Hellettä on riittänyt yhtä edelleen, lenkkeily on täytynyt jättää lähinnä iltoihin, muuten on aivan liian kuuma. Viikonloppu vietettiin taas mökillä, Kuru oli ihmeellisen kiltti, mutta johtui varmaan kuumuudesta. Ei aivot sulattavassa helteessä mainittavasti jaksa riehua. Kyllä se tosin parhaansa yritti, varjoisassa kohdassa terassia se otti pikkuhepulin, mutta muuten keskittyi läähättämään. Voi parkaa, eikä toi edes todellakaan ole turkikkaimmasta päästä. Lauantaina käytiinkin Kurun kanssa rannassa, ja oltiin niin tuhmia, että kannettiin Kuru veteen uimasyvyyteen asti. Se ui vaan pikavauhtia rantaan ja antoi murhaavia katseita, kun kastui. Mutta saipahan viilennyttyä. Sunnuntaina käytiin myös uimareissulla, tällä kertaa mentiin myös itse uimaan, mukana oli myös Riston täti. Kuru tuli itse jopa aika syvälle saakka, ja siitä Risto sitten avitti hihnalla sen uimaan pari metriä. Äkkiä se kuitenkin halusi taas rantaan saakka, muttei tällä kertaa enää näyttänyt yhtä syvästi loukkaantuneelta.. Mökkinaapurin lapsetkin olivat uimassa, ja Kuru suhtautui ihan rauhallisesti, oli kyllä iloinen ja osin varmaan lasten perässä tulikin niin syvälle veteen, mutta ei riehunut. Jotain hyvää helteessäkin. Lenkillä Kuru tosin oli aivan veto pois, se käveli 20 metriä mun perässä (!) ja aina välillä jolkotteli mut kiinni jäädäkseen taas matelemaan perään. Notmaalitilanteessa olisin ollut tosi huolissani, ton pitäisi olla tosi sairas käyttäytyäkseen noin, mutta +28 astetta varjossa ehkä selittää aika paljon. Varsinkin, kun meidän mökillä lenkkeilyyn käyttämällä tukkitiellä ei ole varjoa nimeksikään ja oli siis kuumaa kuin Saharassa. Välillä se reppana yritti jaksaa hepuloida, mutta hepulointijuoksu päättyi aina siihen, että Kuru juoksi varjoisaan metsään makaamaan ja läähättämään..

Viikolla lenkkeilyt onkin siirretty pääosin iltaan, kun on edes jonkin verran viileää. Eilen illalla käytiin suojaisemmalla parkkiksella tokoilemassa, ja Kuru teki pari liikettä irtikin. Tajusin tuon parkkipaikan olemassaolon joskus pari viikkoa sitten ja aina välillä on siellä käyty treenaamassa vähän vapaammin. Kuru teki todella kivasti seuraamista, tosin tarjosi taas ihan itsekseen kerran maahanmenoa. Myös luoksetulo oli loistava, Kuru tuli laukalla ja tiiviisti suoraan eteen. Tyyppi oli tosi innoissaan, kun pitkästä aikaa tokoiltiin! Tehtiin myös pitkähkö paikallamakuu, tuolla kun ei ole juuri häiriötä, niin uskaltaa aikaa ja matkaa kasvattaa. Täytyisi vaan käydä tuolla useammin ja muistaa treenata niin kuin mulla ei hihnaa olisikaan. Sitähän se ohjattujen treenien vetäjä uhkaili, että syksyllä meidän pitäisi jo välillä treenata koira irti.. no, taidan kyllä tyytyä pitämään Kurua liinassa, mutta täytyy ottaa niitä ensimmäisiä askelia siihen suuntaan, että totakin voisi pitää irti. Tosin leluja sille ei silloin voi antaa, Kurulla ei ole mitään mielenkiintoa antaa niitä mulle takaisin, niiden kanssahan on kiva rallata ihan yksinään. Tätäkin pitäisi treenata, mutten vaan tiedä miten. Hienosti onnistuin opettamaan sille silloin pentuaikana, ettei mulle kannata tuoda mitään..

Tokoilua jatkettiin tänään, käytiin lappalaiskoirien vapaamuotoisissa treeneissä Tuomarinkartanolla, mutta paikalla oli vain Simo-ruotsinlapinkoira meidän lisäksi. Toisaalta se oli hyväkin, Kuru jaksoi keskittyä aika hyvin tekemiseen, vaikka aluksi pitikin kytätä kentänreunan kasojen takana ollutta ihmistä ja vinttikoiraradan alueella juosseita koiria. Seuraamispätkät olivat ihan ok, välillä kontakti kyllä harhaili, mutta Kuru korjasi kuitenkin. Luoksetulot hihnanmitan päästä olivat myös hyvät. Treenattiin myös ohituksia ja toisen koirakon ympärillä pyörimistä / kontaktin pitoa toisen pyöriessä ympärillä. Tämä harjoitus sujui yllättävän hyvin, mutta ilmeisesti häiriötä oli tarpeeksi vähän Kurulle. Tehtiin myös paikallamakuu yhdessä, ja alun pään pyörittelyn jälkeen Kuru makasi tosi hienosti paikallaan. Ehkäpä se tästä. Pitäisi vaan tosiaankin ruveta suunnittelemaan treenejä etukäteen, nytkin lähdin treeneihin suunnilleen vaan namit mukana (aivot kotona), enkä tosiaankaan ajatellut mitä olin tekemässä. Kun muistais vaikka ensi kerralla miettiä etukäteen, mitä tehdä ja miten.

Tiina