Viime viikonloppu vietettiin jälleen mökkeillen. Sää oli mielettömän lämmin, lauantaina ja sunnuntaina mittari nousi yli 27 asteeseen varjossa. Se ei tosin Kurua pahasti tuntunut haittaavan. Perjantaina Kuru pääsi jo nauttimaan irtolenkkeilystä, ja olikin ihan kohtalaisen hyvin kuulolla. Lauantaina käytiin myös reippaasti parilla irtolenkillä ja Kuru sai seurailla meidän kukkienistutuspuuhia ja halkojen siirtoa. Lauantaina mökille saapuivat myös Riston täti ja tämän mies, ja se oli Kurun mielestä kauhean haukkumisen paikka. Rauhoittui se sitten, kun tajusi ketkä sieltä tulevat. Sunnuntaina lämpö alkoikin ehkä pikkuisen näkyä Kurussa, metsälenkillä se vetäisi kyllä älyttömiä hepulirinkejä, vaikka oltiin puolenpäivän jälkeen eli kuumimpaan aikaan lenkillä, mutta sen jälkeen se oli kyllä väsyneen oloinen. Ennen metsälenkkiä tehtiin myös lyhyt, noin 8 askeleen jälki, joka meni kuumuuteen nähden ihan kivasti, jälleen piti kerran korjata, mutta muuten kaikki askeleet löytyivät. Lenkin ja jäljen jälkeen se oli kovin rauhallinen sunnuntaina. ;) Ihan kivasti Kuru totteli myös mökin pihassa, jossa se sai olla irti lähinnä lenkiltä tullessa. Kun sitä alapihalla innosti kysymällä "missä Risto", se lähti ohjuksena juoksemaan mäkeä ylös terassille, eikä kertaakaan hairahtunut naapurin pihalle tms.

Keskiviikkona käytiin taas ohjatuissa tokotreeneissä, tämä kerta olikin toiseksi viimeinen tältä keväältä. Jälleen aloitettiin maahanmenoharjoituksilla, joiden jälkeen tehtiin kaksi paikallamakuuta. Kuru tarjoili taas vähän ylimääräisiä maahanmenoja ja sivulle nousuja, mutta olipahan sentään innokas. Ja kyllä se sitten pysyikin, kun huomasi taas ettei ennen aikojaan nousemisesta tipu palkkaa. Paikallamakuut sujuivat kivasti, ensimmäisessä laskettiin aikaa minuutti ja toisessa puoli minuuttia. Kummallakin kerralla uskalsin lähteä kohtuullisen kauas Kurusta, pidemmässä paikallamakuussa välimatkaa oli ehkä 7 metriä, lyhyemmässä ehkä 10. Ei sillä varmaan Kurulle kovin isoa eroa ollut, mutta mulle oli.. Hienosti se siis pysyi, vaikka ekan paikallamakuun alussa pää vähän meinasikin pyöriä. Sitä ei häirinnyt edes toisella puolella harjoitellut villakoira, jonka ohjaaja oli koko ajan koiransa edessä ja palkkaili välillä, Kuru katseli vaan suoraan eteenpäin välittämättä naapurin herkuista.

Seuraavaksi harjoiteltiin liikkeestä seisomista. Tämän liikkeen kämmäsin ihan itse, kun en ollut jotenkin kovin valmistautunut omalla vuorollamme. Kuru seurasi ihan kivasti, ja pysähtyihän se, kun kävelin sen eteen, mutta ei se kovin sujuvaa ollut. Toinen kerta meni jo paremmin vetäjän neuvoilla: hihna ja namit vasempaan käteen, pysäytys tyhjällä oikealla kädellä ja nopeasti syötävä palkka vasemmasta kädestä. Sujuihan se, vaikka palkan ja hihnan pitäminen samassa kädessä meinasi olla ylivoimaista mun herneille. Vetäjä yritti myös vakuutella mua siitä, että osaa se Kuru seurata vähän pienemmilläkin avuilla, mutten meinannut uskoa. Vaikka osaahan se kotona, mutta sen motivointi ryhmässä on huomattavasti vaikeampaa. Ja tästä liikkeestä huomaa kyllä, että niitä helppoja liikkeitä tulee treenattua kotona huomattavasti enemmän kuin näitä vaikeampia..

Liikkeestä seisomisen jälkeen vuorossa oli luoksetulon jääminen, jota tehtiin taas ryhmässä, Kurulla ei ollut tässä mitään ongelmaa, tosin en sitä koskaan ryhmätreeneissä voi jättääkään pidemmälle matkalle kuin hihnanmitan päähän. Sitten tehtiin vauhtiluoksetulo, Kuru luonnollisesti liinassa. Ensimmäisellä kerralla Kuru karkasi mun perään, kun lähdin juoksemaan, mutta toisella kertaa malttoi odottaa ja lähti käskystä laukalla kohti. Palkaksi se sai itse kentältä löytämänsä kepin, ja ihme kyllä jopa tuli keppi suussa mun lähelle kehuttavaksi ja hihnaan otettavaksi. Ihan hyvä harjoitus siis. Palkan kanssa riviin palatessa Kuru jopa tarjoili tosi hyvää seuraamista ihan pyytämättä, vaikkei palkka edes ollut nenän edessä, ja vetäjä totesikin mulle, että osaahan se. ;) Tämän jälkeen tosin treenailtiin sitä jättöosuutta keskenämme sen verran, että Kurulle ei tulisi mieleen lähteä ilman käskyä.

Luoksetulon loppuasento oli viimeinen osa luoksetulotreeniä. Tämä sujui ihan kohtuullisesti, Kuru ei vielä ollut kovin väsynyt. Kun tehtiin yksilösuorituksia, Kuru tuli ihan reippaasti ja suoraan eteen, eikä jäänyt edes kauas. Vetäjä kyseli, osaako Kuru liikettä ilman käsiohjausta (mun oikea käsi namin kanssa navan kohdalla), mutta totesin ettei se luoksetulosana tunnu tarkoittavan Kurulle mitään tarkkaa asentoa. Vetäjä kehotti kokeilemaan myös palkkaa vasemmassa kädessä, mutta tiesinkin jo, mihin se johtaa: Kuru tuli selvästi vasemmalle vinoon eteen. Se sekoittaa sen sivulletuloon tai ennakoi edestä sivulle siirtymistä. Päädyttiin siis jatkamaan palkkausta oikeasta kädestä.

Viimeiseksi treenattiin liikkeestä maahanmenoa, joka on yksi Kurun vahvoista liikkeistä. Kuru teki ihan mukavaa seuraamista narupallon kanssa ja meni pelkästä käskystä maahan, tällä kertaa myös kyynärpäät ihan kenttään asti, ja sai pallon palkaksi. Kysyin vielä vetäjältä, kuinka pahasti annan vartaloapuja tässä liikkeessä (kun en niitä kuitenkaan itse tajua), ja kuulemma en edes kumarru kohti, vaikka se on muuten mun perisynti seuraamisessa. Normaalin suoran seuraamiseen vetäjä kyllä käski ottaa apuja mukaan mulle itselle, siis joko peili, joku kuvaamaan tai käskemään "suorista, kävele nopeammin, suorista, kävele nopeammin..". :P En tajua, miksen osaa kävellä suorassa ja normaalisti kun seuruutan koiraa. Mitä enemmän se jätättää, sitä enemmän kumartelen ja mitä enemmän kumartelen, sitä enemmän se jätättää. Tämän huomioon ottaen on aika ihme, että toi on oppinut ollenkaan seuraamaan.. Vetäjä myös kehotti palkkaamaan pallolla eteenpäin, minkä olinkin jo vähän aikaa sitten keksinyt. Treenikentällä se on vaan vähän vaikeaa toteuttaa, kun Kuru tykkää ottaa paraatikierroksen sen pallonsa kanssa ja kentällä on muitakin - kotona treenatessa voi sentään juoksennella hihnan kanssa perässä. Vetäjä kehottikin kotona treenatessa pitämään Kurua "irti" eli sitomaan liinan itseeni ja toisen pään Kuruun. Tosi hyvä idea, eikä ollut tullut ollenkaan mun mieleen. Niinhän sitä voi harjoitella, jos käskyt eivät mene kaaliin, niin liina pelastaa, mutta ei tule turhan takia turvauduttua siihen hihnaan. Viimeisellä treenikerralla vuorossa onkin oman ryhmän "möllitoko", jossa suoritetaan kaikki liikkeet niin hyvin kuin osataan. Tosin Kurulta jää se vapaana seuraaminen väliin. Katsotaan sitten vuonna 2015. ;) Saas nähdä, mitä tuostakin tulee.

Tiina