Torstaiaamupäivällä lähdettiin taas Kirsun, Tiin ja Beanan kanssa pitkälle lenkille Haltialaan. Sää ensin vähän pelotti, mun odotellessa Kirsua treffipaikalla alkoi sataa ihan reilusti ja Kurun korvat kääntyivät sivulle.. mutta onneksi sade lakkasi pian (eikä Kuru muistanut sitä enää yhtään huomatessaan mammat) ja saatiin nauttia auringonpaisteesta. Välillä tuli jopa hiki. Kuru otti ilon irti, kun pääsi Tiin kanssa juoksemaan. Tyypit ottivat huomattavasti tavallista enemmän kunnon juoksuspurtteja, ja Tii harhautteli kakaraa oikein kunnolla. Kerran päästiin nauramaan aivan katketaksemme, kun Kuru juoksi monta kymmentä metriä väärään suuntaan ennen kuin huomasi mitään, kun Tii harhautti lähtemällä päinvastaiseen suuntaan. :D Hölmö pieni koira! Ihan kohtuullisesti se oli kuulolla, varsinkin verrattuna meidän edelliseen kimppalenkkiin. Muutaman kerran mun tarvitsi se hakea rumia ääniä päästellen. Tällä kertaa ei ollut valitettavasti aikaa meidän megapitkään lenkkiin, joten tehtiin "vain" kymmenen kilometrin lenkki. Meillä oli tosi kivaa, kiitos taas Kirsu! Beanakaan ei toivottavasti kärsinyt kakaran rääkkäysyrityksistä, onneksi Kuru tällä kertaa uskoi aika helpolla mummon komentoja..

Eilen kävin Kurun kanssa Haltialassa lenkkeilemässä ihan kahdestaan. Mun ihmetykseksi se oli todella hyvin kuulolla, tuli aina heti luokse kun kutsuttiin, eikä jäänyt kuin kerran "matkan varrelle" (=haistelemaan), ja silloinkin tuli heti kun vaan kerran kutsuin sitä nimeltä. Kuru jopa toi mulle narupallon takaisin joka kerta, kun uskaltauduin heittelemään sitä sille keskellä peltoa, kun oltiin tarpeeksi kaukana kaikista mahdollisista häiriötekijöistä. Ja sitä se ei todellakaan normaalisti tee, vaan omii lelunsa. En todellakaan tajua, mistä nyt tuulee. Kiva tietysti, että kerrankin saa yllättyä näinkin. Ja toisaalta se sen taannoinen täysi korvattomuus oli kyllä poikkeuksellista, ei se tosiaankaan ole pitkään aikaan ollut sellainen. Ehkä tää meidän työ on kantanut jotain hedelmää, täytyy siis vaan jatkaa ahkerasti sitä harjoittelua. Toisaalta Kuru oli lenkillä muutenkin ihmeellisen rauhallinen, se ei edes ottanut yhtään riekkuhepulirinkiä, vaikka sai olla irti 1,5 tuntia. Ei niitä hepuleita kuitenkaan tarttis unohtaa, kunhan vaan tulis luokse kutsuttaessa. Kyllä se ainakin nyt sai paljon vahvistusta sille, että kannattaa tulla luokse, kun palkkasin tietenkin jokaisesta luoksetulosta ja ihan vaan siitä lähellä kävelystäkin. Ehkä osin sen takia se ei hepuloinutkaan. Se ei ollut edes kovin kiinnostunut vastaan tulleista muista koirista. Otin kyllä sen tietty hihnaan aina muita koiria nähdessäni, mutta en olisi sitä hihnaa tarvinnut Kurun hallintaan, yhtä kultsua se kyllä vähän vahtasi, mutta siitäkin luopui heti vaan pyytämällä. Toki me pidettiin useampi kymmenen metriä välimatkaakin, mutta silti. Ihan uskomatonta.

Lenkkien ohessa ollaan myös tokoiltu enemmän tai vähemmän ahkerasti. Paikallamakuuta ollaan nyt yritetty muistaa treenailla muuallakin kuin kotona ja ohjatuissa treeneissä. Kerran uskaltauduin ottamaan myös ainakin 20 metriä välimatkaa, vaikka normaalisti jään ehkä siihen reiluun kymmeneen metriin. Hyvin sekin harjoitus meni, tosin aikaa laskin sitten vain puoli minuuttia, jotta Kuru varmasti onnistuisi. Täytyy treenata sitä matkan lisäystä nyt ahkerasti, se on oikeasti vaan mun uskalluksesta kiinni. Luoksetulot ovat sujuneet ihan kivasti, tosin välillä Kuru jostain syystä tulee ohjauksellakin vinoon. Tähän tarttis tarttua jotenkin, en vaan oikein tiedä, mitä sille tekisin. Perusasentoa ollaan vahvistettu nyt niin paljon, että se luoksetulon loppuasento taitaa kärsiä siitä. Jotenkin pitäis saada sitä loppuasentoakin vahvistettua niin ettei Kuru sekoita (suoraan sivulle se ei kuitenkaan osaa tulla, kokeiltu on) ja lopulta päästä käsimerkistä eroon. Se voi olla kyllä pitkän tahkoamisen takana.. Seuraamista ja käännöksiä ollaan treenattu, seuraaminen ei ole ollut ihan parhaimmillaan viime aikoina, vasemmalle kääntyminen on vaikeaa. Oikealle kääntymiset sujuvat silloin ihan hyvin, kun vire on tarpeeksi korkea, samoin täyskäännökset. Sitten pitäis enää oppia säätelemään sitä virettä.. helpommin sanottu kuin tehty. Liikkeestä maahanmenot ovat sentään säilyneet hyvinä, mutta liikkeestä seisomisen kanssa junnataan aika lailla paikoillaan. Pitää vielä saada toistoja, toistoja ja toistoja sen tarpeeksi ison käsimerkin kanssa, kunnes saadaan sitä vähitellen häivytettyä. Muuten Kuru sekoittaa sen maahanmenoon. Käsimerkin kanssa se kyllä tuntuu osaavan liikkeen hyvin, ja on mun mielestä parantunutkin siinä huimasti, ennen saattoi ottaa askeleen tai kaksi käskyn jälkeen, mutta nyt pysähtyy mun nähdäkseni heti.

Ja yääk, Kurusta on myös löytynyt taas punkkeja. Toinen leuan alta ja toinen oikean etujalan "kainalon" etupuolelta. Huomasi heti, että edellisestä punkkihäädöstä on kulunut kuukausi. Piti sitä ainetta viime vuonnakin olla ainakin lokakuulle asti, eikä tänä vuonna näköjään päästä ainakaan helpommalla. Toivottavasti näillä myrkytyksillä nyt pärjättäisiin loppuvuosi, ei se myrkyn laittaminen koiran iholle varmaan kovin terveellistä kuitenkaan ole, vaikkei Kuru näytäkään siitä mitään oireita saavan. Toisaalta, ovat ne punkitkin jonkinasteinen terveysriski. Ja ällöttäviä.