Maanantaina käytiin pitkästä aikaa Kirsun, Tiin ja Beanan kanssa riekkulenkillä. Sama lenkki kierrettiin kuin ennenkin, mutta kyllä huomasi, että pariin viikkoon Kuru ei ollut päässyt virtaa purkamaan. Parkkipaikalla se tosin hämääntyi ja olisi jäänyt odottelemaan mammoja toisesta suunnasta, kun Kirsu oli vienyt mammat jo toiselle puolelle tietä - vähän se on tapoihinsa jumittunut. ;) Vaan kun se tajusi, missä mammat ovat, ei meinannut pysyä pöksyissään. Ja kun Tii ja Kuru pääsivät irti, ne ottivat ihan hillittömän juoksukisan. Kyllä ne on nopeita! Säästä huolimatta lenkki oli tosi mukava, ja vaikka vastaantulijoita oli, säästyttiin ilman sydäreitä. Kurukin ohitti ihan siedettävästi Tiin ja Beanan peesissä.

Tiistaina aamulla tulikin ikävä ylläri: Kuru ontui. Aamulenkillä Riston kanssa se ei vielä ontunut, mutta aamupäivällä heräillessään lenkin jälkeen mun kanssa Kuru olikin kolmijalkainen, piteli vaan oikeaa takajalkaansa ylhäällä. Ajattelin ensin, että se olisi vaan jumissa edellispäivän riekuista, mutta Kuru jatkoi vaan ontumista, välillä sentään käytti tassuaan. Käytin sen pissalla talon ympäri, ja puoliväliin matkaa se varoi jalkaansa, loppulenkin ravasi melkein normaalisti, en olisi huomannut mitään eroa normaaliin, jos en olisi osannut katsoa. Vaan kotiin päästessä se ontui taas, ulkona oli ilmeisesti liian kivaa että kerkiäisi ajatella jotain kipeää jalkaa. Iltapäiväpissatuksellakaan se ei ontunut, mutta sisällä oli taas kolmijalkainen aina makuulta noustessaan. Ja mä olin hirveän huolissani. Illalla puhuin puhelimessa kasvattaja-Muskan kanssa ja päätettiin että heti huomenna mennään eläinlääkäriin, huolissamme oltiin molemmat.

Keskiviikkoaamuna melkein unettoman yön jälkeen lähdettiin sitten Mevettiin, siellä kun on ainakin kaikki pelit ja vehkeet tutkimista varten. Kuru ei tykännyt paikasta, oli jotenkin stressaantunut vaikka meidän vakkarieläinlääkäristä Lauttasaaressa tykkää hirveästi. Eläinlääkäri tutki Kurun, käänteli, väänteli, venytti ja vanutti, mutta ei löytänyt vikaa. Ainoastaan lonkkia Kuru ei antanut väännellä, vaan loikki pöydällä niin kovaa ettei pitelemälläkään onnistunut. Tässä vaiheessa mä olin tietysti sydän kurkussa, että lonkatko sillä ovat kipeät, kun ei anna väännellä. Päätettiin sitten ottaa lonkkakuvat varmuudeksi, ja samantien kyynärnivel- ja selkäkuvatkin. Kuru ei meinannut rauhoittua edes siksi aikaa, kun rauhoitusainetta pistettiin, ensimmäinen satsi menikin karvoille, toisella se sitten tipahti parissa minuutissa. Lonkat, kyynärät ja selkä olivat eläinlääkärin mukaan terveet, lopullinen arvio lonkista ja kyynäristä tulee tietysti kennelliitosta aikanaan. Kivi tipahti sydämeltä. Lääkäri tunnusteli myös polvet, ensin Kurun ollessa hereillä ja myös rauhoituksessa ja sanoi, että ovat ihan napakat (ja että kyseessä ei ole ainakaan ristisidevamma, jota mä olin murehtinut), virallisia papereita polvista ei tullut, koska kyseisellä lääkärillä ei ole polvitutkimusoikeuksia. Polvet tutkitaan sitten virallisesti silmätutkimusten yhteydessä joskus myöhemmin.

Lääkärin "tuomio" oli sitten lopulta, että kyseessä on vain joku venähdys tai nyrjähdys, ja Kuru sai kipulääkettä. Huh, että helpotti, mä olin vatvonut koko yön kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Lompakko laihtui, mutta saatiin kyllä mielenrauhaa sen edestä. Nyt vaan pitäisi enää malttaa odottaa ne viralliset lonkka- ja kyynärtulokset. Ja Kurun pitäisi malttaa kävellä vaan rauhallisia ja lyhyitä hihnalenkkejä vähän aikaa.. Eilen Kuru vielä ontui, ei onneksi ollut enää kolmijalkainen missään vaiheessa, tänään ei ole ainakaan mun nähden ontunut ollenkaan, mutta tietty se kipulääkekin vaikuttaa. Kolme päivää lääkäri käski antaa kipulääkettä ja katsoa sitten, ontuuko Kuru enää. Toivotaan nyt parasta. Mutta himputin koira, kun menee tuolla lailla säikyttelemään! Aiemmin tyyppi on ollut ihan terve, ja sitten menee hankkimaan kahden viikon välein oksutaudin ja venähdyksen. Jospa se nyt lopettaisi meidän säikyttelyn, mun hermorakenne ei oo tehty tällaista varten.

Tiina