Viime viikollakin käytiin ahkerasti treenailemassa, ensin keskiviikkoiltana Lauttasaaressa ohjatuissa treeneissä ja torstai-iltana lappalaiskoirien vapaamuotoisissa treeneissä Tuomarinkylässä. Ohjatuissa treeneissä oli mm. seuraamista, ja saatiinkin hyviä vinkkejä. Minä kun en ole Kurua opettanut seuraamaan, kun en ole oikein edes tiennyt, mistä aloittaa. Yllätys yllätys suurimmaksi vaikeudeksi osoittautuikin se, että en osaa kävellä, puhua ja pitää kättä paikoillaan yhtä aikaa. :D Tällä kertaa en kumarrellut koiran päälle, mutta kävelyvauhti oli liian hidas, palkkakäsi hiipi liian eteen (-> Kuru joutuu edistämään tavoitellessaan namia) ja käskyttämisessä ja kehumisessakin oli toivomisen varaa. Jos osasinkin pitää palkkakäden paikallaan, kaikki muut osiot tökkäsivät. Lisäksi harjoiteltiin paikkamakuuta häiriössä ja Kuru suoriutui siitä hienosti niin kuin aina. Harjoiteltiin pari lyhyempää pätkää ja päälle yksi minuutin pätkä, eikä ollut mitään ongelmia. Lopuksi treenattiin nopeaa luoksetuloa niin, että jätettiin koira ohjaajalle, hetsattiin vähän (Kurun tapauksessa lelulla), juostiin parikymmentä metriä ja kutsuttiin koiraa. Epäilin vähän, että Kuru olisi voinut karata muiden kentällä treenaavien luo, mutta tyyppi ei vilkaissutkaan muita vaan juoksi sataa suoraan leluun kiinni. Loistavaa!

Torstain treenit Tuomarinkartanolla menivät Kurulta aika pitkälti autossa istuessa. Sillä ei keskittymiskyky oikein riittänyt, kun mukana oli taas ihana pentu, jota olisi pitänyt päästä katsomaan. Ne pätkät, joita se teki, menivät kuitenkin ihan hyvin. Kentälle mennessä ukkosti ja satoi rankasti, mikä varmaan vaikutti osaksi siihen tekemiseen. Ukkosesta Kuru ei siis ole moksiskaan, mutta vesisade varmaan latisti tunnelmaa. Vähän treenailtiin katsekontaktia, istumista jne. mutta Kuru teki ihan yhtä laiskasti kuin ohjaaja ohjasi. Vähän kopelointia kuitenkin harjoiteltiin, Kuru antoi hienosti katsoa hampaat ja pallit. Lopuksi yksi kanssatreenaaja kävi vähän "testailemassa" Kurua, ja minä möllötin suu auki, että noin hienostiko se toimii. Kuru oli ihan onnessaan vieraan ohjaajan kanssa tekemässä hommia. Ok, oli siinä varmaan osa uutuudenviehätystäkin, mutta kyllä on ohjaajissakin eroja. Vika ei siis tosiaan ole koirassa, mutta se ei yhtään helpota tätä ohjaajan osaa.

Viikonloppua vietettiin taas Riston vanhempien luona. Perjantaina käytiin läheisessä koirapuistossa taas purkamassa Kurun höyryjä, ja se juoksikin ympäri puistoa taas onnessaan. Paikalle osui myös toinen koira, joka katseli jo aidan takaa pelokkaasti Kurua, joka haukkui ja yritti haastaa sitä leikkiin. Toinen koira oli cavalieruros, jota ei ilmeisesti koko koirapuistotouhu oikein innostanut. Omistaja sai sen houkuteltua puistoon, mutta koira jäi vaan paikalleen seisomaan. Kuru ensin haisteli sitä, jäykisteli vähän ja rupesi sitten haukkumaan ja haastamaan sitä leikkiin. Haukkua ilmeisesti piti siksi, että toinen oli niin outo ja eleetön, lapinkoirien kanssahan tuo leikkii kohtuullisen hiljaa. Siinä vaiheessa alkoi cavalierista kuulua murina ja katsottiin parhaaksi lähteä puistosta. Kuru ei tainnut ymmärtää ollenkaan paikallaan jököttävää koiraa, joka ei elehdi ollenkaan, mutta ei missään vaiheessa onneksi osoittanut mitään aggressiivista käytöstä. Lauantaina käytiin pellolla ja metsässä lenkkeilemässä, Kuru sai juosta irti ja oli ihan kohtuullisesti kuulollakin. Se tosin päätti käydä jossain ällöttävässä ja löyhkäävässä kierimässä, joten joutui ensimmäistä kertaa oikein shampoopesulle. Kuru haisi aivan järkyttävältä, mutta haju onneksi lähti suurimmalta osin pesussa ja haihtui päivän aikana sen verran, että sen kanssa pystyi nukkumaan samassa huoneessa. ;) Sunnuntai menikin pääosin nukkuessa, taisi olla kuitenkin lenkkeily sen verran rankkaa ja ulkonakin oli ikävän sateista.

Maanantaina käytiin Luukissa metsälenkkeilemässä, kun mulla oli vapaapäivä. Kuru sai olla melkein koko ajan irti ja se oli suorastaan erinomaisesti kuulolla! Heti ensimmäisellä metsäläntillä tosin hyppäsi sydän kurkkuun. Kuru oli pysähtynyt odottamaan mua kalliolle ja huomasin, että siitä puolen metrin päässä oli sahalaitaselkäinen "keppi". Siinä oli kyy mutkalla paistattelemassa päivää. Kurulla on selvästi jonkunlainen itsesuojeluvaisto, vaikka mä olen sitä epäillytkin. Se ei ollut ollenkaan kiinnostunut kyystä, ei edes haistellut sitä, katseli mua vaan niin kuin aina odotellessaan. Kutsuin Kurua ja lähdin reippaasti toiseen suuntaan ja tilanne selvisi sillä, vaikka meinasinkin jäätyä. Loppulenkki meni vähän pelokkaasti, mutta muuten hyvin, Kuru pysyi mukana hyvin, kuunteli hienosti luoksetulokutsuja ja pääsin vain kerran sitä puoliksi piiloon. Aluksi sen tosin piti aina katsella ympärilleen, kun kutsuin sitä. Täytyyhän sitä tarkastaa, minkä takia kutsutaan, tuleeko vastaan kenties jotain kivaa/mielenkiintoista/epäilyttävää, mikä pitäisi mennä tsekkaamaan. Pian se kuitenkin tajusi, että mä kutsun sitä muuten vaan ja luoksetulosta saa kivaa palkkaa.

Tänä keskiviikkona oltiin myös ohjatuissa tokotreeneissä, ja Kurusta sai taas olla ihan ylpeä. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jossa oli sama ongelma kuin aiemminkin, Kuru haluaisi kovasti mennä tervehtimään kohti tulevaa ohjaajaa. Saatiin kuitenkin onnistuneitakin toistoja, vaikka ohjaaja joutui jäämään kauemmas kuin aiemmilla kerroilla, että Kurun takapuoli pysyi maassa. Seuraavaksi harjoiteltiin hyppyä, joka sujui hienosti. Ensin kokeiltiin niin, että ohjaaja oli esteen toisella puolella ja minä Kurun kanssa toisella puolella, ja lähetin Kurun esteen yli ohjaajan luo, joka palkkasi Kurun namilla. Kuru hyppäsi reippaasti ja epäröimättä suoraan yli. Seuraavaksi tehtiin pari kertaa niin, että käytiin Kurun kanssa viemässä esteen taakse nami, kierrettiin toiselle puolelle ja käskin Kurua hyppäämään. Jälleen sujui hienosti, Kuru tajuaa selvästi hypyn idean. Sillä aikaa kun yksi harjoitteli hyppyä, muut treenasivat ohituksia. Kuru ei siihen kovin kauaa jaksanut keskittyä, eikä se mennytkään kovin putkeen. Treeneissähän se ei räyhää muutenkaan, mutta kontaktia se ei jaksanut pitää yllä parin harjoituksen jälkeen. Olisi pitänyt pitää taukoa jo vähän aiemmin. Ihan kohtuullisesti nuokin harjoitukset kuitenkin menivät.

Seuraavaksi harjoiteltiin liikkeestä seisomista, koska Kuru ei vielä osaa ainakaan kunnolla seurata, harjoiteltiin vaan löysää "mennään"-seuraamista ja siitä seisomista. Ensimmäinen kerta ei mennyt ihan putkeen, kumarruin taas Kurun päälle ja palkka tuli siitä kädestä, jota Kuru seurasi -> Kuru istui ja tarjosi maahanmenoa. Seuraavalla kerralla pidin huolta, etten kumartunut ja palkkasin oikeasta kädestä -> Kuru osasi heti hienosti seisoa. Kummasti siitä ohjaajasta on apua. Nyt pitää sitten vaan harjoitella enemmän kotona ja treenata etäisyyttä ja kestoa. Viimeiseksi harjoiteltiin luoksetuloa kujassa, ja vaikka taas epäilin, että Kuru lähtee häiriökoirien luo, se tuli hienosti luokse. Jälleen tekniikkana oli tosin se, että koira jätettiin ohjaajalle, hetsattiin ja juostiin, mutta on ihan ihmeellistä, että Kuru toimii edes näin. Jee! Ohjaajakin taisi huomata, kuinka ihmeissäni ja tyytyväinen olin suorituksesta, ja kommentoi, että Lauttasaaren kentällä kaikki onnistuu. ;)

Tiina