Viime keskiviikkona käytiin taas ohjatuissa tokotreeneissä
Lauttasaaressa. Kuru oli jostain syystä räjähdysalttiilla tuulella, se
tiesi jo kotoa lähtiessä mihin mennään, ja käveli häntä ja pää pystyssä
jäykkänä bussille, yritti vetääkin. Bussipysäkillä kun yleensä on pari
muuta koiraa (mm. Kurun viholliskoira-göötti), jotka ovat menossa ihan
samaan paikkaan. Bussissa saatiin kuitenkin olla ihan yksin, mitä nyt
joku tuli rapsuttelemaan ihan kysymättä mitään, Kuruhan toki tykkäsi
siitä. Kun treeneihin päästiin, piti taas vähän neuvotella siitä,
tehdäänkö hommia vai ei, Kuru yritti pari kertaa avata suunsa
kentälläkin, mikä on ihan ennenkuulumatonta. Hyvin se kuitenkin
loppujen lopuksi jaksoi tehdä hommia ja keskittyä, eikä aukonut päätään
muille koirille.
Tällä kertaa harjoiteltiin estehyppyä ja sillä aikaa kun yksi treenasi
sitä, loput kiersivät rataa, jossa tehtiin seuraamisharjoituksia ja
luoksetuloa. Ensin oli seuraamista kartioiden välistä pujotellen, jonka
jälkeen palkka ja tauko. Seuraavaksi suoraa seuraamista, ensimmäisen
kartion kohdalla liikkeestä maahanmeno ja toisen kartion kohdalla
liikkeestä seisominen. Tässäkin välissä palkat ja sitten tauko.
Viimeisenä tehtiin luoksetulo: koiran jättäminen, itse luoksetulo ja se
oikea loppuasento. Kuru jaksoi ihan hyvin tehdä seuraamisia, ensin
tosin harjoiteltiin ihan suosiolla vain suoraan seuraamista.
Maahanmenot menivät vaihtelevasti, annoin varmaan aika sekavia
käsimerkkejä välillä. Seisomiset olivat ihan hyviä, tosin mihinkäs Kuru
siitä pääsisikään liikkumaan, kun ollaan vielä sillä tasolla, että
käännyn sen eteen pysäyttämään liikkeen... Luoksetulot olivat ihan ok,
Kuru jäi hyvin odottamaan ja osasi jopa itse hakeutua eteen istumaan
ennen palkkaa. Vauhtia tosin oli vähän turhan vähän (mutta välimatka
oli liian lyhyt, en uskaltanut päästää hihnasta) ja eteenistumiset
välillä vinoja, mutta asentoa ainakin sain korjattua.
Estehyppy meni vähän vaihtelevalla menestyksellä. Viimeksi oltiin
hyppyä treenattu tuolla ohjatuissa treeneissä, ja silloin Kuru osasi
hypätä, kun vietiin yhdessä esteen taakse herkku, mentiin toiselle
puolelle ja sanoin "hyppy". Nyt Kuru ei millään meinannut hypätä,
vaikka tehtiin sama homma. Olin käskenyt sen sivulle, ja vaikka se
vähän nytkähti hyppy-käskyn kohdalla, ei se sittenkään lähtenyt
hyppäämään. Eikä lähtenyt vauhdistakaan. Palattiin sitten askel
taaksepäin, ja ohjaaja piti namia esteen toisella puolella. Silloin
Kuru lähti oikein innolla ja vauhdilla hakemaan namin ohjaajalta. Itse
hyppyhän sille ei ole mikään ongelma, se tykkää vauhtijutuista.
Toisella harjoituskerralla yritettiin sitten jälleen niin, että
laitettiin nami yhdessä Kurun kanssa esteen taakse ja yritettiin
lähettää Kuru vauhdista yli. Ei onnistunut. Tässä vaiheessa (vasta...)
tajusin, että ei taida olla Kurulla motivaatio kohdillaan - nami ei
vaan kiinnostanut tarpeeksi, vaikka herkkunami olikin. Ehdotinkin
ohjaajalle, että laitetaan esteen taakse lelu, ja näin tehtiin. Kas
kummaa, Kuru osasi heti hypätä ihan oikein! Ei haitannut se, että
käskin sivulle istumaan, vaan osasi lähteä siitäkin. Pari onnistunutta
toistoakin saatiin sitten loppuun. Olisi vaan pitänyt tajuta aiemmin
laittaa se megajännä lelu sinne esteen taa.
Viimeiseksi oli vuorossa pienimuotoinen "kilpailu" sillä radalla, jota
oltiin suoritettu hyppyvuoroa odotellessa. Kuru seurasi kartioiden
välistä pujotellen ihan hyvin, kun otin houkuttimeksi kepin
epäillessäni ettei namien voima ihan riitä. Vähän meinasi herpaantua
viimeisessä mutkassa, mutta kontakti säilyi kuitenkin. Tästä saatiin
arvosanaksi kymppi, mikä oli ehkä vähän epäreilua niitä kohtaan, joiden
koirat seuraavat ihan ilman mitään nameja, keppejä sun muita
houkutuskeinoja.. ;) Liikkeestä maahanmenon kämmäsin taas itse, Kuru
meni vähän hitaasti, kun annoin taas epäselvän käsimerkin. Meni
kuitenkin, eikä ottanut käskyn jälkeen askelia, joten saatiin ysi.
Jälleen vähän epäreilusti, kun joidenkin koirat menevät ihan vaan
käskyllä maahan. Liikkeestä seisominen meni nappiin (=kymppi), vaikka
kämmäsin itse taas, enkä osannut liikkua itse tarpeeksi Kurun eteen.
Taitaa sillä siis olla jonkinnäköinen haju siitä, mitä "seiso"
tarkoittaa. Päästiin siis jaetulle toiselle sijalle aika monen muun
koirakon kanssa. Onneksi nämä eivät ole kauhean vakavamielisiä
kilpailuja. Ensi kerralla tosin ohjelmassa on kuulemma
möllitokokilpailu, kun on kurssin viimeinen kerta. Odotan aika pitkälti
vain kauhulla - me ei osata käännöksiä, täyskäännöksiä tai seuraamista
juosten, mutta mitäs pienistä. Eikä myöskään niitä liikkeestä
maahanmenoja ja seisomisia tai edes luoksepäästävyyttä siivosti. Eikä
oikeastaan mitään muutakaan. Paikallamakuu on ainoa, jossa on jotain
suoritusvarmuutta, tosin jos Kuru on sillä tuulella, niin se ei
välttämättä viitsi mennä ensimmäisestä käskystä maahan jne. Nojoo,
leikkimielellähän siellä ollaan. Harmittaa vaan, että kurssi loppuu, ja
seuraava on vasta keväällä. Tosin aika mahdotonta tuolla olisi treenata
joskus tammikuussa pimeässä ja kylmässä merituulen armoilla.
Torstai-illalla tulikin sitten ikävä yllätys. Kuru oli piippaillut
jonkin aikaa illalla, mutta ajattelin, että sillä on vaan tylsää, kun
olin itse hautautunut artikkelien lukemiseen. Yhdeksän jälkeen se
sitten meni eteiseen piippaamaan ja ripuloi lattialle. Voi
raukkaparkaa, sillä oli niin maansa myynyt ilme, jos koiraa voi
hävettää, niin Kurua hävetti. Reppana, eihän se sille mitään mahtanut.
Kuru käytettiin sitten suihkussa ja pihalla ja lattia siivottiin. Se
oli illalla oksentanut kerran, mutta oltiin oletettu, että se johtui
sen syömistä kepeistä. Illan aikana se kuitenkin oksensi yhteensä
sitten kolme kertaa, joten joku mahatauti sillä tosiaan oli. Yö meni
kohtuullisen rauhallisesti, tosin Kuru oli käynyt oksentamassa ja
tekemässä ripulit tietysti eteisen matolle, vaikka vieressä oli sille
jätetyt paperit - me ei valitettavasti herätä Kurun piippaamiseen, eikä
se sen kovempaa meitä herättele. Pidettiin Kurua paastolla
perjantai-iltapäivään asti, ja kävin perjantaina hakemassa apteekista
canikuria. Canikurin ja pienten riisiannosten voimin ripuli menikin
ohi, tuon to-pe-yön jälkeen ei mitään mahavaivoja näkynytkään.
Pikavauhtia Kuru siis parani, se oli varmaan syönyt jotain inhottavaa
ulkoa. Eipä se onneksi ole ripulilla ollutkaan sitten ihan
pikkupentuaikojen.
Viikonloppu vietettiin Riston vanhempien luona, ja Kuru riiviöi taas
parhaansa mukaan. Sisällä haukkuminen ja ihmisten pureskelu ei jostain
syystä ole Kurun mielestä ollenkaan kiellettyä "mummolassa". Aika hyvin
se tällä kertaa kuitenkin kuunteli kieltoja, tosin joka kerta sai
erikseen kieltää samasta asiasta. Lisäksi Kuru kohtasi järkytyksen:
nokkahuilu oli jotain ihan hirveän kummallista. Sitä sai kyllä pitää
kädessä ja lattialla ja Kuru piti sitä vain keppinä, mutta jos sen
laittoi suuhunsa, se oli Kurun mielestä raivoisan haukkukonsertin
arvoinen asia. Kaikkea sitä kohtaa vielä tuollaisen 1v 4kk ikäisen
kanssa... Lauantaina käytiin vähän metsäilemässä lentokentän vieressä,
Kuru sai juosta kerrankin metsämaastossa, ja tuolla oli tosi hyvä
näkyvyyskin, eikä ketään muita. Hillittömät hepulit se vetikin, eikä
maasto tuntunut haittaavan vauhtia yhtään. Oli se sitten lauantai-illan
vähän rauhallisempi.. Sunnuntain se pääosin nukkuikin, kun oli ensin
riiviöinyt pari päivää.
Eilen käytiin taas perinteisellä maanantailenkillä Kirsun ja koirien
kanssa. Paljon oli muitakin liikkeellä, mutta koirat saivat juosta ihan
sydämensä kyllyydestä. Vähän jännitystä aiheutti esim. kovaa ajanut
traktori, jonka edestä me ehdittiin aika hilkulla pellolle. Kurulla ei
tällä kertaa ollut oikein korvia mukana, tosin tiukalla äänensävyllä
käskemällä se kyllä tuli luokse vähän madellen. Takaisin päin kulkiessa
Kuru bongasi jonkun tosi kiinnostavan hajun pellolta, mitä se ei ole
koskaan aiemmin tehnyt. Hajun perässä se kulkikin aika kauas meistä,
selvästi kauemmas kuin muulloin. Huudoille se oli ihan kuuro, mutta
pillillä se tuli takaisin. Haju oli Tiin ja Beanankin mielestä tosi
mielenkiintoinen, liekö sitten ollut joku hirvi tms, mistään pupujen
hajuista Kuru ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Ehjinä siis selvittiin
perille, ja Kurukin oli taas ihanan väsynyt. Hauskaa oli!
Tiina
tiistai, 14. lokakuu 2008
Kommentit