Tänään oli taas ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Kuru oli ollut syömättä eilisestä lähtien (vain viilipurkki iltapalaksi) ja sillä olikin alkuun aika hyvin intoa namipalkallakin. Ensin tehtiin luoksepäästävyys, ekalla kerralla Kuru pääsi nousemaan, mutta tokalla istui jopa silloin, kun ohjaaja tuli koskemaan. Palkka tosin oli koko ajan houkutteena nenän edessä, mutta siitä huolimatta Kurulta hyvä saavutus, kun yleensä ihmisten moikkaaminen voittaa namit sata nolla. Seuraamista harjoiteltiin tosi paljon, ja Kuru teki alkuun namipalkalla tosi kivasti. Se jopa meinasi syödä mun sormenpäät, mikä on suunnilleen ennenkuulumatonta. Pujottelut ja suorat pätkät menivät häiriössäkin kivasti, ja jopa käännökset saatiin siististi tehtyä namiavulla. Viimeisiä käännöksiä tehdessä Kuru alkoi selvästi olla väsynyt seuraamiseen, mutta teki kuitenkin urheasti. Kotona ollaan tehty paljon lyhyempiä treenejä. Tähän väliin tuli onneksi sitten taukokin, kun toinen puoli ryhmää treenasi samaa hommaa meidän jälkeen.

Pikkutauon jälkeen jatkettiin taas seuraamisella ja jäävillä liikkeillä. Ensin treenattiin niin, että seurautettiin kohti toista koirakkoa, ja käskettiin koira jäämään. Maahanmeno meni tässäkin ihan näppärästi ja sain palkattua lelulla. Seisominen oli ihan Kurun tasoinen, ts. seisoohan se kun tunkee namin naaman eteen, mutta en oikein usko, että se osaa yhdistää sanaa tähän liikkeeseen ollenkaan. Eikä se välttämättä oikein tajua liikkeen ideaakaan. Kaipa se vähitellen.. Seuraavaksi kaikki tekivät jäävät yhtä aikaa toista kohti kävellen, helpotin tehtävää Kurulle lähtemällä viistosti ulospäin ryhmästä, ja toimihan se, vaikka oli selvästi kyrsiintynyt jo seuraamistehtäviin. Viimeisenä tehtiin jäävät liikkeet yksitellen koirarivien välissä, Kuru ei jaksanut tässä enää juurikaan seurata, mutta maahan meni todella hyvin ja vieläpä kohtalaisen pienillä avuilla - ei tarvinnut edes paljoa hidastaa. Osansa heikossa seuraamisessa oli myös sillä, että Kurun jätättäessä kumarruin vaan entistä enemmän sen päälle painostaen sitä, ja tottakai se jätättää entistä pahemmin silloin. No, tätä varten on se vetäjä, joka huomauttaa näistä kumarteluista.

Treenattiin myös luoksetulon loppuasentoa, ja tämän Kuru jaksoi suorittaa ihan näppärästi. Muistuttelin sen mieleen ensin ihan yhden askeleen päästä sen, mihin sillä tule-käskyllä oli tarkoitus tulla, ja homma sujui hihnanmitan päästä ihmeellisen vauhdikkaasti (laukalla!) ja Kuru tuli heti oikeaan paikkaan ja ihan suoraan. Jee! Tässä on ollut vähän tekemistä. Viimeiseksi tehtiin myös paikallamakuu ryhmässä. Viholliskoira-göötti oli vaihtanut edistyneempien ryhmään, joten tällä kertaa uskalsin jopa jättää vähän enemmän etäisyyttä Kuruun. Kuru makasi collienartun ja pienen räyhäkkään uroksen välissä, välimatkaa kumpaankin noin pari metriä. Kuru oli todella hieno, makasi ihan rauhassa, eikä mitään levottomuuden merkkejä. Mulla oli etäisyyttä reilu viisi metriä, eikä se vaikuttanut Kuruun mitenkään. Se ei edes ajatellut liikahtamista siinäkään vaiheessa, kun naapurista nousi ensin se uros seisomaan ja sen omistaja kävi korjaamassa, sitten nousi narttu ja meni takaisin maahan, ja uros toisen kerran. Kuru vain makasi ja napitti minua silmiin. Aikaa laskettiin minuutti, ja Kuru sai hillittömät kehut palkan lisäksi suorituksestaan. Hieno pieni mussu! Välillä näinkin.

Tiina