Edellisen kirjoituksen jälkeen ollaan ehditty mökkeilemään jo kahdessa eri paikassa. Edellisenä viikonloppuna käytiin mun äidin mökillä Virroilla. Perjantai-iltapäivällä lähdettiin ajelemaan ja perille päästiin (vähän venähtäneen varikkopysähdyksen jälkeen..) yhdeksän maissa. Kuru jaksoi autoilla hienosti, ei piipitellyt vaikka matka oli pidempi kuin koskaan aikaisemmin. Yllättäen Kuru oli ihan onnessaan päästessään taas mökille riekkumaan vapaana. Se ei meinannut uskoa korviaan, kun vapautin sen autosta mökin pihassa ilman hihnaa. Pääosin viikonloppu sujui rennoissa merkeissä, Kuru pysyi hyvin pihassa, mutta oli melkoisen korvaton. Lauantaiyönä se pyysi ulos kolmen aikaan, ja kun sen maha oli aiemmin ollut sekaisin, hölmönä päästin sen vapaana hädilleen. No, kävihän se puskassa, mutta ei sillä ollut aiettakaan tulla takaisin nukkumaan. Ei ollut kutsuja kuulevinaankaan ja lähti vain karkuun, kun sitä menin hakemaan. Menin sitten mökkiin ja odoteltiin hetkinen, edelleenkään Kurua ei kiinnostanut totteleminen. Ei se mihinkään kauas lähtenyt, oli koko ajan pihapiirissä. Lopulta sain sen kiinni, kun olin pahimmat omat höyryni päästänyt ja käskin sitä odottamaan ja kehuin, kun pysyi paikallaan. Sen jälkeen Kuru ulkoili sattuneesta syystä vain 15 metrin liina perässään. Lenkeillä se ei missään vaiheessa ollut korvaton, mutta pihassa se ei kutsuja totellut, vaikkei mihinkään tosiaan aikonutkaan lähteä. Murkku..

Juhannusta vietettiin Riston suvun mökillä Karjalohjalla. Mökki aittoineen ei ole suurensuuri, mutta sinne ahtautui juhannuksenviettoon 11 ihmistä ja kaksi koiraa: Riston ja minun lisäksi Riston vanhemmat, Riston veli, Riston täti miehineen, Riston kaksi serkkua tyttöystävineen ja staffinarttu Dana, joka edelliselläkin mökkireissulla oli mukana. Torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään koirat painivat, juoksivat, painivat, juoksivat.. Aluksi Kurun piti taas yrittää nylkytellä, mutta Dana oppi jälleen pian sanomaan tarpeeksi äreästi vastaan. Kuru ja Dana saivat nauttia metsälenkeistä irti juosten, ja Kurusta lähti kyllä vauhtia! Muuten mökkireissu sujui ilman suurempia ongelmia, mutta jonain aamuna tuli vastaan mökkinaapurien kääpiösnautseriuros 8-metrisessä fleksissään. Kääpiösnautseri jäi maahan vaanimaan Kurua, ja Kuru oli hihnassa. Siitäkös se ongelma repesi, ja Kuru rähähti kääpiösnautserille, kun se ponkaisi maasta. Ei se ole koskaan ennen reagoinut (ainakaan noin) aggressiivisesti, mutta nyt ne urosten jutut alkavat tulla pintaan. Hihna varmasti vaikutti Kuruun, ja saattoipa "omalla" nartullakin olla jotain tekemistä asian kanssa, vaikkei Dana ollutkaan mukana lenkillä.

Myöhemmin samana päivänä Kuru lähti hädälleen metsään, koska siistit pojathan eivät pihapiiriin asioita tee. Metsässä ollessaan se kuitenkin näki naapurin sedän, ja mun kielloista välittämättä meni naapuria moikkaamaan. Siitä se sitten innostuikin ja lähti rallaamaan ympäri metsää. Mitään kutsuja ei taas kuunnellut. Lähdin kävelemään rantaan päin ja Kuru jäi haistelemaan jotakin tms. Pian sille tulikin kauhea kiire mun perään, ja tuli kiltisti ihan viereen saakka. Käytiin sitten yhdessä rannassa, ettei luoksetulosta tulisi ikävää rangaistusta. Rannasta sitten kävelytin sitä pannasta (kun ei ollut hihnaakaan) takaisin mökille päin, kun tiellä tuli vastaan shelttiuros. Kuru sai tervehtiä shelttiä irti, ja ihan nätisti se meni. Kyllä ne toisilleen pörhistelivät hännät pystyssä ja vähän haukkuivatkin, mutta aivan erilainen reaktio kuin siihen kääpiösnautseriurokseen. Ei mitään ärinöitä tai varsinkaan rähähtämisiä. Hihnalla siis tosiaan taitaa olla väliä.. Tosin vielä pari kuukautta aikaisemmin Kuru olisi tuotakin urosta haastanut leikkiin eikä vain jäykistellyt. Taitaa siitä olla tulossa iso mies.

Viikot ovat muuten sujuneet ihan tavallisesti, Kuru-parka on päivät yksin, kun me ollaan töissä. Kiltisti se kuitenkin on ollut, ei ole äännellyt eikä tuhonnut mitään (ja nyt pitää koputtaa puuta). Aika unisen näköinen koira sieltä sängyn alta yleensä tulee vastaan. Kurun luottoluokitus on siis noussut: enää sen ei tarvitse viettää yksinoloaikoja eteisessä ja keittiössä, vaan sillä on myös makuuhuone käytössä. Iltaisin sen kanssa sitten puuhaillaan niin kuin muutenkin. Tällä hetkellä yritetään treenata perusasentoa, ja Kuru tuntuu tajunneen sen idean (taas, onhan sitä aiemminkin treenattu) ja tulee useimmiten suoraan sivulle. Käsiapu tarvitaan vielä, mutta tajuaapahan sentään, mitä siltä pyydetään.

Tiina