Kuru on elellyt taas hiljaiseloa viikon verran. Viikonloppuna käytiin jäällä lenkkeilemässä, ja Kuru sai juosta ihan niin paljon kuin tykkäsi - hyvin sinne mahtui sekaan, vaikka porukkaa oli todella paljon liikkeellä varsinkin sunnuntaina. Maanantai otettiin vähän rauhallisemmin, mutta tiistaina käytiin taas jäälenkillä, ja saatiin nauttia aivan mahtavasta auringonpaisteesta ihan keskenämme. Jäällä ei ollut ketään muita, eikä mun tarvinnut vahdata ja komennella Kurua niin tarkasti kuin yleensä. Eikä se edes yrittänyt käydä hakemassa mitään pilkkijöiden jättämiä kalanraatoja tai muutakaan, vaan oli ihan yllättävän kiltisti. Vaikka kyttää se edelleen aina ympärilleen, kun kutsun sitä.. nopeasti se joskus penskana oppi, että mulla on monesti joku syy kutsua sitä.

Tänään käytiin ekaa kertaa akupunktiossa, jota meille suositteli sekä Kurun fyssari että magneettikuvauksen tehnyt eläinlääkäri. Fyssari on lomalla tammikuun loppuun, ja hoito jäi siltä osin vähän kesken, joten oli syytä mennä. Fyssari kertoi, että tämä eläinlääkäri on opiskellut myös osteopatiaa, jolla fyssarikin on Kurua tähän asti hoitanut. Tänään sitten suunnistettiin Viikkiin 17 asteen pakkasessa (autoparka) ja hikoiltuani parkkipaikan etsimisen kanssa ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa - odottamaan, kun ajat olivat heti aamusta myöhässä. Katsottuaan liikkeet pikavilkaisulla eläinlääkäri tunnusteli Kurun selän ja totesi, että lantio tuntuu vinolta. Lääkäri käsitteli Kurun lantiota ja si-niveliä, ja Kurusta näki, että se tuntui hyvältä, kun silmätkin painuivat väkisin kiinni. Käsittelyn jälkeen lantio olikin taas suorassa. Sitten päästiin akupunktio-osuuteen, ja lääkäri laittoi ehkä kymmenkunta neulaa Kurun lanneselkään ja takajalkoihin. Ensimmäisten neulojen laittamista Kuru ei vastustellut, mutta kun lääkäri pisti neuloja oikeaan takajalkaan, Kuru kyllä yritti ponkaista otteesta. Viimeiset neulat lääkäri sai taas laitettua ihan rauhassa. Veikkaan, että Kuru yhdisti neulat rauhoituspiikkiin, jota pakoon se on kyllä yrittänyt ponkaista parina viime kertana, rauhoittaminen ei tosiaan taida tuntua kivalta..

Kuru makaili rauhassa paikallaan neulojen kanssa varmaan 15-20 minuuttia, kun lääkäri kirjoitteli meille jatkohoito-ohjeita. Lääkäri kertoi, että sekä osteopatia että akupunktio vapauttavat endorfiinejä, ja koira on senkin takia rauhallinen. Lääkäri vilkaisi vielä Kurusta ennen joulua otetut röntgenkuvatkin läpi, mutta ei niistä mitään moitittavaa löytynyt tälläkään kertaa. Meillä on vielä toinen aika viikon päähän varattuna, ja sitten päästäänkin taas vanhan tutun fyssarin hoitoon. Hieman erikoinen tää lääkäri kuitenkin oli, ja täytyy sanoa, että jos en tietäisi fyssarin antaman hoidon perusteella minkälaista hyötyä osteopatiasta Kurulle on, niin saattaisi jäädä toinen kerta menemättä. Siis hiukan höyrähtäneeltä uskomushoitohömpötykseltä ne puheet kuulostivat, kun lääkäri jutteli että kädet vaan tekevät itsekseen eikä hän ohjaa niitä ja että johonkin sähkömagnetismiin tämä kai perustuu... no, mä annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta onneksi me ollaan käyty siellä fyssarilla aiemmin ja mulla on joku haju tästä hommasta jo valmiiksi. Meidän fyssari on hiukan enemmän samalla aallonpituudella meikäläisen kanssa, ja on osannut selittää ihan maallisilla asioilla tekemisensä. ;) Mutta väliäkö sillä tekijällä, kunhan toimii.

Samalla saatiin lääkkeet eli Stronghold-resepti myös nenäpunkkitartunnan hoitoon. Kuru oli jo muutaman päivän pärskinyt, ja toissapäivänä todettiin että se aivastelee kyllä tosi runsaasti ja välillä jo "ryysti" sisäänpäin aivastelukohtauksensa jälkeen. Siis ne klassiset nenäpunkkioireet. Huoh - pakkoko tuon on joka vuosi saada se tartunta? Ilmeisesti. Onneksi Stronghold on ainakin aiemmin auttanut hyvin nopeasti. No, pakollinen tauko koiratreffeistä voi olla hyväkin, koska Kurun pitäisi olla ainakin päivä tai pari levossa akupunktion jälkeen. Tai levossa ja levossa, pitkiäkin hihnalenkkejä saa kuulemma tehdä, mutta koska Kurulla on tapana riekkua ollessaan irti, on järkevämpää antaa sen juosta vasta muutaman päivän päästä. Kulutetaan sitten sitä virtaa vaikka tokoilemalla, tosin mun näpit ovat sitä mieltä, että se tokoilu on syytä suorittaa sisällä näillä pakkasilla.

Tiina