Viime päivityksen jälkeen on pitänyt näköjään kiirettä. Ja kiire on ollut oikeastikin, kun allekirjoittanut ei ole 16 opiskeluvuoden aikana oppinut lukemaan ajoissa tenttiin.. Edellisviikon tiistaina käytiin kaikista kiireistä huolimatta pitkästä aikaa lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä Tuomarinkylässä. Ei mennyt ihan putkeen.. olin jo lähtiessä kettuuntunut, kun Kuru käyttäytyi lenkillä huonosti, ja tietty se tuleva tenttikin stressasi. Kentälle päästessä Kuru ei meinannut nähdä mitään muuta kuin ihanat pennut: Aura-lapinkoiran ja Loki-islanninlammaskoiran. Nojoo, ovathan ne munkin mielestä ihania, mutta Kuru ois voinut keskittyä tekemiseen. Treenit menivät käytännössä siihen, että mä komensin Kurua pentujen / toisten koirien kyttäämisestä ja yritin saada siihen jotain kontaktia. Ehkä yksi onnistunut seuraamispätkä saatiin, muuten tyyppi vaan vilkuili sivuilleen ja yritti päästä pälkähästä. Huoh. Eikä siihen tietty auttanut se, että mä hermostuin sille entistä enemmän sen huonosta käytöksestä. Kolme kertaa jäähylle laitto autoon ei auttanut tippaakaan. Viimeiseksi tehtiin kuitenkin paikallamakuu Vinha- ja Kaiku-lapinporokoirien kanssa. Pennut olivat tässä vaiheessa siirtyneet leikkimään kentän viereen pellolle kolmannen lapinporokoirapennun kanssa, ja se oli Kurulle aika tiukka paikka. Strategisesti sijoitin sen Vinhan viereen ja pellosta kauempaan päähän meidän kolmen koiran riviä. Ihan nätisti se makasi, vaikka mulla olikin epäilyksiä. Vähän se vilkuili pellolle päin ja olisi halunnut mennä mukaan, mutta makasi kuitenkin ihan rauhassa paikallaan. Ihan hyvä onnistunut lopetus ei-niin-onnistuneille treeneille.

Seuraavana päivänä olikin taas ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Pohjustus ei ollut ehkä maailman paras, koska oltiin tokoiltu edellisenä päivänä ja leikkasin Kurun kynnetkin vielä illalla, joten Kuru oli saanut ihan reilusti nameja, vaikka iltaruokaa ei saanutkaan. Sillä ei siis ollut kovin nälkä. Treenit aloitettiin taas paikallamakuulla. Tarkkaan en enää treenien kulkua muista, mutta treenattiin häiriöitä paikallamakuussa. Käytännössä siis heiluttiin itse omituisesti, heiluteltiin käsiä, pompittiin, käveltiin koiran ympäri jne. Tää näytti olevan Kurulle ihan helppoa, mutta niin kuin totesin vetäjällekin, niin sen pitäiskin, koska näin me harjoitellaan kotonakin. Vaikka onhan kentällä tietty ihan erilaiset olosuhteet, kun vieressä on muita koiria, tiellä kulkee vilkkaasti autoja, kentän vierestä menee vilkas kävelytie jne. Hienosti kuitenkin meni, ja sain olla ylpeä Kurusta. Pääasiassa treenattiin sitten hyppyä, ja vuoroa odotellessa tokoiltiin sitten itsenäisesti. Kurua oli tosi vaikea saada motivoitua seuraamiseen, edes narupallopalkka ei juuri kiinnostanut. Tai no, seurasihan se, mutta saatuaan palkaksi lentävän pallon kiinni, se tiputti sen ja rupesi haistelemaan kentän hajuja... huoh. Vähän yritettiin vääntää, muttei se oikein lämmennyt koko hommalle.

Ekalla hyppykierroksella otettiin Kurulle kaksi hyppyä niin, että vetäjä vei patukan esteen taakse siten, ettei Kuru nähnyt sitä. Kuru oli heti esteen nähdessään heti menossa yli siitä, muisti siis selvästi mistä oli kyse. Muistaakseni ekalla kerralla hyppäsi nätisti ekalla käskyllä ja rallasi patukkansa kanssa hihnan varassa ympäriinsä. Toisella kerralla vetäjä käski mennä vähän kauemmas esteestä (edellisellä kerralla oltiin turhan lähellä, Kuru joutui hyppäämään melkein paikaltaan), ja otin sitten niin paljon välimatkaa, että Kuru yritti kiertää esteen. Se ei ole koskaan aiemmin yrittänyt tehdä sitä, joten en huolestunut tästä sen pahemmin. Uusi yritys sopivalta etäisyydeltä, ei liian läheltä eikä kaukaa, ja Kuru hyppäsi oikein nätisti. Esteen taakse pysähtymistä harjoiteltiin sitten erikseen, koska Kuru saa esteeltä lelupalkan. Tätä ei itse asiassa ole koskaan aiemmin treenattu, kun toi hypyn harjoittelu on muutenkin ollut kotona jäissä, joskus harvoin olen muistanut hypyttää sitä nurmikonreunusaitojen yms. yli, että muistaa hyppykäskyn. Nyt siis jätin sen kaksoiskäskyllä "seiso, odota" odottamaan, ja ihan kivasti Kuru antoi mun kävellä esteen toiselle puolelle ja takaisin. Treenasin tätä itsekseni ilman estettä toista hyppyvuoroa odotellessa, eikä Kurua taas kiinnostanut yhtään totella. Vissiin se on vähän silmänpalvoja. ;) Toisella kierroksella Kuru oli selvästi tympiintynyt koko hommaan. Ekalla kerralla se hyppäsi kyllä, mutta vähän vaisusti, ilmeisesti siksi että esteessä oli lautoja vain neljä tavallisen viiden sijaan. Tarvitsin myös kaksi käskyä, koska tyyppi katseli ihan muualle ekan käskyn aikana. Tokalla kerralla ei sitten hypännyt edes toisesta käskystä, jouduin vähän leikittämään Kurua ja annoin sitten käskyn uudestaan. Hyppäsihän se, mutta tosi laiskasti, eikä edes vaivautunut juuri leikkimään lelulla. Selvästi liian kylläinen ja siinä vaiheessa tokoiluun kyllästynyt koira.

Lauantaina mun tentin jälkeen lähdettiin pitkästä aikaa mökkeilemään Riston vanhempien mökille. Lauantaina paikalla oli Riston isä, Riston täti ja tädin mies. Kuru jopa käyttäytyi kohtuullisesti, kun mukana ei ollut toista koiraa koheltamassa. En olisi uskaltanutkaan enää lähteä mökille, jos Tikru olisi otettu mukaan, en oikein luota siihen että tulisivat enää nätisti toimeen. Varsinkin kun Kuru on mökillä niin reviiritietoinen. Mökillä lenkkeiltiin ahkerasti, ja Kuru sai olla paljon irti. Luotin siihen myös sen verran pihassa, että se sai "takapihalla" käydä pissalla irti, kun sen puolen naapurit eivät olleet paikalla. Ihan luottamuksen arvoisesti se oli, ei tainnut jättää luoksetulokutsuja juurikaan noudattamatta. Tuoreita peuranjälkiä taas nähtiin, mutta Kuru ei ollut niistä onneksi kiinnostunut. Sunnuntaina jäätiin mökille yksiksemme kun Riston isäkin lähti kaupunkiin, vähän aikaa Kuru kummasteli lauman hajoamista, mutta päätti sitten vaan vahdata pihaa ihan niin kuin aina ennenkin. Tosi väsynyt se oli taas maanantai-iltana kotiin tullessa, kun ei ollut malttanut nukkua läheskään niin paljon kuin normaalisti. Se pihan vahtiminen on ilmeisesti Kurun mielestä Tärkeä Tehtävä.

Tänään käytiin toiseksi viimeisissä ohjatuissa treeneissä tälle kaudelle. Harmi, että treenit loppuvat, me todellakin kaivattaisiin sitä ohjausta.. ja tuolla kentällä Kuru tuntuu toimivan aina paljon paremmin. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, Kuru oli taas kuin lentoon lähdössä. Aiemmin kurssin aikana se on ollut paljon rauhallisempi. Kyllä se nytkin päästi vetäjän koskemaan nousematta pussailemaan, mutta häntä vipatti siihen malliin, että ihanjustkohtanousenjapussaan! Pääsin kuitenkin palkkaamaan siitä istumisesta, toisella kerralla vetäjä ei tullut ihan niin lähelle, jotta Kuru ei ehtinyt innostua ihan niin paljon. Sitten tehtiin paikallamakuuharjoituksia, ensin puoli minuuttia ja perään täydet kaksi minuuttia. Puolen minuutin treenissä otin välimatkaa ehkä 7-8 metriä, johon oon huomannut jumittaneeni näissä kimppatreeneissä.. ei vaan pelaa se luotto. Kuru makasi nätisti, ei mitään ongelmaa. Kahden minuutin treenissä päätin sitten, että otan edes sen 10 metriä välimatkaa. Mua tietenkin jännitti hirveästi, mutta kauniisti Kuru makasi. Vähän se meinasi haistella aluksi, mutta rykäisin kerran ja siihen loppui haistelu. Kehuin kyllä Kurua aika paljon, mutta ei se näyttänyt mitään merkkejä siitä, että olisi nousemassa. Ensimmäisen minuutin aikana kahden koiran päästä rivistä lähti borderterrieriuros kaksi kertaa, kun kentän toisella laidalla meidän takana treenasi evl-ryhmä luoksetuloa. Iloinen tänne-käsky sai borderterrierin juoksemaan aina ohjaajan luokse. Onneksi niin. Kuru vilkaisi ekan kerran sivusilmällä, sen jälkeen sitä ei pahemmin kiinnostanut. Puolentoista minuutin kohdalla vierestä nousi labradorinarttu, ja tässä vaiheessa kävelin metrin päähän Kurusta varmistelemaan. Hienosti se pysyi, ei sillä ollut vieläkään mitään ajatustakaan nousemisesta. Vetäjä moittikin mua, että mun pitää oppia luottamaan ja jossain vaiheessa uskaltaa olla menemättä varmistelemaan, vaikka vierestä joku lähtisikin. Ehkä sitten joskus..

Paikallamakuuta treenattiin vielä lyhyesti niin, että jäätiin ihan koirien lähelle (menin itse metrin päähän Kurusta), ja vetäjä kävi vieressä huutelemassa käskysanoja. Tänne-sanalla ei luonnollisesti ollut mitään vaikutusta Kuruun, kun se on suunnilleen ainoa luoksetulosana, jota me ei olla ikinä käytetty, vaikka kaikki muu onkin.. Edes painokkaasta istu-käskystä Kuru ei korvaansa lotkauttanut, joten ihan loistava tulos. Aika vaikea treeni se kuitenkin oli, jos vetäjä olisi sanonut vapaa-käskyn ja vielä ihan oikealla äänensävyllä, olisi Kuru voinut ihan hyvin noustakin. Tämän jälkeen treenattiin seuraamista yksitellen. Oli vähän vaikea onnistua virittelemään Kurua just sopivalla hetkellä, kun ei koskaan tiedä kuinka kauan edellisellä menee. Niinpä Kuru tuijotteli sitten just meidän vuorolla viereistä ryhmään, mutta heräsi transsistaan onneksi aika helposti. Seurasi ihan siististi vetäjän käskyttäessä, tehtiin ilman palkkaa kohtuullisen pitkä harjoitus, jossa oli käännös vasemmalle, täyskäännös ja pysähdys tai pari. Käännöksessä vasemmalle jouduin tönäisemään vähän koiraa, täyskäännöksessä se jätätti, mutta pysähdykset ja suorat pätkät menivät kivasti. En tiedä, mistä tää käännösongelma tuli, mutta täytyy harjoitella kotona enemmän. Nyt on lenkkitreeneissä vaan keskitytty hakemaan sitä motivaatiota seuraamiseen suoralla pätkällä. Onneksi se sentään osasi tän treenin jälkeen paikallaan harjoituksia tehdessä kääntyillä nätisti mun mukana.

Seuraamista treenattiin vielä häiriössäkin siten, että toinen puoli ryhmää käveli ensin eteenpäin, kääntyi vasemmalle ja toinen puoli ryhmää kääntyi oikealle siten, että tultiin toisiamme vastaan kahdessa jonossa. Kuru selvisi tästä treenistä ihmeen hyvin, tosin meillä oli molemmilla puolilla sellaiset nartut, joihin Kuru ei pahemmin kiinnitä huomiota. Tehtiin vielä treeni, jossa mentiin lomittain toistemme välistä, Kuru joutui menemään aika kapeasta raosta borderterrieriuroksen vierestä, mutta selvisi siitäkin tehtävästä ihmeen hienosti. Varsinkin kun ottaa huomioon, että se oli jo vähän väsähtänyt treeneihin tässä vaiheessa. Lopuksi harjoiteltiin vielä luoksetuloa. Ensin treenattiin jättöä, menin vain hihnanmitan päähän, Kuru istui ihan nätisti paikallaan. Vähän se kyttäsi vieressä ollutta labradorinarttua, mutta lopetti heti kun murahdin sille siitä. Pysyi nätisti paikallaan myös mun palatessa sen viereen. Samalla treenattiin myös luoksetulon loppuasentoa, menin taas vaan hihnanmitan päähän ja kutsuin. Kuru ei korvaansa lotkauttanut ekalla kutsulla, ja tokalla kutsulla käveli hitaasti luokse ja tuli vinoon eteen, jouduin korjaamaan. Toisella kerralla vetäjä käski mun uskaltaa jättää hihnan edes maahan jos en kokonaan irti uskalla pitää, ja tein työtä käskettyä. Kuru odotti nätisti, ja toimi ihan yhtä vähän kuin edellisellä yrityksellä. Ekalla kutsulla siis jäi istumaan paikoilleen ja toisella lönkötti hitaasti vinoon eteen. Huoh. No, jotain positiivistakin, se ei siis saanut mitään vapauden hurmaa ja käynyt häiritsemässä ketään. Kaipa se oli vaan niin väsynyt tässä vaiheessa. Tosin me on viime aikoina harjoiteltu myös tota odottamista aika paljon, eikä luoksetulo muutenkaan ole mikään vahva liike. Onpahan taas yksi asia lisää siihen listaan, mitä pitäisi tehdä..

Tiina