Viime keskiviikkona käytiin taas ohjatuissa tokotreeneissä Lauttasaaressa. Kuru oli jostain syystä räjähdysalttiilla tuulella, se tiesi jo kotoa lähtiessä mihin mennään, ja käveli häntä ja pää pystyssä jäykkänä bussille, yritti vetääkin. Bussipysäkillä kun yleensä on pari muuta koiraa (mm. Kurun viholliskoira-göötti), jotka ovat menossa ihan samaan paikkaan. Bussissa saatiin kuitenkin olla ihan yksin, mitä nyt joku tuli rapsuttelemaan ihan kysymättä mitään, Kuruhan toki tykkäsi siitä. Kun treeneihin päästiin, piti taas vähän neuvotella siitä, tehdäänkö hommia vai ei, Kuru yritti pari kertaa avata suunsa kentälläkin, mikä on ihan ennenkuulumatonta. Hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi jaksoi tehdä hommia ja keskittyä, eikä aukonut päätään muille koirille.

Tällä kertaa harjoiteltiin estehyppyä ja sillä aikaa kun yksi treenasi sitä, loput kiersivät rataa, jossa tehtiin seuraamisharjoituksia ja luoksetuloa. Ensin oli seuraamista kartioiden välistä pujotellen, jonka jälkeen palkka ja tauko. Seuraavaksi suoraa seuraamista, ensimmäisen kartion kohdalla liikkeestä maahanmeno ja toisen kartion kohdalla liikkeestä seisominen. Tässäkin välissä palkat ja sitten tauko. Viimeisenä tehtiin luoksetulo: koiran jättäminen, itse luoksetulo ja se oikea loppuasento. Kuru jaksoi ihan hyvin tehdä seuraamisia, ensin tosin harjoiteltiin ihan suosiolla vain suoraan seuraamista. Maahanmenot menivät vaihtelevasti, annoin varmaan aika sekavia käsimerkkejä välillä. Seisomiset olivat ihan hyviä, tosin mihinkäs Kuru siitä pääsisikään liikkumaan, kun ollaan vielä sillä tasolla, että käännyn sen eteen pysäyttämään liikkeen... Luoksetulot olivat ihan ok, Kuru jäi hyvin odottamaan ja osasi jopa itse hakeutua eteen istumaan ennen palkkaa. Vauhtia tosin oli vähän turhan vähän (mutta välimatka oli liian lyhyt, en uskaltanut päästää hihnasta) ja eteenistumiset välillä vinoja, mutta asentoa ainakin sain korjattua.

Estehyppy meni vähän vaihtelevalla menestyksellä. Viimeksi oltiin hyppyä treenattu tuolla ohjatuissa treeneissä, ja silloin Kuru osasi hypätä, kun vietiin yhdessä esteen taakse herkku, mentiin toiselle puolelle ja sanoin "hyppy". Nyt Kuru ei millään meinannut hypätä, vaikka tehtiin sama homma. Olin käskenyt sen sivulle, ja vaikka se vähän nytkähti hyppy-käskyn kohdalla, ei se sittenkään lähtenyt hyppäämään. Eikä lähtenyt vauhdistakaan. Palattiin sitten askel taaksepäin, ja ohjaaja piti namia esteen toisella puolella. Silloin Kuru lähti oikein innolla ja vauhdilla hakemaan namin ohjaajalta. Itse hyppyhän sille ei ole mikään ongelma, se tykkää vauhtijutuista. Toisella harjoituskerralla yritettiin sitten jälleen niin, että laitettiin nami yhdessä Kurun kanssa esteen taakse ja yritettiin lähettää Kuru vauhdista yli. Ei onnistunut. Tässä vaiheessa (vasta...) tajusin, että ei taida olla Kurulla motivaatio kohdillaan - nami ei vaan kiinnostanut tarpeeksi, vaikka herkkunami olikin. Ehdotinkin ohjaajalle, että laitetaan esteen taakse lelu, ja näin tehtiin. Kas kummaa, Kuru osasi heti hypätä ihan oikein! Ei haitannut se, että käskin sivulle istumaan, vaan osasi lähteä siitäkin. Pari onnistunutta toistoakin saatiin sitten loppuun. Olisi vaan pitänyt tajuta aiemmin laittaa se megajännä lelu sinne esteen taa.

Viimeiseksi oli vuorossa pienimuotoinen "kilpailu" sillä radalla, jota oltiin suoritettu hyppyvuoroa odotellessa. Kuru seurasi kartioiden välistä pujotellen ihan hyvin, kun otin houkuttimeksi kepin epäillessäni ettei namien voima ihan riitä. Vähän meinasi herpaantua viimeisessä mutkassa, mutta kontakti säilyi kuitenkin. Tästä saatiin arvosanaksi kymppi, mikä oli ehkä vähän epäreilua niitä kohtaan, joiden koirat seuraavat ihan ilman mitään nameja, keppejä sun muita houkutuskeinoja.. ;) Liikkeestä maahanmenon kämmäsin taas itse, Kuru meni vähän hitaasti, kun annoin taas epäselvän käsimerkin. Meni kuitenkin, eikä ottanut käskyn jälkeen askelia, joten saatiin ysi. Jälleen vähän epäreilusti, kun joidenkin koirat menevät ihan vaan käskyllä maahan. Liikkeestä seisominen meni nappiin (=kymppi), vaikka kämmäsin itse taas, enkä osannut liikkua itse tarpeeksi Kurun eteen. Taitaa sillä siis olla jonkinnäköinen haju siitä, mitä "seiso" tarkoittaa. Päästiin siis jaetulle toiselle sijalle aika monen muun koirakon kanssa. Onneksi nämä eivät ole kauhean vakavamielisiä kilpailuja. Ensi kerralla tosin ohjelmassa on kuulemma möllitokokilpailu, kun on kurssin viimeinen kerta. Odotan aika pitkälti vain kauhulla - me ei osata käännöksiä, täyskäännöksiä tai seuraamista juosten, mutta mitäs pienistä. Eikä myöskään niitä liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia tai edes luoksepäästävyyttä siivosti. Eikä oikeastaan mitään muutakaan. Paikallamakuu on ainoa, jossa on jotain suoritusvarmuutta, tosin jos Kuru on sillä tuulella, niin se ei välttämättä viitsi mennä ensimmäisestä käskystä maahan jne. Nojoo, leikkimielellähän siellä ollaan. Harmittaa vaan, että kurssi loppuu, ja seuraava on vasta keväällä. Tosin aika mahdotonta tuolla olisi treenata joskus tammikuussa pimeässä ja kylmässä merituulen armoilla.

Torstai-illalla tulikin sitten ikävä yllätys. Kuru oli piippaillut jonkin aikaa illalla, mutta ajattelin, että sillä on vaan tylsää, kun olin itse hautautunut artikkelien lukemiseen. Yhdeksän jälkeen se sitten meni eteiseen piippaamaan ja ripuloi lattialle. Voi raukkaparkaa, sillä oli niin maansa myynyt ilme, jos koiraa voi hävettää, niin Kurua hävetti. Reppana, eihän se sille mitään mahtanut. Kuru käytettiin sitten suihkussa ja pihalla ja lattia siivottiin. Se oli illalla oksentanut kerran, mutta oltiin oletettu, että se johtui sen syömistä kepeistä. Illan aikana se kuitenkin oksensi yhteensä sitten kolme kertaa, joten joku mahatauti sillä tosiaan oli. Yö meni kohtuullisen rauhallisesti, tosin Kuru oli käynyt oksentamassa ja tekemässä ripulit tietysti eteisen matolle, vaikka vieressä oli sille jätetyt paperit - me ei valitettavasti herätä Kurun piippaamiseen, eikä se sen kovempaa meitä herättele. Pidettiin Kurua paastolla perjantai-iltapäivään asti, ja kävin perjantaina hakemassa apteekista canikuria. Canikurin ja pienten riisiannosten voimin ripuli menikin ohi, tuon to-pe-yön jälkeen ei mitään mahavaivoja näkynytkään. Pikavauhtia Kuru siis parani, se oli varmaan syönyt jotain inhottavaa ulkoa. Eipä se onneksi ole ripulilla ollutkaan sitten ihan pikkupentuaikojen.

Viikonloppu vietettiin Riston vanhempien luona, ja Kuru riiviöi taas parhaansa mukaan. Sisällä haukkuminen ja ihmisten pureskelu ei jostain syystä ole Kurun mielestä ollenkaan kiellettyä "mummolassa". Aika hyvin se tällä kertaa kuitenkin kuunteli kieltoja, tosin joka kerta sai erikseen kieltää samasta asiasta. Lisäksi Kuru kohtasi järkytyksen: nokkahuilu oli jotain ihan hirveän kummallista. Sitä sai kyllä pitää kädessä ja lattialla ja Kuru piti sitä vain keppinä, mutta jos sen laittoi suuhunsa, se oli Kurun mielestä raivoisan haukkukonsertin arvoinen asia. Kaikkea sitä kohtaa vielä tuollaisen 1v 4kk ikäisen kanssa... Lauantaina käytiin vähän metsäilemässä lentokentän vieressä, Kuru sai juosta kerrankin metsämaastossa, ja tuolla oli tosi hyvä näkyvyyskin, eikä ketään muita. Hillittömät hepulit se vetikin, eikä maasto tuntunut haittaavan vauhtia yhtään. Oli se sitten lauantai-illan vähän rauhallisempi.. Sunnuntain se pääosin nukkuikin, kun oli ensin riiviöinyt pari päivää.

Eilen käytiin taas perinteisellä maanantailenkillä Kirsun ja koirien kanssa. Paljon oli muitakin liikkeellä, mutta koirat saivat juosta ihan sydämensä kyllyydestä. Vähän jännitystä aiheutti esim. kovaa ajanut traktori, jonka edestä me ehdittiin aika hilkulla pellolle. Kurulla ei tällä kertaa ollut oikein korvia mukana, tosin tiukalla äänensävyllä käskemällä se kyllä tuli luokse vähän madellen. Takaisin päin kulkiessa Kuru bongasi jonkun tosi kiinnostavan hajun pellolta, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Hajun perässä se kulkikin aika kauas meistä, selvästi kauemmas kuin muulloin. Huudoille se oli ihan kuuro, mutta pillillä se tuli takaisin. Haju oli Tiin ja Beanankin mielestä tosi mielenkiintoinen, liekö sitten ollut joku hirvi tms, mistään pupujen hajuista Kuru ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ehjinä siis selvittiin perille, ja Kurukin oli taas ihanan väsynyt. Hauskaa oli!

Tiina