Sunnuntaina käytiin illalla Riston vanhempien luona juhlimassa Riston toisen veljen synttäreitä. Kuru ja Tikru leikkivät, ja varsinkin Tikrulla oli aika reippaasti vauhtia. Ilta meni muuten mukavasti, mutta lopulta syntyi riita. Kuru löysi lattialta pallon (normaalisti lattialla ei pitäisi olla mitään leluja/luita tms. mutta tää yksi oli jäänyt), toi sen Ristolle ja Risto otti sen tietenkin pois Kurulta, etteivät koirat saisi siitä kimmoketta tappeluun. Kuru makasi sohvan edessä, kun Tikru tuli kohti ja yhtäkkiä koirilla olikin hirveä rähinä päällä. En tiedä, kumpi aloitti, mutta siitä pallostahan se riitä sitten kumminkin syttyi, vaikka se olikin Ristolla. Ääni oli onneksi pahempi kuin itse tapahtumat, kauhea rähinä, mutta kummallakaan ei onneksi vekkejä missään. Menin itse väliin ja karjuin koirat irti toisistaan, Kuru lopetti jo, mutta Tikru hyökkäsi vielä uudestaan Kurun kimppuun. Karjuin uudelleen koirille ja sain Tikrun niskanahasta kiinni, ja tilanne oli sillä ohi. Saas nähdä, uskalletaanko enää noita pitää samoissa tiloissa, ainakaan jos Tikrulta ei lähde pallit kohta. Kyllä ne loppuillan olivat ihan nätisti yhdessä, mutta eivät leikkineet, ja aika varuillamme me niitä vahdattiin, vaikka ne eivät näyttäneetkään mitään merkkejä siitä että meinaisivat tapella. Mutta eihän me huomattu nytkään etukäteen, että tappelu on tulossa, joten siihen ei voi luottaa.. Katsotaan, mitä tapahtuu. Toista kertaa en halua noita joutua erottamaan.

Tänään käytiin aamupäivällä Kirsun, Tiin ja Beanan kanssa taas pitkällä lenkillä Haltialassa. Kuru totteli käsittämättömän huonosti, alussa tuli kyllä kohtalaisesti luokse, mutta myöhemmin muuttui täysin kuuroksi. Kun olin tarpeeksi kypsynyt sen ääliökäytökseen, karkotin sen laumasta, kun sattui vielä olemaan sopiva paikka. Kuru yritti hakea turvaa Kirsusta ja mammoista, mutta karkotin sen niidenkin luota. Ihme kyllä se uskoi mun älytöntä huutoa ja huitomista, ja paineli mua pakoon, yritti kuitenkin useamman kerran palata itse laumaan. Kun se sitten jäi yksinään kauemmaksi, kutsuin sen luokse ja palkkasin. Kyllä se sitten olikin nöyrää poikaa jonkin aikaa. Vähän myöhemmin lenkillä se jätti taas luoksetulokutsun tottelematta, joten kävin hakemassa sen rumien saatesanojen kanssa. Käskin Kurun sivulle ja siitä maahan, ja se kierähtikin selälleen itse, kun tajusi miten vihainen olin sille. Odotin että oma verenpaine laski sen verran ettei verisuoni napsahda päästä ja käskin Kurun pysyä siinä sen ajan. Sitten pari tottelevaisuusliikettä ja takaisin mammojen luokse.

Loppulenkki meni ihan kohtalaisesti, Kuru ei enää lähtenyt huitelemaan, ja tuli suhteellisen hyvin luokse, vaikka maassa oli ihan selvästi hyviä hajuja. Kurulla nimittäin oli älytön kuolaparta, ja taisi lipsutella jotain pissoja maasta. Viimeisen kerran mun hermo meinasi revetä, kun Kuru lähti juomaan takaisintulomatkalla. Saahan se käydä juomassa, mutta tyyppipä päätti lähteä ihan eri suuntaan, kun nousi ojasta. Katsoi mua, kun kutsuin, ja lähti hölköttelemään toiseen suuntaan. Karjuin sille ääneni käheäksi, ja tottelihan se viimein. Hermot olivat todella koetuksella tänään. Toivottavasti Kirsu ei kuitenkaan ihan vielä tee musta ilmoitusta eläinsuojelijoille. ;D Korvat täytyy nyt palauttaa Kurun päähän tavalla tai toisella. Ehkä pitää taas ruveta ruokkimaan sitä vain taskusta niin kuin talvella, ja liinatreenejäkin varmaan tehdään. En todellakaan tajua, mistä tää käytös nyt tulee, kun se ei ole varmaan vuoteen harrastanut tollasta. Eihän se mikään varma luoksetulija oo koskaan ollut, mutta ei todellakaan ole huidellut missä sattuu.

Tänään illalla oltiin tokotreeneissä, ja homma meni niin kuin tän päivän perusteella arvelinkin. Kurua ei huvittanut totteleminen juurikaan, ja suunnilleen kaikki tehtiin tahmeasti. Namitkaan eivät meinanneet aluksi maistua, kun olis vaan pitänyt saada haistella ja kytätä muita koiria. Aluksi tehtiin onneksi vauhtimaahanmenoja, eli hetsasin Kurua lelulla, liikuin samalla taaksepäin ja käskin maahan. Tästä Kuru tykkää ja sillä se on saatu opetettua nopeaksi, joten tuli ihan hyvään saumaan tää harjoitus. Samalla treenattiin myös liikkeestä maahanmenoa, hetsattiin ensin, otettiin koira suoraan seuraamaan ja sitten käskettiin maahan ja heti palkka. Ihan kohtalainen suoritus, Kuru on joskus ollut nopeampikin, muttei nytkään ollut liian hidas. Ja seuraaminenkin oli tässä ihan kohtuullista. Seuraamistreeniä jatkettiin sitten pujottelemalla maassa olleiden merkkien ympäri. Kuru ei meinannut jaksaa keskittyä, sitä oli tosi vaikeaa motivoida seuraamiseen. Superherkkunami ei oikein kelvannut, tai kelpasi, mutta Kuru ei olisi jaksanut tehdä töitä sen eteen. Narupallo ei kiinnostanut tarpeeksi. Yksi kohtalainen suoritus nameilla kuitenkin saatiin. Kerran treenattiin myös niin, että kaikki pujottelivat yhtä aikaa, siis sekä edellä että perässä meni yksi koira. Tää meni Kurulta lähinnä edellämenevän kyttäämiseksi, ei tosin kuitenkaan vetänyt tms. ja muisti jossain vaiheessa palauttaa kontaktinkin itsenäisesti. Mutta ihan liian vaikea harjoitus meille. Viimeinen toisto tehtiin ihan yksinään, eli viereinen rivi odotteli myös sen aikaa. Tämä saatiin onnistumaan ihan kohtalaisesti, kun palkkana toimi Kurun itse maasta valitsema keppi.

Viimeiseksi harjoiteltiin luoksepäästävyyttä ja paikallamakuuta. Kuru oli tässä vaiheessa jo selvästi väsynyt ja kypsähtänyt koko treenaamiseen, mutta namit maistuivat jo paremmin kuin aluksi. Ihmeellistä sinänsä, mutta onneksi maistuivat edes tässä vaiheessa. Luoksepäästävyydessä päästiin varmaan pidemmälle kuin koskaan just sen takia, että Kuru oli jo väsynyt. Vetäjä pääsi silittelemään Kurua, eikä Kuru noussut. Häntä sillä kyllä vispasi, ja olisi halunnut pussata vetäjää, mutta takapuoli pysyi maassa. Jes. Paikallamakuu oli myös yhtä hyvä kuin aiemminkin, oikeastaan ehkä vielä parempi. Pää ei pyörinyt tällä kertaa ollenkaan ja uskalsin ottaa matkaakin ehkä 7-8 metriä. Aikaa tosin laskettiin vain puoli minuuttia, mutta joka tapauksessa tosi onnistunut paikallamakuu. Häiriötä oli myös kohtuullisen vähän, toiset treeniryhmät olivat aika kaukana melkein kentän toisessa päässä, vähän koiran haukuntaa kuului, mutta mitään ylimääräistä häiriötä ei ollut. Ehkä sen takia Kurunkaan ei tarvinnut katsella sivuilleen. Hyvä päätös siis saatiin treeneille.

Tiina