai-iltana käytiin metsälenkillä, jolla ehdin mennä kaksi kertaa ihan kunnolla piiloon Kurua, tyyppi oli siis hajujen maailmassa eikä tajunnut pitää mua silmällä. Kyllä se huolestuikin, kun olin yhtäkkiä hävinnyt, ja toisella kertaa meinasi lähteä hädissään täysin väärään suuntaan. Olin piilossa kallion reunan takana, ja Kuru hyppäsi siitä kalliolta maahan, suoraan mun yli, eikä silti huomannut mua. Taisi olla hätä siinä vaiheessa niin suuri, että havaintokyky loppui. Sen jälkeen Kuru tottelikin ihan hienosti luoksetulokäskyä, eikä hukannut itseään enää.

Lenkin jälkeen Kuru meni lepäämään, ja herätessä huomattiin yllätykseksemme, että Kuru ontuu. Lenkillä en ollut huomannut mitään, takaisin tullessa tosin mietin kahden-kolmen askeleen ajan, että ontuiko Kuru toista etujalkaansa. Tarkkailin seuraavia askelia ja Kuru käveli ihan normaalisti. Levon jälkeen se oli kuitenkin ihan kolmijalkainen, ja oikea takajalka oli se kipeä jalka. Sitä jalkaa sitten tutkittiin, ensin katsottiin tassua, sitten tunnusteltiin koko jalka ylhäältä alas. Kuru ei aristanut mitään. Tosin tassua tutkiessa se rupesi nuolemaan käsiä. Tassusta löytyi vain vähän kovia karvoja, ihan kuin niissä olisi jotain likaa, joten tassu suihkuteltiin puhtaaksi ja silloin Kuru sanoi kerran hiljaa "ui-ui". Ensimmäisenä tietysti kysymään Kirsulta neuvoa, kiirastorstai-iltana... Kirsun kanssa puhelimessa puhuessa Risto tuli kertomaan, että tassusta oli sittenkin löytynyt haava. Haava oli niin ovelasti piilossa, että ei sitä parista tutkimuskerrasta huolimatta ensin löydetty. Kirsun neuvoja noudattaen sitten ensin desinfioitiin haava ja laitettiin suojaviritelmä tassun päälle, ettei Kuru heti pääsisi nuolemaan haavaa. Touhu näytti kuitenkin sen verran hankalalta, että päädyttiin hakemaan vielä myöhään illalla Kirsulta lainaan kauluri. Kiitos kaikesta avusta, Kirsu!

Viikonloppu menikin sitten tassua parannellessa, harmi sikäli, että olisi ollut auto ja hienot lenkkimaastot käytössä. Kuru antoi onneksi todella hienosti hoitaa sitä tassua. Kun Risto yksin etsi haavaa mun puhuessa puhelimessa, Kuru oli maannut kyljellään ja antanut ihan rauhassa katsella kaikki varpaanvälit ym. Muutenkin se suhtautui uskomattoman reippaasti kaikkeen. Kauluri ei häirinnyt juuri ollenkaan, aluksi sitä piti tietysti yrittää poistaa etujalkojen avulla ja ravistelemalla, mutta sekin loppui nopeasti. Mikään huonekaluihin törmäily ei meidän pientä kovapäistä höpsöä haitannut, läpi vaan kaikesta. Ja jos tyhmä muovipönttö yrittää estää, niin lisää voimaa. Lauantai-iltana voitiin jo ottaa kauluri kokonaan pois (tietysti Kuru sai aina välillä olla valvottuna ilman sitä muutenkin), kun haava näytti parantuneen hyvin. Sunnuntai otettiin vielä varmuuden vuoksi ihan hissuksiin, mutta jo maanantaina Kuru pääsi taas juoksemaan irti.

Tänään käytiin sitten pitkästä aikaa treffaamassa Viimaa ja Myryä. Ensin otettiin parkkipaikalla pienet treenit, ja sain olla tosi tyytyväinen Kuruun! Aluksi se tietysti oli ihan intopinkeänä isojen poikien perään, jo Päivin noustessa autosta sen katse kiinnittyi tiukasti siihen suuntaan ja häntä vispasi hurjana. Kun Päivi otti toisen koiran autosta, Kuru rupesi tärisemään innosta.. raukkaparka. Hetken intoiltuaan se kuitenkin malttoi keskittyä vähän yhteistyöhön mun kanssa, loistavaa! Namitkin kelpasivat. Välimatkaa oli selvästi vähemmän kuin noissa vapaamuotoisissa tokotreeneissä on ollut. Kuru oli välillä jopa ihan innostunut siitä mun kanssa tekemisestä, vaikka välillä jumittuikin katsomaan isoja poikia ja viereiselle parkkialueelle tulleita autoja. Ihan mahtavaa, että se kuitenkin joskus edes toimii. Olisko se sitten tullut murkkuiän myötä sen verran epävarmaksi itsestään, että vaikka ne muut koirat ovat i-h-a-n-i-a, niin niitä pitää myös pitää silmällä? Ja koska Viima ja Myry ovat turvallisia ja ihania leikkikavereita, niitä ei tarvitse vahtia? Joka tapauksessa, tää taitaa olla suurin häiriö, missä Kuru tällä hetkellä pystyy toimimaan. Pienen treenailun jälkeen pojat pääsivät sitten leikkimään. Tällä kertaa nähtiinkin enemmän riehuspurtteja kuin muutamalla viime kerralla, taisi olla kaikissa pojissa virtaa. Hyödylliset ja hauskat treffit, kiitos Päivi. :)

Tiina

Yksi tötterö ei reippaita isokorvaisia poikia lannista
1408821.jpg

Ulkoiluvarustus, ei ollenkaan niin kivaa
1408806.jpg

Hauskanpitoa isojen poikien kanssa
1408798.jpg