Puuh, kirjoittajalla on ollut vähän koulukiireitä ja päivittäminen on jäänyt roikkumaan. Kuru on puuhaillut sitä samaa kuin ennenkin, käynyt lenkeillä ja tokoillut. Viime aikoina olen vissiin ollut hullunrohkea tai muuten vaan vähän hölmö, mutta olen uskaltanut pitää Kuruakin jonkin aikaa täällä kotimaastoissakin irti. Ei tosin ehkä olis kannattanut luottaa, kuten otsikkokin kertoo, Kurulla ei oikein ole ollut korvia. Vaan on se kyllä ollut onnellinen, kun on saanut juosta. Päästin sen kemman lafkan takana olevassa pikkumetsikössä irti, ja se veti alkuun ihan hillittömät hepulikierrokset mun ympäri, varmaan 10-15 kierrosta täyttä vauhtia ympyrää mun ympäri. Hepulit juostuaan se jopa kuunteli ihan kivasti, kunnes löysi metsiköstä kepin ja vaan lällätteli juostessaan. Meni hermo, ja toivotin koiran hittoon, jonka jälkeen korvat löytyivät yllättävän hyvin. Muuten olen pitänyt sitä irti lähinnä parilla isolla nurmikkoalueella, välillä korvat ovat löytyneet, välillä on taas täytynyt vaan kävellä sydän syrjällään (ja samaan aikaan pirun suuttuneena) niin kauas kuin pippuri kasvaa, ennen kuin pikkuelukka tajuaa, että akka läks ny ja sen perään on mentävä. Se vaan jumittaa niihin hajumaailmoihinsa niin, ettei meinaa kuulla.. Nämä tapaukset ovat siis onneksi tapahtuneet niin myöhään illalla, ettei ohikulkijoista ole ollut suurempaa huolta.

Yhtenä aamuna viime viikolla hyppäsi taas sydän kurkkuun, kun aamulenkillä puskasta hyppäsi suoraan eteen sakemanniuros, joka kiersi nopeasti mun taakse ja Kurun luo. Ehdin jo karjua, ja omistaja tuli nopeasti puskasta ja otti koiransa kiinni, eikä mitään ehtinyt tapahtua, Kuru haukahteli, kun tilanne oli jo ohi. Sakemannin omistaja siinä pyyteli anteeksi ja tarkasteltiin vielä siinä koiriamme, ettei mitään ehtinyt tapahtua, kun toinen huomasi, että kappas, ollaankin lukioaikaisia kavereita. Tätä kaveria en ollut nähnytkään neljään vuoteen, joten ihan heti ei silmään osunut siinä tiimellyksessä. Jutusteltiin siinä jonkun verran, koirat saivat rauhoittua ja lähdettiin sitten yhdessä hihnalenkille. Kurukin sai opetella hihnalenkkeilyä urosseurassa. Ihan kohtalaisesti se sujui, vaikka alkulenkistä Kuru yritti vetää hillittömästi. Metrin päässä toisistaan koirat käyttäytyivät ihan asiallisesti, Kuru yritti välillä vähän kytätä, mutta lopetti kyllä käskystä. Oikeastaan ihan hyvä aamulenkki rauhoittumaan oppimisen kannalta.

Keskiviikkona käytiin myös tavalliseen tapaan ohjatuissa tokotreeneissä Lauttasaaressa. Aloitettiin jälleen paikallamakuulla, joka sujui aika kaoottisesti. Kuru kyllä makasi nätisti, mutta vierustoverit nousivat ja vähän kauempanakin rivissä maanneilla meni sähläämiseksi, kun kentällä ja takana olevalla kävelytiellä tapahtui jotain muuta samaan aikaan, koirat haukkuivat yms. Sain siis olla taas ylpeä Kurusta, mutta kyllä mulla oli sydän kurkussa, kun en ollut ihan hihnan päässä seisomassa, kun alkoi tapahtua. Vaan hienosti se siellä makasi, vaikka katselikin vierustovereita vähän kummastuneena. Sähläyksen takia otettiin paikallamakuu uudestaan ja vähän isommilla väleillä, joten Kuru joutui makaamaan paikalle, jossa oli just äsken maannut collienarttu. Se jäi haistelemaan maata, eikä oikein kuunnellut mua, joten jäin alussa varmistamaan, että nenä nousi maasta ja se tajusi, että kyse on paikallaanmakuusta. Nostettuani sen nenän maasta pystyin kuitenkin ottamaan ihan kivasti etäisyyttä, eikä tällä kertaa tarvinnut olla huolissaankaan, Kuru napitti silmiin taas melkein koko ajan hienosti. Täytyy kuitenkin yrittää päästä treenaamaan jossain paikallamakuuta niin, että siinä paikassa on nartunhajuja.

Harjoiteltiin myös maahanmenoja suoraan perusasennosta, ja Kuru teki nämä jopa suurimman osan suoraan, vaikkei pahemmin oltu harjoiteltu niiden korjaamiseksi. Sitten kokeiltiin maassa pysymistä häirittynä, ja koska Kuru luoksepäästävyydestä lähtee niin helposti vetäjän luokse, en uskaltanut edes käyttää paikallamakuusanaa. Käskin Kurun odottaa maassa, ja sehän napotti siinä pätevänä poikana, vaikka vetäjä tuli ihan viereen kyykistelemään, ojentelemaan kättä ja rapistelemaan namipussia. Oltiin kumpikin hoomoilasena, sekä minä että vetäjä - en olis ikinän uskonut! Siitä perusasennosta se tosiaan lähtee niin helposti, mutta makaaminen on selvästi helpompaa. On sitä varmasti harjoiteltukin enemmän, koska ainahan on kiva harjoitella sitä, minkä jo suunnilleen osaa, muttei koskaan tuollaisessa häiriössä.

Tarkasti en treenejä enää muista, mutta seuraamista harjoiteltiin paljon. Ihan kivasti Kuru tekikin alkuun, mutta loppua kohden keskittyminen herpaantui selvästi. Liikkeestä maahanmeno meni muistaakseni näppärästi, seisominen samalla käsimerkillä kuin aina ennenkin. Käännöksiä harjoiteltiin tötsien ympäri, ei mennyt hyvin, muttei huonostikaan. Myöhemmin käännöksiä treenattiin ihan vain parin askeleen matkalla, vasemmalle sujui vielä näppärästi, mutta oikealle treenattaessa Kuru oli jo ihan valmis heittämään pyyhkeen kehään. Seuraamisen ekoja askeleita treenattiin myös just samalla tavalla kuin Kurulle on koko seuraamisliike opetettu, perusasennosta pari askelta uudelleen perusasentoon. Tällä harjoituksella oli tarkoitus saada kontakti pysymään myös seuraamisliikkeen alussa, kun se helposti putoaa juuri silloin. Vetäjäkehuikin, että tämän Kuru ainakin osaa. No joo, kun tällä sille on tosiaan koko homma opetettu. :P

Luoksetuloja ja jäämistä harjoiteltiin myös. Muut uskalsivat harjoitella irti, mutta meillä oli taas mukana liina, kun en luota tuohon tippaakaan muiden koirien läsnäollessa. Ensin harjoiteltiin jäämistä niin, että ohjaaja piti koiraa, itse pyydettiin koira sivulle, jätettiin odottamaan ja käveltiin sopivan matkan päähän, josta palattiin takaisin palkkaamaan koira. Kuru odotti hienosti, vaikka aika lähellä oli muita koiria treenaamassa ja niitä palkattiin leluilla. Vetäjä sanoikin, että nämä jäävät liikkeet ovat tosiaan Kurun vahvuuksia (no, paitsi se seisominen, jota se ei osaa..) ja ihmetteli samalla, kun se on kuitenkin niin vauhdikas tyyppi. Luoksetulo tehtiin vauhtiluoksetulona, juoksin vähän matkaa ja kutsuin Kurun. Ihme ja kumma, se tuli suoraan luokse ja iski leluun kiinni, eikä tehnyt tyypillisiä kaarroksiaan. Tämänkin vetäjä pani merkille, että jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut. No, luoksetuloja me harjoitellaankin jatkuvasti kotona, kun se on Kurulle niin ylivoimaisen vaikeaa... Luoksetulon loppuasentoakin treenattiin, Kuru oli taas jo vähän väsynyt, mutta jaksoi kuitenkin paljon paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa se tuli kyllä ihan suoraan, mutta ei keskelle vaan vähän enemmän vasemman jalan eteen. Osin kyllä mun ohjausvirhekin, oletin ehkä liian pienen käsimerkin riittävän. Osin kuitenkin ihan selvästi sitä, että Kuru teki vaan vähän sinnepäin, ettei tarvitsisi enää tehdä. Ei ole ihan samaa toistonkestävyyttä kuin esim. ryhmän labradorilla.

Viimeisenä tehtiin seuraamis- ja kontaktiharjoitusta pujotellen toisten koirakkojen ympäri ja lopulta kujan läpi. Kuru piti yllättävän hyvin kontaktia muiden pujotellessa meidän ympäri, vaikka oli jo ihan selvästi väsynyt tässä vaiheessa. Pujotellessa se ei jaksanut seurata, mutta en varsinaisesti käskyttänytkään, kun näin ettei motivaatiota ole. Muutamalla viimeisellä askeleella se kuitenkin tsemppasi ja otti kontaktia, jolloin narupallo lensi - ihan onnistunut harjoitus siis kuitenkin. Koira pääsi tekemään oikein ja sai palkan. Ja vaikkei se pujotellessa varsinaisesti seurannut, ei se myöskään kiinnittänyt toisiin koirakoihin huomiota. Kujan läpi seuraaminen meni jo paremmin, ilmeisesti aiemmin saadun pallopalkan takia. Löysää se oli, mutta kontakti pysyi. Ihan viimeiseksi tehtiin luoksepäästävyysharjoitusta samaan tyyliin kuin maassaoloharjoitusta treenien alussa, Kuru pysyi kohtalaisen hyvin omaan tasoonsa nähden - oli vissiin jo niin väsynyt, ettei jaksanut liehakoida enää vetäjää.

Kotona ollaan harjoiteltu nyt joka lenkillä pätkä seuraamista. Yleensä tosiaan vain yksi tai kaksi lyhyttä pätkää, tarkoituksena saada hyviä pätkiä, joissa paikka on oikea, kontakti säilyy ja motivaatio on tosi hyvä. Palkkana toimi eteenpäin lentävä narupallo, joka tuntuu olevan Kurun mielestä tosi kiva - miksen mä ole aiemmin tajunnut heittää sitä? Tää onkin toiminut mun mielestä hyvin. Tosin kun yhden asian oppii, toinen unohtuu, nimittäin liikkeestä maahanmeno ei sitten meinannutkaan luonnistua, kun Kuru oli oppinut, että tätä seuraamista tässä nyt haluttiin. Hiipi vaan matalana maahan-käskyn kuullessaan, ja meni vasta mun pysähtyessä maahan. Tahkottiin sitten sitä maahanmenoa taas pari päivää, ja nyt se on taas muistunut mieleen. Saa nähdä, osaako se nyt enää seurata suoraa pätkää. :D

Tiina