Tiistaiaamuna Kurulla kävi pitkästä aikaa hieroja. Viime käynnistä onkin mennyt varmaan puoli vuotta, ja kutsuin hierojan ihan vaan varmuuden vuoksi käymään. Kuru kun on omasta mielestään Urheilija, ja kiskoo menemään välillä niin täysillä, että voin vaan ihmetellä. Ja tokihan se on myös viime aikoina tippunut taas ojiin (huoh) ja törmäillyt mammoihin (vielä isompi huoh), seinään ja Tikruun. Minkäs sille mahtaa, jos on vauhtia.. Ja ihan hyvä, että kutsuin hierojan, koska löytyihän niitä jumeja taas. Tosin Kuru oli myös taas hieman dramaattinen, ja jäykisteli alkuun. Nopeasti hieroja kuitenkin sai sen taas rentoutettua. Jopa etujaloissa oli vähän jumia, mutta tää saattais mennä ihan vaan alkujäykistelyn piikkin. Niskassa samoin, mutta se todennäköisesti johtuu hihnassa vetämisestä, tai siis niistä äkkinykäyksistä, joita Kuru harrastaa. Myös selässä oli jumi rintarangan ja lannerangan liittymiskohdassa, joka on kuulemma aika tyypillinen jumituspaikka. Samoin takareidet olivat vähän jumissa. Hieroja totesikin, että mun kertoman perusteella (törmäykset, hepulit..) ei tosiaan oo mikään ihme, jos vähän jumittaa! Elämä on rankkaa, varsinkin jos vetää aina täysii, niin kuin Kuru tekee. Pari kertaa Kuru ponkaisi ylös selkää hierottaessa, mutta muuten oli nätisti. Välillä sen silmät menivät kiinni, kun se oikein nautti hieronnasta.. eli tosiaankin hyvä, että pyysin hierojan käymään. Viikon päästä on toinen käynti, ja sitten katsotaan taas jatkoa uudestaan.

Tiistaina illalla käytiin taas Tuomarinkylässä lappalaiskoirien vapaamuotoisissa treeneissä. Olin jo asennoitunut niin, että Kuru ei tolla kentällä tee yhtään mitään (kuten ei yleensä teekään) ja treenataan tällä kerralla vaan kontaktia. Mutta Kurupa yllätti! Se jaksoi tehdä jopa ihan mukavia seuraamispätkiä, maahanmenoja, luoksetulon loppuasennon harjoituksia jne. Eikä edes pahasti kyttäillyt muita koiria. Tosin paikalla oli lähinnä sellaista porukkaa, johon Kuru on tottunut ja joita Kurun ei tarvitse vahdata: ruotsinlapinkoirauros, joka ei provosoi ketään eikä Kurun tarvitse ottaa siitä paineita, leikattu lapinporokoirauros ja kaksi lapinporokoiranarttua, ja näiden lisäksi yksi urospentu. Lähinnä siitä pennusta Kuru häiriintyi (koska pennut ovat IHANIA, ja tää oli vieläpä sen ikäinen, että Kurua ei ehkä enää ällöttäiskään), mutta meidän onneksi pentu oli vaan ihan lyhyitä aikoja kentällä ja Kuru jaksoi muuten keskittyä tosi hyvin suhteessa siihen, millaisiksi meidän treenit tuolla yleensä menee. Ja koska mä en ollut juuri valmistautunut muuhun kuin siihen kontaktin harjoitteluun, meni vähän näpertämiseksi se tekeminen. Hyvä ryhmäpaikallamakuu kuitenkin saatiin tehtyä, Kuru pysyi nätisti, eikä tainnut edes vilkuilla naapureita. Samoin Simo-ruotsinlapinkoiran kanssa tehtiin ohitusharjoituksia aika lähietäisyydeltä, käveltiin toistemme ohi, kierrettiin toisiamme ja lopuksi myös harjoiteltiin niin, että käveltiin toisiamme kohti, ja kohdalla sitten ensin pysäytettiin koira istumaan ja sen jälkeen maahan. Tää oli Kurulle tosi vaikea harjoitus, mutta niin se vaan onnistui tässäkin. Se auttoi kyllä kummasti, että Kuru ei ota paineita Simosta ollenkaan, vaikka se onkin uros. Onneksi se on niin fiksu, ettei provosoi toisia. Kerrankin siis onnistuneet treenit tuollakin kentällä.

Tänään käytiin mammojen kanssa taas pitkällä lenkillä Haltialassa. Kuru ja Tiitu intoutuivat juoksemaan ihan kunnolla, ja kaikki kolme myyrästivät todella innokkaasti. Suorastaan ärsyttävän innokkaasti, koska Kuru menettää korvansa kaivaessaan niitä myyriä esiin. Yhtään se ei tosin kiinni ole saanut, se ei ihan vielä tajua, että kun se kaivaa niitä minuutin, on jo ihan liian myöhäistä. :P Kyllästyin Kurun korvattomuuteen ja laitoin sille kauko-ohjattavan suihkepannan, jota ollaan käytetty vasta pari kertaa. Se suihkii pelkkää paineilmaa (sitruunaakin siihen saisi, mutta ei ole tarpeen Kurulle), ja on toiminut ihan tehokkaasti ne muutamat kerrat, kun olen kokeillut. Kuru ei pelkää ollenkaan, katselee vaan hämmästyneenä, mistä se suihkaus tuli ja lönkyttelee mun luokse kun kutsun. Ja pitää korvansa huomattavasti tehokkaammin sen jälkeen auki. Lenkkeilykin oli huomattavasti rentouttavampaa, kun Kuru oli kuulolla ja saikin juosta mammojen kanssa ihan reilusti. Kuru ja Tiitu saivat ihan mielettömät hepulit sänkipellolla, juoksivat kierroksia kierrosten jälkeen. Ja Kuru-reppana oli taas jäljessä, kun ei pärjää Tiitun tiukoille kurveille. Pieni onnettomuuskin lenkillä sattui, kun mammat olivat hihnoissa ja Kuru oli irti. Tiitu haastoi Kurua leikkiin, ja Kuru ampaisi meidän takaa n. kymmenen metrin päästä kohti Tiitua. Kaikeksi ikäväksi se juoksi suoraan meidän välistä Beanan hihnaa päin. Se ulahti ja pysähtyi törmättyään hihnaan, mutta käveli sen jälkeen ihan normaalisti, kyllä ne vielä Tiitun kanssa ottivat spurtteja myöhemminkin, eikä mitään ongelmaa ole onneksi näkynyt. Ja onneksi hieroja on taas tulossa ensi viikolla.. Meillä oli taas hauska reissu, kiitos Kirsu, Beana ja Tiitu!

Illalla käytiin viimeisissä ohjatuissa tokotreeneissä tälle kaudelle. Meidän ryhmästä kolme oli ilmoittanut, etteivät tule, mutta loppujen lopuksi yli kymmenen hengen ryhmästä paikalla olin vain minä. Aika törkeää meidän vetäjää kohtaan, mutta meille pienoinen onnenpotku, saatiin nimittäin sitten yksityistreenit. Paikallamakuuseen Kuru sai seuraa ylemmästä ryhmästä, samassa ryhmässä aiemmin treenanneet kultsu ja collie tekivät reilun kahden minuutin paikallamakuun, niiden ohjaajat menivät piiloon, mutta mä jäin aika lähelle varmistelemaan, oisko matkaa ollut joku 4-5 metriä. Hienosti meni, tosin just kahden minuutin kohdalla Kuru meni lonkka-asentoon, jonka mä kävin korjaamassa, makuutettiin noin kymmenen sekuntia lisää ja sitten palkattiin. Ihan hieno suoritus, pari kertaa Kurun pää pyöri, mutta koko ajan se oli selvästi kuulolla. Sitten tehtiin liikkeestä seisomista pari kertaa, Kuru teki ihan mukavasti oman tasonsa mukaan. Kehuja saatiin, tää on mennyt nyt tosi paljon eteenpäin, kun aiemmin Kuru ei tajunnut koko pysähtymistä ollenkaan. Hitaasti vaan sitten treenataan sitä käsimerkkiä pois ensin niissä peruutustreeneissä. Ja kestoa siihen seisomiseen voisi treenata takapalkalla, mikä olikin ihan hyvä idea. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, tän Kuru on onneksi osannut jo pitkään. Tehtiin pari toistoa, ensimmäinen kokonaisena liikkeenä (tosin palkkasin ensin maahan, pyysin vasta sitten sivulle) ja toisella palkkasin heti pian maahanmenon jälkeen. Sitten treenattiin luoksetuloa noin kymmenen metrin matkalla liinassa. Kuru jopa tuli suoraan eteen nätisti ekalla kerralla, vaikken ohjannut siihen, kun lähinnä haluttiin treenata sitä matkaa. Toisella kerralla se tuli myös nätisti, vilkaisi matkalla ollutta keppiä, mutta tuli kuitenkin ja palkkasin jo siitä.

Tän jälkeen jätettiin liina Kurulle kiinni, ja tehtiin loput liikkeet liinassa niin, että vetäjä piti kiinni ja mä treenasin Kurun kanssa kuin se olisi ollut irti. Tottakai se tajuaa olevansa kiinni, mutta oli siinä treenissä ihan eri fiilis. :) Tehtiin seuraamista pari pätkää, mä pidin kuivattua kalanpalaa kädessä, mutta kättä pystyin jo pitämään huomattavasti korkeammalla kuin yleensä. Pysähdykset ja vasemmalle kääntyminen menivät mainiosti, Kuru piti paikan ja kontaktin tosi nätisti. Oikealle kääntymisessä meinasi tiputtaa kontaktin, kun käännyttiin kohti toista ryhmää, mutta ihan vaan nimen sanomalla piti nätisti kontaktia. Mä tosin rupesin tässä vaiheessa matelemaan itse, jännitti varmaan se toinen ryhmä jota kohti käveltiin, mutta Kuru seurasi hienosti tästä huolimatta. Viimeiseksi treenattiin pieni pätkä juoksemista, ensin seurautin Kurua kävellen pari metriä, sitten juoksuun ja heti parin metrin jälkeen palkka. Nää treenit menivät oikeastaan ihan nappiin, en edes tuota yhtä matelua lukuunottamatta kämminyt kovin hirveästi. Saatiin kyllä tosi hyviä neuvoja talvea varten, kun odotellaan ohjattujen treenien alkamista. Loistava homma. Ensi keväänä varmaankin tehdään sitten treenejä liinassa. Aika loistava lopetus meidän kurssille. :)

Treeneistä palatessa tuli kyllä kerran jos toisenkin mieleen, että olis voinut olla fiksua tällä kertaa yksityisautoilla Lauttasaareen ja takaisin. Tänään oli nimittäin Aalto-yliopiston tempaus, joka käytännössä tarkoittaa miljoonaa teekkaria, kylteriä ja taikkilaista liikenteessä. Bussissa oli 100 teekkaria, kun se pysähtyi pysäkille. Mä pääsin just kuskin viereen matkakorttilaitteen eteen seisomaan ja Kuru oli siinä mun jaloissa, mun takana oli vielä kolme ihmistä. Kurulla oli tilaa tasan oman takapuolensa verran, ja se istui siinä puristuksissa kiinni mussa ja muissa matkustajissa. Ihan suvereenisti se matkusti koko matkan Otaniemeen saakka, istui vaan tyynesti, eikä sitä häirinnyt yhtään vaikka porukkaa änkeytyi meidän ohi ulos bussista ja toisia lappasi sisään. Tän kokemuksen jälkeen voisin väittää, että on tolla ainakin joku palikka todellakin kohdillaan päässä. Hieno poika!

Tiina