Eilen käytiin Kurun kanssa Mäntsälän ryhmänäyttelyssä. Luulin ilmoittaneeni Kurun pieneen näyttelyyn, mutta siellä olikin 65 lapinkoiraa! Muiden rotujen edustajia olikin sitten huomattavasti vähemmän. Suomenlapinkoirien arvostelu alkoi 9.30 ja me oltiin hyvissä ajoin paikalla, heti kahdeksan jälkeen. Siis melkein ensimmäisinä, kun se ajoajan arviointi oli aika vaikeaa. Kurun sirukin tarkastettiin, kun tarkastuspisteessä ei ollut ruuhkaa siihen aikaan. Löytyihän se. Kuru tosi rupesi juuri silloin rimpuilemaan, kun paikalle tuli toinen koira, ja sillehän piti haukkua. Totteli se kuitenkin komentamista aika nopeasti ja siru saatiin luettua. Muutamalle ensimmäiselle koiralle Kuru vielä jaksoi yrittää räyhätä, mutta meni ihan piestyn näköiseksi, kun sitä siitä komennettiin. Eikä se ole koskaan ollut juuri moksiskaan tiukastakaan kiellosta.. Kun koiria alkoi tulla enemmän, Kurun suu meni suppuun, kaikkia ei vaan voi päästä moikkaamaan. Hieno poika. Kurulle kelpasi jopa palkka hiljaaolosta, broilerpulla meni sellaista tahtia alas, että sormet meinasivat lähteä samalla. Taisi olla reppana pikkuisen kierroksilla..

Kehässä meni ihan hyvin. Tosin alkuun, kun kaikki junnu-urokset kerättiin kehään, Kuru oli kiinnostunut vain toisista koirista. Namit eivät kiinnostaneet yhtään, ja muiden kanssa juokseminen meni kiskomiseksi ja kenguruloikiksi. Mutta kun Kuru meni yksinään kehään arvosteltavaksi, se käyttäytyi ihan hienosti. Seisoi välillä nätisti, antoi katsoa hampaat peruuttamatta ollenkaan, pallit sai tarkastaa yhden istumisen jälkeen ja juoksukin sujui hyvin. Kertakaikkiaan hieno poika! Huomaa kyllä, mitä koirahäiriö teettää. Käyttäytyi se kuitenkin miljoonasti paremmin kuin missään tokotreeneissä viime aikoina.

Arvioksi Saija Juutilainen antoi H:n. Arvostelu oli tällainen:
"10 kk, mittasuhteiltaan miellyttävä juniori, joka kokonaisuutena saa vielä miehistyä. Kaunisilmeinen kapea pää, vahva purenta, kuono voisi olla täyteläisempi, hyväasentoiset korvat. Tarvitsee lisää runkoa ja luustoa, hienosti kannettu häntä. Hyvä sivuaskel, mutta saa tiivistyä ja vahvistua. Tänään niukka peitinkarva. Miellyttävä luonne ja esiintyminen."

Kuvaa kyllä hyvin Kurua, juuri tuollainenhan se on. Olen tosi tyytyväinen ja ylpeä. Varsinkin mainintaan luonteesta ja esiintymisestä, jee! Ja liikettäkin on pikkuisen kehuttu. Saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan. Saija Juutilainen oli tosi mukava tuomari, käsitteli koiria nätisti ja puhui omistajille mukavia. Ja kirjoitutti arvosteluun myös maininnan räyhäämisestä tai muusta huonosta käytöksestä, kun sellaista tuli kohdalle.

Näyttelyyn oli ilmoittautunut kaikkiaan 13 liehkua, mutta yksi oli poissa. Mukana oli myös Kurun Junnu-veli. Junnua ei oltukaan nähty pitkään aikaan, mutta kyllä sen heti tunnisti! Tosi mukavanoloinen koira sekin, paljon rauhallisempi kuin meidän littakorva-propellihäntä-intopallero, mutta myös tosi ihmisystävällinen. Eikä se räyhännyt kenellekään, saattoi kommentoida haukulla jotakin, mutta ei turhia. Karvaa sillä oli paljon enemmän kuin Kurulla, ja jättimäiset korvat! :D Junnu sai arvosteluksi myös H:n.  Kurun Muihtu-kaverikin oli paikalla, ja pärjäsi hienosti saaden EH:n ja oli junnunarttujen neljäs. Muista liehkuista täytyy mainita Vasmi, josta tuli VSP-VET, sai arvosanaksi ERIn. Eihän sillä tuomarilla ollut vaihtoehtoa, kun Vasmi on niin upea. (Huomaako tästä jotenkin, että Vasmi on mun suosikki? ;) Paimensukuisia oli muutenkin paljon paikalla, ja oli ihan kiva nähdä paljon erityyppisiä koiria. Kiva päivä!

Kuru olikin hitusen sippi kotiin päästyä..

Tiina

Kuru kehässä:


Kurun veli Junnu:


Muihtu:


Upea Vasmi: