Tällä viikolla on vietetty lomaa, joten on ollut aikaa puuhailla Kurun kanssa. Lämpöä on riittänyt, joka päivä on varmasti mennyt helleraja rikki, ja se on vähän karsinut tekemisvaihtoehtoja. Ei vaan yksinkertaisesti kovin kuumalla jaksa. Maanantaina ei tehty mitään erityistä, lenkkeiltiin vaan (hihnassa) kohtuullisen paljon ja ihan pikkuisen tokoiltiinkin. Tiistaina sen sijaan käytiin pitkästä aikaa lenkkeilemässä Kirsun, Beanan ja Tiitun kanssa. Hauskaa meillä taas oli, vatsalihakset olivat kovilla! Aikaa meni ainakin 3,5 tuntia, ja sää oli mielettämän kuuma. Lenkkeiltiin taas Haltialaan ja siellä joenrantaa pitkin. Kohtuullisen paljon koirat saivat olla irtikin, vaikka vastaantulijoita riitti, kun monella on nyt just kesäloma. Torppiksen pelloilla ei kuitenkaan ollut kuin yksi ulkoilija meidän lisäksi, ja Haltialankin isolta pellolta lähti juuri traktori meidän tullessa. Aika nappiajoitus siis. Kuru oli jopa ihmeellisen kuuliaisella tuulella, tuli melkein aina heti luokse, kun kutsuin. Harmi, että useimmiten se piti ottaa samantien kiinnikin, kun vastaantulijoita tosiaan oli sen verran.

Ensimmäinen juttu, josta revittiin aika paljon naurua oli se, kun joenrannassa ensin Kirsu rupesi haistelemaan tupakansavua jostakin, haistoinhan minäkin sen hetken päästä. Sitä ihmeteltiin siinä, ja yhtäkkiä Kirsu huomasi ihan parin metrin päässä heinien keskellä istuvan naisen. Siellä, tosiaan metrin korkuisen heinikon keskellä istui tyyppi, joka ilmeisesti luki / vietti muuten vaan aikaa siinä, eihän siitä kohtaa edes nähnyt yhtään mitään. Kirsu nopeasti pyysi anteeksi häiriötä (itsehän olin aivan hoomoilasena enkä saanut sanaa suustani), ja käveltiin äkkiä eteenpäin. Koirat eivät onneksi edes huomanneet koko naista, niin kummallinen paikka se oli! Kyllä meitä hetken päästä taas nauratti..  Myöhemmin samaisessa joenrannassa, mutta pidemmällä, käytettiin koiria juomassa rantatörmällä. Kuru yritti kovasti juoda - ja liukastui mudassa niin, että molskahti jokeen kokonaan. Sieltä se pungersi heti etutassunsa rannalle, mutta ranta oli sen verran jyrkkä ja liukas, että mun tarvitsi hihnalla auttaa pikkureppana takaisin ylös. Ei sitä tosin kovin kauaa putoaminen häirinnyt, se meni heti takaisin samaan paikkaan juomaan. :D Kyllä sen aika kovasti piti kuitenkin ravistella, se oli kyllä älyttömän näköinen pieni vesirotta heti noustuaan.  Hauskaa siis oli, ja täytyy ottaa taas pian uudestaan! Tosin seuraavalla kerralla muistan kyllä aurinkorasvan, nyt poltin itseni ihan possunpunaiseksi sekä kaula-aukosta että käsistä. Auts.

Keskiivikkoiltana käytiin lappalaisten vapaamuotoisissa tokotreeneissä Tuomarinkartanolla. Kovin paljoa porukkaa ei ollut, meidän lisäksi vain yksi ruotsinlapinkoira ja kaksi lapinporokoiraa. Aika hyvä rotuedustus siis kuitenkin. ;) Kuru oli selvästi vähän tahmea, syy saattoi olla hellesäässä (vielä seitsemältä illalla oli tosiaan kuuma!) tai sitten se oli muuten vaan yhteistyöhaluton. Pätkittäin se kuitenkin teki ihan kivasti. Treenattiin perusasentoa, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa hihnassa ja viimeiseksi myös paikallamakuuta. Saatiin jopa kohtuullisen pitkiä hyviä seuraamispätkiä tehtyä, muistin jopa tehdä pari käännöstäkin. Tosin taisin taas kävellä aika hitaasti ja kumarrella jonkin verran, mutten niin pahasti kuin joskus. Tai siltä se ainakin tuntui. Paikallamakuussa otettiin ihan reilu väli Simo-ruotsinlapinkoiraan, ja sujui ihan hyvin. Vähän Kuru oli rauhaton, haisteli maata, mutta muuten liike meni hyvin. Kovin kauas en kuitenkaan uskaltanut lähteä, kun tilanne ei ole sama kuin meidän ohjatuissa treeneissä tutulla kentällä ja tutulla porukalla. Ihan lopuksi käytin Kurun vielä viereisellä pellolla juoksemassa, mutta eihän se mitään juossut. Käveli vaan mun perässä ja haki välillä nameja. Kerran otti vain pienen pyrähdyksen. Ajattelin jo, että mun koira on rikki, mutta ehkä se oli vain väsynyt ja kuumissaan, vaikka olinkin juottanut sitä välissä.

Nyt on tosiaan niin kuuma, että jopa Kuru sippaa. Mammojen kanssa lenkkeillessäkin se oli selvästi normaalia rauhallisempi, vaikka riehuikin jonkin verran. Tänään lenkillä se teki sitten totaalisen stopin, ja jäi puiden varjoon makaamaan kepin kanssa. Ja toi ei tosiaan ihan pienestä luovuta. Se olisi jopa raahautunut pannasta perässä maata pitkin, jos olisin vetänyt yhtään pidemmälle sitä hihnasta. Ajattelin sitten, että jos tuo koira jumittaa, niin täytyy olla todellakin liian kuuma lenkkeilyyn, ja pidettiin pieni tauko. Kuru makaili varjossa viitisen minuuttia, katseltiin ohikulkijoita kaikessa rauhassa. Sitten se suostui jo kävelemään kotiin ja sai jääpalan viilennyksekseen. Yölläkin sillä oli tosi kuuma, läähätti niin, että mäkin heräsin siihen. Annoin sille sitten pakkasesta jäistä jauhelihaa, ja se viilensi ilmeisesti sen verran, että Kuru pystyi nukkumaan aamuun asti. Tosi kuuma on siis. Samalla päivälenkillä Kuru teki myös ehkä Otaniemen söpöysennätyksen. Ohikulkija kehui Kurua "onpas ihana", just kun Kuru oli rähähtänyt vastaantulevalle koiralle -> karjaisin perkeleen -> puhuttelin Kurua poskivilloista kiinni pitäen. Olin just laskenut irti, kun ohikulkija rupesi kehumaan. :D No, ohikulkija kysyi kyllä sen jälkeen "toruitko?" ja naureskeli perään. Ihan kiva, että välillä käy näinkin, vaikkei tossa rähinässä mitään hyvää tietenkään ollutkaan. Yleensä vaan hävettää meuhkata Kurulle ihmistenilmoilla, mutta kerrankin joku ei pitänyt mua koiranrääkkääjänä. Ja aika söpö ton koiran täytyy olla, että sitä kehutaan vielä tuollaisen käytöksen jälkeen.

Tiina