Keskiviikkona käytiin taas ohjatuissa tokotreeneissä Lauttasaaressa. Kuru oli vielä selvästi väsynyt edellisen viikon ohjelmasta, mitä olin odottanutkin. Selvästi se oli alemmassa vireessä kuin yleensä, mutta välillä se jaksoi kuitenkin tehdä ihan kivastikin. Aloitettiin taas kontaktiharjoituksilla, ensin koirat rivissä ja treenien vetäjä vain käveli rivistön ohi. Kuru meinasi häiriintyä tästäkin, tokalla kerralla sain kuitenkin korjattua hyvin. Sitten vetäjä kävi yksitellen häiritsemässä, Kurun kontakti tipahti jo siinä vaiheessa, kun vetäjä oli naapuria häiriköimässä.. itse asiassa Kuru lähti jopa häiriönä olleen puukalikan perään. Huoh. No, se tiedettiinkin, että tässä on paljon tekemistä. Meitä vetäjä ei sitten luonnollisesti ihan yhtä paljon häirinnyt, vaan kävi vaan n. metrin päässä pari kertaa, kerran Kurun kontakti tipahti ja se lähti, mutta saatiin jälleen korjattua. Ihan ok. Seuraava liike oli paikallamakuu, jota treenattiin lyhyissä pätkissä. Ensin treenattiin pelkkää makaamista ohjaajan vieressä, tää on välillä Kurulle vaikeaa, kun mitään ei tapahdukaan ja se tarjoaa usein itse sivulle nousemista tässä. Nyt kuitenkin pysyi nätisti kaikilla kerroilla sen 10 sekuntia, mitä pitikin. Paikallamakuuta otettiin kaksi kertaa puolen minuutin pätkä. Koska ei olla hetkeen taas tuolla treenattu ja ryhmän koiratkin olivat vaihtuneet, jäin suosiolla noin viiden metrin päähän Kurusta. Ensimmäinen paikallamakuu oli hyvä, ja vaikka taustalla soi kovaa laivan sumutorvi, Kuru vain käänsi päätä, ei ollut lainkaan nousemassa. Toisella kertaa meni hitaasti vinoon maahan, kun korjasin, nousi sivulle istumaan. Käskin uudelleen maahan, ja muuten paikallamakuu oli ok. En siis ole onneksi tätä liikettä onnistunut sössimään.

Paikallamakuun jälkeen treenattiin meidän murheenkryyniliikettä eli liikkeestä seisomista. Hävetti myöntää, mutta ei tosiaankaan oltu treenattu kuin ehkä kerran puoli minuuttia viime treenien jälkeen... meillä oli vaan niin paljon muuta ohjelmaa viikon aikana. Testasin kuitenkin liikkeestä seisomista sillä tavalla, miten sitä olisi tarkoitus jatkossa opetella: seuruutin Kurua, astuin sen eteen ja näytin saman käsimerkin kuin meidän peruutustreeneissäkin. Ihan kivasti pysähtyi siitä huolimatta, että heitin namin ihan vinoon. Mulla vaan oli jälleen vaikeuksia, olen taas palannut siihen käsittämättömän hitaaseen raahustamiseen ja kumartelen koiran päälle. Ei näin. Lisäksi tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta kävellä suoraan, sitten päästä koiran eteen, pitää hihnaa vasemmassa kädessä seuruuttaessa ja näyttää vielä kääntyessä se käsimerkki. Huoh. Tarttee varmaan taas kuivaharjoitella. Viimeisenä treenattiin vauhtiluoksetuloa. Me suoritettiin viimeisinä, kun olin taas unohtanut liinan kotiin, ja halusin ottaa vähän välimatkaa muihin. Mentiin kauemmas vieressä treenanneista ryhmistä ja kutsuin vähän lähempää kuin muut - ja Kuru ampui suoraan hanskaan kiinni. Jes! Aiemminhan se on saattanut lähteä omalle rundilleen tässä harjoituksessa, ilmeisesti siksi, että kuumuu niin kovasti hetsauksesta ja siitä, että tietää että palkkana on se ihana lelu. Kaikenkaikkiaan ihan hyvät treenit, vaikka Kuru olikin alussa vähän vaisu. Päästiin jopa just sateen alta karkuun, joten ei voi valittaa. :)

Torstaina vietettiin ihan vaan rauhallista kotipäivää pitkästä aikaa, mutta tänään käytiin taas mammojen kanssa kunnollisella lenkillä. Kuru ei meinannut pysyä pöksyissään, kun se näki Tiin, Beanan ja Kirsun jo odottavan parkkipaikalla. Sen oli hirveän vaikea pysyä hiljaa, ja se rauhoittuikin vasta kun pääsi vähän Tiitun kurmotettavaksi.. Käytiin taas se tavallinen lenkki joenrannan kautta, ensimmäisen 300 metrin aikana kakarat Tii ja Kuru ehtivät saada kaksi hirmuhepulia, Kuru ehti kieriä paskassa ja haukkua isoa heinäpaalia ja saada mammat mukaansa haukkumiseen - mammat tosin eivät tienneet, mille piti haukkua, mutta osallistua piti. Siis normilenkki... :D No, kävivät ne sitten paalin katsomassa ja kakarat kiipesivät sen päällekin. Kuru oli pääosin ihan kivasti kuulolla, vain kerran se piti karjua painokelvottomin sanoin hanhenpaskaa syömästä. Vaan kyllä meillä oli taas hauskaa koirien edesottamuksia katsellessa, ja koirat olivat onnellisia! Lenkin jälkeen vielä käytiin viemässä leiriä varten lainassa ollut teltta kepon vanhemmille ja samalla Kuru tapasi pitkästä aikaa Tikru-staffin. Vielä pojilla menivät leikit yksiin, mutta kyllä mä aika tarkkaan sitä seurasin, ja käskin pojat pois ahtaista paikoista. Illalla kotiin päästyä Kuru-reppana joutui vielä kunnon pesulle, kun haisi pari viikkoa sitten tapahtuneen sammakonraadon päällä kierimisen ja tämänpäiväisen paskassa kierimisen jälkeen ihan hirveältä. Ja taisi se käydä kierimässä tässä välissäkin jossain muutamaan otteeseen.. Raukkaparka näytti ihan rääkätyltä suihkussa, seisoi korvat sivulla alistuneen ja yritti hivuttautua vähitellen kohti ovea. Kiltisti kuitenkin oli paikoillaan kun pyysi, ja oli käsittämättömän pieni turkkinsa alla, vaikkei sitä turkkia edes paljoa ole! Mutta kätevä toi sen tukka on, pari ravistusta ja pikakuivaus pyyhkeellä, ja tyyppi oli käytännössä kuiva. :) 

Tiina