Keskiviikkona meillä oli sitten vihdoin ja viimein se fyssariaika. En siis uskaltanut hoidattaa Kurua fyssarilla kuin vasta Räihän luvan jälkeen; samaa mieltä oli myös se fyssari, jolla Kurua käytettiin silloin heti ontumisen alettua. Räihältä siis lupa - ja suorastaan suositus - saatiin ja pystyttiin siis käyttämään aiemmin varattu aika. Tällä kertaa päästiin siis "omalle" fyssarille, joka on Kurua hoitanut muutaman kerran aiemminkin, myös silloin viime talvena samanlaisen ontuman yhteydessä. Fyssari kävi Kurun todella huolellisesti läpi (ja taisi mennä osin ihan fyssarin omalle ajalle, voi parkaa..) ja totesi, että tosi jumissa on. Rintaranka oli erityisen jumissa, ja samoin SI-nivelet vaativat käsittelyä. Nuo ovat just ne kohdat, joista eläinlääkäritkin saivat Kurun reagoimaan paineluun, rintarangan tietyt nikamat ja lanneselän alue. Sikäli siis ihan positiivisia uutisia, että Kurun ontuminen voisi johtua myös ihan vaan noista sen jumeista. Hyvälä tuurilla voi siis olla, että syy onkin "vain" joku jumi (mutta mikä on syy jumiin?) ja tästä selvittäis pelkällä fysioterapialla. "Pienet" odotukset mä olen ladannut tälle, fyssari vaan naureskeli mulle että kiva että ei oo yhtään paineita kun mä toivoin pientä ihmettä.

Tuli myös huomattua, että silläkin on vähän väliä, kuka niitä jalkoja vääntelee. Kuruhan on selkeästi vastustellut sen oikean takajalan taivuttamista suoraan taakse. On se aina lopulta onnistunut, mutta Kuru on pannut kyllä hanttiin. Fyssarilta se sujui huomattavasti helpommin, toki Kuru vastusteli ensin, mutta kun fyssari vaan rauhallisesti odotti ja piti jalkaa paikallaan eikä runnonut voimalla Kurun vastustuksen ohi, niin kummasti se jalka meni ihan suosiolla suoraan taakse. Ja SI-nivelen käsittelyn jälkeen Kuru ei vaivautunut edes vastustelemaan. On siis eroa vääntelijällä, ja vaikutusta sillä fysioterapialla. Nyt vaan pidetään kaikki peukut pystyssä, että tää tosiaan olis joku sellainen harmiton juttu, josta päästäisiin taas vaan fysioterapialla eroon ja että siinä ens perjantain magneettikuvauksessa ei löytyisi mitään. Fyssari tosin on lomalla tammikuun, joten vähän jää nyt hoito tässä kesken. Fyssari kyllä lupasi soitella jos tulee peruutusaikoja tai jos tekee yhden ylimääräisen vuoron ennen lomaansa, toivotaan että päästään vielä hoitoon ennen helmikuuta. Antoi fyssari myös mm. yhden eläinlääkärin nimen, jonka luona kannattaisi käydä akupunktiossa, ja sama eläinlääkäri on opiskellut myös osteopatiaa. On meillä siis onneksi vaihtoehtojakin.

Vuodenvaihteen Kuru vietti perinteisesti Kirsun luona, meillä kun on suoraan ikkunan takana teekkarien järjestämä tykistökeskitys, jonka aikana mä itse hätkähtelen... Fyssarikin antoi luvan viedä Kurun hoitoon, vaikka toki tiedänkin että Kuru varmasti riehuu mammojen kanssa. Sen riskin mä kuitenkin uskalsin ottaa. Kuru oli hämmentynyt, kun ajettiin lähelle Kirsun vanhaa taloa, mutta kuitenkin ihan väärään paikkaan. Se rupesi haistelemaan hirveän intensiivisesti uuden talon portilla ja lopulta lamppu syttyi, kun se näki Kirsun ja mammat tien toisella puolella meitä odottelemassa. Käytiin pienellä lenkillä että koirat saivat päästää pahimmat höyryt hihnassa ulkona ja jäätiin sitten suustamme kiinni (taas) sisällä. Kuru oli kuin huvipuistossa, kävi ensin haistelemassa kaikki uudet huoneet ja kaivoi kaikki lelut esiin ja haki monta halkoa tuhottaviksi. Sitten Kurulle tulikin iso järkytys: Kirsun mies oli ollut nukkumassa makuuhuoneessa suljetun oven takana, ja ilmestyi Kurun huomaamatta keittiöön. Kuru nosti metakan, eikä meinannut millään uskoa että tyyppi on ihan tuttu (Kuruhan on syntynyt Kirsun luona...) ja turvallinen. Siis meidän Kuru, joka rakastais kaikki ihmiset puhki... no, leppyi se sitten kun kaikki istuivat pöydässä ja Kuru sai rauhassa käydä haistamassa. No, järkyttyyhän pieni koira, kun jostain muualta kuin ulko-ovesta yhtäkkiä ilmestyy iso mustiin pukeutunut mies. :D

Tänään käytiin iltapäivällä hakemassa Kuru hoidosta, ja oli se ilmeisesti ollut kohtuullisen kunnollisesti. Mitä nyt teurastanut muutaman lelun ja hakenut aika monta halkoa takan vierestä pureskeltavaksi - ei voi tyytyä yhteen! Tän se tekee aina, ja siitä huolimatta Kirsu aina kiltisti ottaa Kurun hoitoon. Vaikka saa puusilppuiset lattiat ja teurastetut lelut, ja Tiin ja Beanan hermot joutuvat venymään. Vieraiden kanssa Kuru oli ollut kai ihan asiallisesti, mitä nyt oli tökännyt puikkonokallaan vierasta tuttavallisesti takapuoleen... Lisäksi Kuru oli tietty vähän yrittänyt sikailla lenkillä ja vetänyt, mutta pääosin lenkeistäkin oli selvitty kunnialla. Paukkeeseen Kuru ei ollut reagoinut ollenkaan kuten ei aikaisempinakaan vuosina, hieno homma. :) Eipä se meillä kotonakaan ole koskaan mitään paukkeesta välittänyt. Kotona Kuru on ollut hiukan väsynyt, käytännössä se siis vetää vain unta palloon. Rankka vuodenvaihde. Kiitos taas Kirsulle hyvästä hoidosta!

Tiina