Lauantaina oli jännä päivä, Kurun kasvattaja Laura oli järjestänyt kaikille kasvateille tapahtuman, jonne tulikin melkein 50 liehkua. Me mentiin paikalle heti kymmeneksi ja napattiin matkalla kyytiin Kurun Biegga-isotäti emäntineen. Alussa ohjelmassa oli talkoohommia kahviossa, Risto jäi vielä myymään tuotteita kun minä lähdin katsomaan tapahtuman alkua. Kurun kaikki veljet olivat paikalla, ja pitkästä aikaa nähtiin siis myös Pyry- ja Ykä-veljet. Kuura-siskolla olisi ollut vähän liian pitkä matka paikalle, kun Kuura perheineen on muuttanut Italiaan. Pyry oli ihan kuin Tiitu-emo, mutta selvästi uros. Ykä ja Junnu taas muistuttivat enemmän Savu-isää, Junnu jopa erehdyttävän paljon. Molemmat olivat selkeästi äijiä, Kuru on ihan rääpäle niiden rinnalla, ja Pyrykin näyttää olevan 1,5 kertaa Kuru. :D

Ulkomuotoarvostelussa kävi siis melkein 50 liehkua, niin mekin. Kuru käyttäytyi kehässä tosi hienosti, tosin oli jostain syystä kauheasti mun perään ja niinpä mun pitikin mennä tuomariteltan ja ihmisten taakse piiloon arvostelun ajaksi.. Sen verran näin, että se jopa ravasti nätisti eikä hyppinyt kiinni hihnaan, malttoi välillä seistä eikä edes istunut, kun hampaita katsottiin. Noora Törnqvist saneli seuraavanlaisen arvion Kurusta:

"Hyvätyyppinen nuori uros, jolla sukupuolileima saa vielä kehittyä. Liikkuu kauniisti edestä, takaliikkeissä ahtautta. Ystävällinen, esitetään hyvässä kunnossa. Antaa katsoa hampaat erinomaisesti."

Olen tietysti hirvittävän ylpeä Kurusta, etenkin noista kahdesta viimeisestä lauseesta. Meidän hieno poika! Tuomari sanoi Ristolle junioreiden suosikkia valitessaan kehässä, että Kuru olisi tosi hieno, jos se olisi narttu. Minua vähän tuppasi naurattamaan, mutta sehän tarkoittaa tietysti sitä, että Kuru on muuten ihan täydellinen, siltä puuttuu "vain" sukupuolileima. ;D

Lisäksi Kuru kävi valokuvassa ja osallistui nopeuskilpailuun. Turhaan me ei selvästi sanota Kurua lapinvinttikoiraksi, sillä se oli kaikista nopein liehku! Koirat juoksivat lyhyen radan ja tyyli oli vapaa, siispä minä riehutin Kurua narupallolla, jätin sen kiinnipitäjälle ja lähdin juoksemaan maaliviivalle. Melkoinen raketti sieltä ampaisikin voittoon kolme sadasosaa nopeammalla ajalla kuin kakkoseksi jäänyt. Lisäksi ohjelmassa oli mm. junior handler, senior handler, pariskuntakilpailu ja ahneuskisa. Risto kävi Tiitu-mamman kanssa senior handler -kehässä sijoittuen hienosti neljänneksi. Tiitu oli jo sen verran väsähtänyt, ettei korkeammalle sijalle ollut asiaa - Tiitu nimittäin kävi oman arvostelunsa lisäksi ainakin junnu- ja sennukehissä, pariskuntakisassa ja nopeuskisassa. Pariskuntakilpailussa oli vain kaksi pariskuntaa, ideana oli kilpailla liehkupentueen saaneiden pariskuntien kesken. Tii ja Savu jäivät toiselle sijalle, mutta eivät huonoille hävinneet, ykkössijalla olivat 15-vuotias Reppulin Alpi ja Liehkun Valli. Ahneuskisaan meillä ei sattuneesta syystä ollut mitään asiaa.

Päivä oli pitkä, mutta aivan mahtava. Nähtiin todella monennäköistä liehkua ja mikä hauskinta, paljon sukulaisia. Neljästä K-pojasta otettiinkin yhteiskuvia. On siinä ollut hirvittävästi järjestämistä, mutta hienoa, että Laura jaksaa tällaisia järjestää! Aurinkokin oli saatu tilattua paikalle sadekauden jälkeen - kaikenkaikkiaan hieno päivä.

Tiina