Kuru vietti lähes koko juhannusviikon mökkeillen. Maanantainahan käytiin treffaamassa Romi-mudia ja Tiitua (kts. edellinen kirjoitus) ja tiistain vietimme kotona siivoten, mutta jo keskiviikkoaamuna lähdettiin ajelemaan mökille. Keskiviikkona oltiin jopa kohtuullisen ajoissa perillä ja Kuru pääsi suoraan autosta juoksemaan vähän irti, kun ketään ei näkynyt naapureissakaan. Nätisti se pysyi pihassa ja juoksi suoraan terassille ihmettelemään. Kuru sai lenkkeillä paljon irti läheisellä tukkitiellä ja kasvattaa lihaksiaan, tiellä kulkevat koiralliset naapurit piti kuitenkin haukkua. Ja niitähän riittää, tavallisten kahden käppänäuroksen ja shelttiuroksen lisäksi tiellä kulki ainakin pari vieraampaakin koiraa. Torstaina käytiin rämpimässä ryteikön (ei se ollut metsää nähnytkään) läpi tosi pitkälle mökkitielle, jota pitkin käveltiin takaisin "sivistykseen" ja siitä takaisin omalle mökille, Kuru sai olla suurimman osan matkasta irti, vaikkei se paljoa ylimääräistä helteen takia jaksanutkaan juosta. Ei se kyllä kovin väsynyt ollut illallakaan, vaikka päivä oli aika kuuma.

Perjantaina mökille tulivat myös Riston vanhemmat ja myöhemmin illalla vielä Riston veli. Riston vanhempien mukana tuli myös Riston toisen veljen Tikru-staffi, ja Kuru olikin tosi innoissaan kun ihmiset tulivat portaita ylös. Ne vetivät hirveän rundin Tikrun kanssa ympäri pihaa ja ääntäkin löytyi. Vaan kun olisi ollut aika tulla takaisin terassille, Tikru kyllä tuli nätisti, mutta Kuru paineli naapurin metsään. Hittolainen. Sen verran näin, että isommalle asialleen se lähti, ja tuli sitten heti takaisin, kun oli asiansa toimittanut. Reissu olisi silti kyllä saanut jäädä tekemättä, vaikka tiesinkin ettei Kuru ollut aiemmalla lenkillä tehnyt asioitaan ja sehän ei pihaan sitä tee, vaikka mikä olisi. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että Kuru tuli heti takaisin ja juoksi suoraan terassille, pari minuuttia myöhemmin ohi nimittäin kulki Kurun viholliskoira-kääpiösnautseri, joka viime kesänä hyökkäsi hihnassa Kurua kohti. Perjantaina otettiin myös Tikru riehulenkille mukaan, ja koirat painelivat tukkitiellä ihan mieletöntä kyytiä öriste toisilleen. Tikru taisi vähän väsähtää jo yhdestä tällaisesta lyhyestä lenkistä, Kuru olisi juossut tien mielellään vielä vähintään pariin otteeseen jos olisi vaan saanut, Tikru pysähteli jo makaamaan. Perjantaina mökillä kävi myös vieraita naapurista, naapurin perheen isä ja kaksi lasta kävivät juhannuslimpparilla ja Kuru haukkui taas volyymit kaakossa kun vieraat nousivat portaita terassille. Yllättävän nopeasti se kuitenkin hiljeni, kun pidin sen tiukasti valjaista istumassa enkä päästänyt tervehtimään ennen kuin se oli vähän rauhoittunut. Perheen lapset antoivat Kurulle namia, kun se oli nätisti ja tervehtimistilanne meni yhtä hypähdystä ja haukahdusta lukuunottamatta ihan hienosti, vaikka Kuru oli tosi onnessaan vieraista. Vieraiden istuessa pöydässä se makaili ihan rauhassa toisessa päässä terassia, eikä eväänsä liikauttanut ennen Riston veljen saapumista. 

Lauantai ja sunnuntai sujuivat myös samaan tapaan lenkkeillen. Lauantaina metsälenkillä törmättiin yllättäen metsässä maanomistajaan, joka vaan kyseli, oltiinko nähty kauriita, jotka olivat ilmeisesti juuri menneet viereisen ruokintapaikan ohi. Kehotti niiden takia pitämään koirat kiinni, muttei muuten näyttänyt välittävän koirien lenkityksestä metsässä. Onneksi Risto oli mukana ja huomasi miehen ajoissa, ja ehdin ottaa Kurun kiinni ennen kuin Kuru huomasi, sehän olisi käynyt haukkumassa tyypin kuitenkin. Muut lenkit tehtiinkin sitten tukkitiellä kauriita vältellen, tosin tukkitielläkin oli paljon kauriiden jälkiä mudassa. Koirat kyllä pitivät mölyämisestä sen verran huolta, ettei kauriita kuitenkaan nähty onneksi. Kuru nautti ihan mielettömästi kuin sai juosta täysillä, ja sitä harmitti, kun kaveri oli selvästi hitaampi. Kurun pitää siis päästä juoksemaan mamman tai siskon kanssa. ;)

Lauantain ja sunnuntain aikana tuli valitettavasti myös pari tiukkasävyisempää ärähdystä Kurun ja Tikrun välillä. Tikrulla on nyt reilu puoli vuotta ikää, ja olenkin jo odotellut, koska sen miehuus nostaa päätään. Onhan se staffiuros, enkä tosiaan oleta, että nuo tulevat toimeen vielä silloin kun molemmat ovat aikuisia. Molemmat ärähdykset tapahtuivat ahtaassa tilassa, toinen kun Tikru oli anopin tuolin alla ja riidan välikappaleena oli ilmeisesti joku lehdenpalanen tms. Kuru ärähti ja Tikru ei antanut periksi, mutta riita loppui kyllä kun Risto ja minä komensimme koirat hiljaiseksi. Toinen ärähdys tapahtui Tikrun ollessa mun tuolin alla, aiemmin oli jaeltu koirille nameja palkaksi odottamisesta, mutta nyt mun käsissä ei ollut mitään. En tiedä mistä ärähdys johtui tarkemmin, mutta ahdas tila ja mun huomio epäilemättä vaikuttivat tilanteeseen. Karjaisin koirat hiljaisiksi ja Risto veti Kurun tilanteesta pois, koirat olivat sen jälkeen ihan rauhassa. Tikrua taisi vähän hämmentää tilanne, mutta toivottavasti se tajusi, että riitelyä ei sallita. Saa nähdä, kuinka kauan noita kahta uskalletaan pitää samassa tilassa - staffi ei varmaan tappele kovin kevyesti ja nätisti. Hyviin väleihin koirat kuitenkin jäivät, kun lähdettiin pois mökiltä. Kuru on ollut hyvin sippi viiden päivän mökkeilyn jälkeen ja nukkuu nyt väsymystään sängyn alla.

Tiina