Tänään Kuru kävi vihdoin siinä magneettikuvauksessa, jota mä olin odottanut ihan järkyttävässä stressissä. Röntgenkuvat selästä olivat puhtaat, mutta röntgenissähän ei näy kuin luusto, ja Kurun oire eli oikean takajalan ontuminen makuulta noustessa parin askeleen verran oli just tyypillinen selkäoire. Lanneranka piti siis magneettikuvata, jotta nähtiin välilevyjen ja hermojen tilanne. Aluksi lääkäri tutki Kurun ihan hereillä: katsoi liikkeet, teki joitain neurologisia testejä (testasi ainakin asentotuntoa), testasi refleksejä, väänteli takajalat ja tutki myös eturauhasen, jota ei olekaan kukaan lääkäri aiemmin kokeillut. Sekin olisi voinut oireet aiheuttaa, mutta Kurun eturauhanen oli ihan kunnossa. Kuru ei kyllä tutkimusta pahemmin arvostanut.. Selän paineluun Kuru ei tällä kertaa reagoinut, vaikka Räihän tutkiessa näytti selvästi että tuntui ikävältä. Nyt Kuru tosin oli selvästi jännittynyt ja piti itseään ihan jäykkänä. Toisaalta - mehän oltiin käyty fyssarilla reilu viikko sitten ja Kuru on sen jälkeen ollut selvästi parempi, voihan olla, että se on todella auttanut niin paljon? Sitten Kuru rauhoitettiin taas kerran, ja vietiin magneettikuvaushuoneen eteiseen nukahtamaan. Me istuttiin siellä Kurun kanssa, ja mä olin aivan hirvittävän jännittynyt. Sitten Kuru nukahti, ja me lähdettiin kuvauksen ajaksi pois. Koko lääkärikäyntiin oli varattu aikaa 2,5 tuntia, ja magneettikuvaukseen siitä meni noin 1,5 tuntia. Sen aikaa me sitten vietettiin muualla, mm. käytettiin uskollinen pikku-Huihai katsastuksessa (läpi meni!).

Viiden aikaan saatiin käydä hakemassa Kuru pois, ja lääkäri oli hirveän kiltti ja kertoi meille heti hyvät uutiset: selästä ei löytynyt mitään vikaa! Mä olin ihan sanoinkuvaamattoman helpottunut! Kaikki välilevyt ja hermokanavat (vai mitälie, kun en jaksa tarkistaa papereista) aivan normaalit, missään ei mitään vikaa. Kurun selkä on siis aivan priima, vikaa ei ole löytynyt röntgenkuvista eikä magneettikuvauksesta. Kurun selästä magneettikuvattiin siis koko lanneranka (sekä pitkittäis- että poikittaisleikkauksia) ja rintarangasta otettiin pitkittäisleikkauksia, enempää rintarankaa ei ollut syytä kuvata, kun Kuru ei ole siitä oireillut. Kaikki kuvat olivat lääkärin mukaan oikein hienoja. :) Nyt saadaan palata ihan täysin normaaliin elämään, kaikki on nyt sallittua Kurulle. (Kuru otti tämän kirjaimellisesti ja yritti vetää eläinlääkäriasemalla hajujen perään kuin vimmattu. ;) Särkylääkkeitä ei tarvitse syöttää, mitään syytä ei ole. Nyt käydään siellä fyssarilla, siellä se ongelma viimeksikin ratkaistiin. Syytä ontumiseen ei siis löytynyt, kun kaikilla eläinlääketieteen tutkimuskeinoilla on nyt tutkittu; vikaa ei ole nivelissä, nikamissa, välilevyissä eikä hermoissa. Varmistin vielä lääkäriltä, että mitään perinnöllistä tämä ei voi siis olla, eikä vaikuta mitenkään Kurun itsensä tai Kurun lähisukulaisten jalostuskäyttöön.

Syy saattaa olla tietysti se, mitä fyssari epäili viime talvena, eli että Kuru on loukannut itsensä törmätessään johonkin / tippuessaan jostain / liukastuessaan tms. (ja näitä juttujahan sille sattuu vähintään viikottain) ja lantio on mennyt siksi vinoon ja Kuru oireilee sen takia. Silloin se korjaantui parilla fysioterapiakäynnillä, ja toivon että se korjaantuu nytkin samalla tavalla. Arvoitukseksi kuitenkin jää, koska tätä ei voida todentaa röntgenillä eikä magneettikuvauksella. Tärkeintä on kuitenkin, että mulla on terve koira, joka saa taas juosta vapaasti just niin kuin tykkää! Vähän varovaisesti me tietenkin aloitetaan, vaikka nyt ollaankin jo lenkkeilty vähän reippaammin, koska rikkihän se menee jos melkein suoraan levosta ruvetaan revittelemään. Mutta joka tapauksessa, parempia uutisia en olis voinut lääkäriltä toivoa! Mieletön stressi laukesi kun eläinlääkäri kertoi hyvät uutiset. Olin varmaan ihan aivottoman oloinen, kun olin vaan niin riemuissani. Kuru oli herännyt käytännössä heti kun sai herätteen (ja oli itse asiassa nostanut päätä just kun olivat lopettaneet magneettikuvauksen; kuvauksessa täytyy siis olla ihan paikallaan ja siksi rauhoitetaan kunnolla) ja sieltä se tuli reippaana poikana hoitajan tuomana. Kyllä sitä tässä kotona on vähän väsyttänyt, mutta hyvin reipas ja urhea pieni koira se on. Palkkioksi mun oli "ihan pakko" ostaa sille eläinlääkäriasemalta uusi vinkulelu, joka näytti siltä, että Kuru rrrrrakastaa. :D

Tiina