Viime keskiviikon tokotreenit alkoivat odottelulla - vetäjä oli hitusen myöhässä ja Kuru turhautui. Odottelu ei noissa tilanteissa ole sen leipälaji, vaikka muuten se ottaakin yleensä ihan rauhassa. Se on tottunut, että tuolla kentällä mennään ja tehdään, eikä nyt oikein tajunnut, että tässä pitäisi vaan odotella. Kun vetäjä sitten saapui, Kuru kuitenkin heräsi ihan kivasti kuuntelemaan, vaikka vähän piti muistutella mitä oltiin tekemässä. Ensimmäiseksi harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, ja Kuru pysyi taas yllättävän pitkään istumassa. Toki namikin oli taas melkein kuonossa kiinni, mutta Kurun tasolle hyviä suorituksia. Vetäjä taisi jopa päästä koskemaan Kurua ilman että Kuru nousi pussaamaan!

Luoksepäästävyyden jälkeen otettiin paikallamakuu, Kurun naapureina collienarttu ja se räyhäkäs uros. Paikallamakuu meni oikeastaan ihan nappiin, vähän Kuru vilkuili alkuun sivuilleen, muttei harkinnutkaan nousemista. Uros vierestä nousi alussa ylös, mutta meni käskystä takaisin maahan, Kuru ei häiriintynyt tästä. Uskalsin jopa ottaa vähän enemmän etäisyyttä (10 metriä?) vetäjän kehotuksesta, vaikka mun luottamus Kurun käytökseen ei tosiaan ole kovin kova. Aikaa laskettiin 1,5 minuuttia ja mä odottelin muutaman sekunnin vielä koiran vierelläkin ennen palkalle vapauttamista. Hienosti meni. Edelleen käytän paikallamakuussa palkkaa n. metrin päässä Kurun nenän edessä, ei se taida olla edes erityisen kiinnostunut siitä (eikä varmaan edes erota kuivattua kalanpalaa hiekkakentästä), mutta se rutiini tuo mulle jotain turvallisuudentunnetta.. Tästä pitäis varmaan vähitellen opetella eroon.

Seuraavaksi treenattiin maahanmenoja ja kontaktin pitoa häiriössä pareittain. Meidän pariksi osui se naapuriuros, joten pidettiin suosiolla 1,5-2 metriä väliä. Kuru oli tässä vaiheessa hitusen yli-innokkaalla tuulella, ja vaihtoi maahan-sivulle-maahan-sivulle aivan spontaanisti ja näytti vaan kysyvän "eiks tää ookin hyvä?" ja mua vaan taas nauratti, kun tyyppi oli niin innoissaan. Tarkoitus oli siis harjoitella sitä, ettei koira mene maahan / nouse istumaan naapurin käskystä, mutta Kuru teki maahanmenojaan ihan omaan tahtiinsa, riippumatta mun tai naapurin käskyistä. Tai toki se mun käskyillä aina meni, mutta saattoi nousta heti sivulle istumaan ja näyttämään pätevältä. :D Vetäjä totesi jotain Kurun innokkuudesta ja mua vaan nauratti entisestään, eipä usein tosta koirasta irtoa ylimääräistä tekemistä.

Päivän teema oli hyppy, ja aina sillä aikaa kun yksi treenasi hyppyä, muut harjoittelivat keskenään seuraamista erilaisilla häiriöharjoituksilla. Kurun mielestä seuraaminen oli ihan hanurista tällä kertaa, mutta teki se kuitenkin. Se otti myös tosi paljon häiriötä kentän toisessa päässä olleesta lapinkoirasta, joka räksytteli aika paljon. Muut haukkujat sitä eivät häiritse sen enempää kuin muut koirat yleensäkin, mutta lapinkoirathan ovat aina kavereita tai muuten vaan tosi mielenkiintoisia. Sain Kurun kuitenkin jotenkin mukaan niihin seuraamisharjoituksiinkin, tosin sen oli tosi vaikea olla hiljaa esim. kun käteltiin vastaantulleita toisten koirien ohjaajia. Harjoitus tosiaan tuli tarpeeseen..

Hypyt menivät yllättävän näppärästi. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin niin, että vetäjä vei patukan esteen taakse niin, ettei Kuru nähnyt sitä. Kuru hyppäsi vasta toisesta käskystä, mutten tiedä, oliko se vaan taas häiriintynyt siitä kentän toisessa päässä haukkuneesta lapinkoirasta vai eikö vaan tajunnut, mitä siltä haluttiin. Haukkui ainakin ennen ekaa hyppyä aika paljon, eikä oikein vaikuttanut keskittyneeltä, tosin oli heti menossa esteelle kun sitä lähestyttiin. Tokalla käskyllä kuitenkin siis hyppäsi nätisti yli ja riehumaan lelulla. Toisella kerralla taisi mennä yli sitten jo ekasta käskystä, vetäjä oli jälleen vienyt palkan valmiiksi esteen taakse. Toisella kierroksella välissä tehtyjen seuraamistreenien jälkeen päätettiin hyvin menneiden ekojen hyppyjen jälkeen vaikeuttaa treeniä niin, ettei palkka olekaan enää valmiina esteen takana. Mä epäilin omaa motoriikkaani ääneen jo ennen harjoituksen tekemistä, mutta kokeiltiin silti. Heitin patukan selvästi liian myöhään Kurulle palkaksi, se ehti jo kääntyä etsimään palkkaa esteen takaa. Toinen hyppy otettiin toiseen suuntaan, kohti pensasaitaa, kun Kuru tuntui taas ottavan häiriötä haukusta. Uusi hyppysuunta yhdistettynä edellisellä hypyllä myöhässä tulleeseen palkkaan aiheutti sen, ettei Kuru toisellakaan käskyllä hypännyt. Tehtiin sitten niin, että vetäjä hetsasi Kurua patukalla, käännyttiin sen verran pois ettei Kuru nähnyt patukan jäävän vetäjälle ja hyppyytettiin uudestaan yli, tällä kertaa lähti ekasta käskystä ja palkkakin lensi vetäjältä oikeaan aikaan. Taisi tulla siis kuitenkin kohtuullisen onnistunut suoritus viimeiseksi.

Torstai oli helatorstai, ja Kuru pääsi käymään Riston vanhempien luona, kun me ihmiset mentiin porukalla Riston mummon syntymäpäivän kunniaksi ravintolaan syömään. Kuru leikki onnessaan Tikrun kanssa, mutta yksinoloajaksi ne erotettiin, Kuru Riston vanhaan makuuhuoneeseen jossa me muutenkin aina nukutaan ja Tikru sai olla lopussa kämpässä vapaana. Ilmeisesti olivat olleet ihan nätisti, ainakaan lähtiessä eikä tullessa ei kuulunut mitään ääniä. Perjantaina lähdettiin sitten mökille Riston isän kanssa, automatka meni hyvin, vaikka kyseessä oli se auto, jossa Kuru pienenä oksensi ja vielä viime keväänä oli hermostunut. Rutiini on vissiin tehnyt tehtävänsä, eikä Kuru alkua lukuunottamatta läähätellyt normaalia enempää. Mökillä Kurulla oli yllättävän hyvin korvat päässä, vaikka yleensä se varsinkin aluksi huitelee katsomaan naapuritkin.. nyt se tuli kutsusta luokse pihassa, vaikkei ollut ehtinyt tarkastaa aittoja ja huussia jne. jotka se käy aina ensin katsomassa. Pääosin Kuru oli kuitenkin kiinni tai terassilla aitojen takana, koska naapureissa on uroksia, ja ne kulkevat lenkillä tietä pitkin mökin ohi. Irtolenkkejä tehtiin paljon, pääosin tukkitiellä, mutta myös metsässä käytiin. Hyvin pysyi kuulolla, eikä huidellut lenkeilläkään missään. Kyllähän se taas katseli ympärilleen "miksi mua kutsutaan?", mutta tuli kuitenkin. Sunnuntai-iltana meillä oli aika sippi pieni koira, kun palattiin kotiin..

Tiina