Keskiviikkona oli meidän tokokurssin viimeinen kerta, jonka kunniaksi meillä oli "möllitoko", lainausmerkeissä siksi, että säännöt olivat vieläkin löysemmät kuin tavallisissa möllitokoissa. Kuru oli meidän onneksi arvottu ensimmäiseksi suorittajaksi, joten se ei edes pahemmin ehtinyt tylsistyä odotellessa, vaan oli ihan mukavassa vireessä siitä huolimatta, että sää oli melkein helteinen. Pisteitä saatiin seuraavasti:

Luoksepäästävyys: 9

Paikallaolo 1 min: 10

Seuraaminen: 9

Maahanmeno: 9

Luoksetulo: 8

Seisominen: 6

Hyppy: 7

Yhteensä siis 58/70p ja toinen sija viidestä koirakosta. 

Sitten kootut selitykset. ;) Ei vaan, olin ihan äärettömän ylpeä Kurusta, se teki tosi taitavasti kaikki liikkeet, ja pistemenetykset menivät siitä, että helpotin liikkeitä ja palkkasin onnistuneista jutuista jo liikkeiden aikana, Kurun vika oli ainoastaan haukkuminen. Luoksepäästävyyden yksi piste lähti liikkeen aikana palkkaamisesta. Palkkasin siis jo siinä vaiheessa, kun ohjaaja koski Kuruun, koska Kuru pysyi todella hienosti paikallaan. Ihme ja kumma, koska häntä sillä heilui villisti, ja senpä takia ajattelinkin että palkkaan mieluummin kesken liikkeen oikeasta tekemisestä kuin annan sen nousta.

Paikallaolo meni hienosti, otin varmuuden vuoksi etäisyyttä vain reilut viisi metriä, mutta turhaan epäilin Kurua. Muuten se makasi tosi nätisti, mutta meni sitten lonkka-asentoon noin puolivälissä. Ei siitä pisteitä lähtenyt, mutta mua harmitti, kun olen yrittänyt opettaa sen pysymään suorassa makuuasennossa. Tosin olen ollut huomaavinani, että se vaihtaa lonkka-asentoon huomattavasti herkemmin jos on kuuma, ja keskiviikkoiltana aurinko porotti todella kuumasti. Kaikenkaikkiaan paikallamakuu sujui siis hyvin. Palkkasin tosin Kurun maasta enkä käskenyt sivulle, ihan vain siksi, ettei se opi ennakoimaan sitä sivukäskyä.

Seuraaminen sujui myös ihan yllättävän hyvin. Me suoritettiin tämä liike luonnollisesti hihnassa, vaikka muut koirakot tekivätkin tämän irti. Kuru katseli ihan muualle kun olin jo sanonut "valmis", ja olin ihan varma ettei se lähde mukaan. Käskin sitten vähän tiukemmalla äänensävyllä ja kas, koira lähti seuraamaan tosi nätisti. Toki mulla oli nami nyrkissä, mutta siitä huolimatta olisin olettanut että se jää vain haahuilemaan. Seuraaminen meni siististi alusta loppuun, mutta vasemmalle käännöksessä jouduin työntämään vähän koiraa jalalla, kun en tajunnut että oisin voinut ohjata sen vasemmalle sillä namikädellä.. ei ihan välähtänyt taas. Tästä siis siitä huolimatta ysi, ja kuulemma kympin arvoista se olisi ollut, jos olisin kävellyt reippaasti. :D Mun perisynti se mateleminen. Ja tietty vähitellen pitäis päästä siitä namikädestä eroon, mutta tällä kertaa pystyin pitämään häiriössäkin käden pois Kurun nenän ulottuvilta ja palkkasin vasta liikkeen jälkeen, joten edistystä siinä on tapahtunut ihan reilusti.

Maahanmeno oli muuten tosi hieno liike, mutta piste lähti siitä, että Kuru haukkui liikkeen alussa muita koiria. Hiljenihän se, mutta olin jo ehtinyt sanoa olevani valmis. Seuraaminen oli ihan mukavaa ja Kuru meni maahan tosi hienosti pelkästä sanallisesta käskystä (no, varmasti siinä joku vartaloapu oli, mutta ei mitään tarkoituksellista) ja pysyi maassa sen hihnanmitan verran, mitä kävelin eteenpäin eikä noussut ennen käskyä sivullekaan. Taitava koira siis! Luoksetulosta lähti yksi piste jo siitä, että suoritettiin se liinassa kuten aina. En vaan vieläkään viitsi ottaa sitä riskiä, että toi lähtee huitelemaan. Toinen piste lähti siitä, että kehuin Kurua niin paljon liikkeen aikana, mutta ei harmita yhtään. Kuru nimittäin teki harvinaisen hienon luoksetulon! Odotti nätisti, lähti vauhdikkaasti laukalla ja tuli suoraan ja tiiviisti eteen. Taitava! Tulipa vielä sivullekin nättiin perusasentoon eikä ollut vino niin kuin monesti luoksetulon jälkeen on. Se oli kyllä Kurun osalta tosi nappisuoritus.

Liikkeestä seisomisen kohdalle vetäjä kirjoittikin "koska matka vajaa ja apu suuri" ja se kiteyttääkin tän aika hyvin. Seuruutin siis Kurua, käännyin sen eteen pysäyttämään oikealla kädellä ja palkkasin vasemmasta. Matkaa Kurun ohi ei siis tosiaan tullut ja apu oli todella suuri, Kuru ei tätä liikettä vielä juurikaan osaa. Ihan reilu arvosana siis, tai aika yläkanttiinkin annettu ottaen huomioon, että muut koirakot tekivät tämän ihan sanallisella käskyllä... Hyppy suoritettiin niin, että vetäjä vei Kurun patukan esteen taakse ja mä vein sillä aikaa Kurun toiselle puolelle estettä. Kuru oli niin innoissaan patukasta (ehti nähdä sen) ja samalla häiriintyi esteen toisella puolella kauempana näkyvistä koirista, että se haukkui aivan hillittömästi ennen liikettä. En oikeastaan edes muista koska se olisi haukkunut noin älyttömästi. Se myös yritti ainakin kolme kertaa hypätä esteen ihan omine lupineen ennen liikkeen alkua. Lopulta sain sen kuitenkin istumaan hiljaa perusasentoon. Käskystä se lähti kuin ammus, saattoi kolauttaa estettä, muttei pahasti. Hyppäsi lelunsa kimppuun ja oli onnellinen pieni koira. Pisteitä lähti liikkeen keskeneräisyydestä, Kuruhan ei pysähdy seisomaan esteen takana ja oletettavasti myös yleisestä riehunnasta ennen liikettä / liikkeen alussa. Seiskakin oli aika reilulla kädellä annettu numero tästä. ;) Kaiken kaikkiaan siis tosi hienosti meni ja sain olla tyytyväinen Kurun suoritukseen. Kun vaan vielä oppis itse tekemään järkevämmin.. 

Tänään käytiin pitkästä aikaa Päivin, Viiman ja Myryn kanssa lenkillä. Alkuun treenailtiin vähän parkkiksella tokoa, ja Kuru toimi yllättävän hyvin. Vähän se haikaili aluksi Myryn perään (Päivi otti sen ensin autosta), mutta teki sitten oikein yllättävällä innolla tokojuttuja mun kanssa. Sitten lähdettiin kävelylle etsimään sopivaa riekkupaikkaa, se tavallinen nurmikko oli varattu jalkapalloilijoille. Tällä kertaa päädyttiin metsään, ja pojat juoksivat ihan mieletöntä vauhtia. Niillä taisi olla tosi kivaa, varsinkin kun tällä kertaa ei tarvinnut kökkiä paikallaan pienellä alueella, vaan saivat juosta metsässä ja pellonlaidan polulla tuhatta ja sataa. Kurulla oli myös yllättävän hyvin korvat päässä. Ei se aina kutsuttaessa tullut, eikä varsinkaan heti, mutta ei ollut kuurokaan. Tosi kivaa oli, ja aikaakin vierähti treeneineen kaikkineen pari tuntia. Eikä tällä kertaa tullut kuin yksi ärähdys, jonka ihan itse aiheutin, kun kutsuin Kurun luokse, Myry tuli myös kärkkymään, palkkasin Kurun ja otin pannasta kiinni, mistä seurasi pieni ärähdys Myrylle, mutta ei sen pahempaa, eikä Myry edes vastannut meidän kakaralle. Kuru siis provosoitui päivänselvästi siitä, että otin pannasta kiinni ja Myry oli siinä niin lähellä, kun palkkasin Kurun. Mun täytyy vain olla jatkossa tarkempi palkkaamistilanteissa. Muuten pojat olivat tosi nätisti, ja Kuru ainakin nautti ihan täysillä juoksuseurasta. Meillä oli kaikilla tosi kivaa, täytyy ottaa pian uudestaan! :)

Tiina