Viikonloppu meni Kurun osalta aika riehakkaissa merkeissä. Lauantaina käytiin menomatkalla Riston vanhempien luo Haltialassa, missä Kuru sai taas juosta pahimmat puhtinsa pois. Riitti sillä taas vauhtia ja väsymyksen merkkejäkin näkyi, mutta kun päästiin Riston vanhempien luokse, jatkui terrorisointi ihan entiseen malliin. Pikkusika jopa teki sohvaan palkeenkielen, jonka repäisi irti ja söi - ennenkuulumatonta! Kotonahan se ei luonnollisesti edes yrittäisi mitään tuon suuntaistakaan. Muutenkin se oli täysi riiviö koko lauantai-illan, rauhoittui vasta myöhään nukkumaan, kun katsottiin lätkämatsia. Sitten se ottikin jo ihan rauhallisesti meidän huudahdukset ja jännityksestä johtuneet kummalliset äänet, ei korvaansa lotkauttanut kun kerran oli uneen päässyt.

Sunnuntaiaamuna käytiin metsälenkillä päästelemässä höyryjä. Niitä Kurulla tosiaan näytti olevan, en muista, koska se olisi juossut noin! Se tuli alkuun jopa ihan hienosti luokse, mutta lopulta se juoksemisen into vei kaiken järjen. Se juoksi niin kovaa kuin tassuistaan pääsi märässä metsässä, eikä näyttänyt missään vaiheessa edes kompuroivan. Hulluja laukkaympyröitä ja edestakaisin juoksua, kun hukkasikin meidät, mutta luokse ei "ehtinyt" tulla. Juokseminen näytti todella olevan kivaa. Metsästä tultiin pellon kautta pois, ja jo valmiiksi vähän märän koiran piti käydä vielä ojassakin kahlaamassa. Pesun jälkeen meillä olikin hyvin uninen pieni koira. Illalla käytiin vielä vapaamuotoisissa tokotreeneissä kotimatkalla. Ihan kohtuullisen hyvin Kuru jaksoi tehdä hommia, tosin välillä sitä piti muistuttaa meidänkin olemassaolosta, kun se jumittui tuijottamaan muun muassa Minttu-lapinkoiraa. Olen ihan tyytyväinen sen luoksetuloihin, joihin on tullut kummaa vauhtia uuden lelun myötä. Paikallamakuu oli ankea, just kun pääsin sitä kehumasta. Kuru taisi olla aika väsynyt, meni heti lonkka-asentoon makaamaan ja kun menin korjaamaan, se meni kyljelleen ja selälleen... Lopulta sain sen korjattua suoraan ja makuutin alle puoli minuuttia, kunnes palkkasin. No, jotain hyvääkin, Kuru ei ollut menossa muiden koirien luo, kunhan makasi huonosti.

Maanantaina ohjelmassa oli pitkästä aikaa Umbran tapaaminen. Ihana Umbra juoksutti Kurua oikein urakalla Haltialassa pitkin poikin. Kurulla oli aluksi ihmeellisen hyvin korvat mukana, vaikka meinasikin pariin otteeseen jäädä hommailemaan omia juttujaan. Se kuitenkin tuli vieraan ihmisen luota pois pyynnöstä, ja saikin siitä hyvän palkan. Kurun ja Umbran leikit olivat melkoisen villejä, mutta tosi nätisti ne olivat, ja tuntuivat leikkivän ihan samalla tavalla. Kun lopuksi päästiin isolle pellolle juoksemaan, Kurulla taisi olla jo melkoinen väsy. Vähän aikaa se jaksoi juosta ja painia, kerran se veti hillittömän rusakkoloikkarallinkin, mutta sitten loppui leikki. Tilalle tuli tietysti nylkyttäminen, kun kumpikaan ei enää jaksanut leikkiä - huoh. Kuru meni täysin korvattomaksi, eikä meinannut millään uskoa, kun ensin käskettiin luokse ja sitten karjaisin muutaman ruman sanan, kun ei mennyt perille. Lopetti se sentään Umbran jahtaamisen, mutta keskittyi ensin löytämäänsä putkenpätkään, maan haisteluun ja syöntiin ja sitten vasta muhun, kun olin jossain sadan metrin päässä... Tulihan se sitten, mutta jäi parin metrin päähän eikä millään vaivautunut tulemaan viereen saakka. Kumma kyllä se totteli, kun pyysin sen istumaan ja menemään maahan siihen parin metrin päähän, ja palkkasin sitten siitä. Ihmeellinen esiteini... No, seuraavalla kerralla esiteini menettää vapautensa heti, kun leikki loppuu, eikä odotella nylkyttelyn aloittamista.

Kiitoksia Umbralle, Katjalle ja Jyrille seurasta! Oli hauskaa, ja täytyy ottaa pian uusiksi. Hassua, miten kahden pienen korvaeläimen leikit voivatkaan pistää hymyilyttämään. :)

Tiina

Älyköt vauhdissa:
1586338.jpg

Kiltit koirat:
1586340.jpg