Torstaina käytiin taas viikottaisella kimppalenkillä Kirsun kanssa. Meille on muodostunut oivallinen perinne. :) Kuru on ihan innoissaan heti, kun tajuaa että ollaan menossa tapaamispaikalle, ja parkkipaikalla se ei oikein tahtoisi pysyä nahoissaan odotellessaan mammoja. Tällä kertaa lenkkeiltiin "vain" pari tuntia, mutta taisi olla ihan riittävästi mökkireissulla olleille kakaroille. Huomasi kyllä, että Tii oli tottunut painimaan Kurun kanssa, se nimittäin riehui Beanankin kanssa ihan samoilla ronskeilla otteilla.. muutenkin tyypit intoutuivat leikkimään jotenkin erityisen paljon. Käväistiin tyhjässä koirapuistossakin kääntymässä, mutta koirien mielestä siellä ei voi kuin haistella - samat koirat, jotka aidan toisella puolella vain riehuivat (ja mun taantunut piski juoksi täysin korvattomana..), kävelivät ja haistelivat laiskasti aitojen sisällä. Mistä ne tiesivät? :P Vähän eloa porukkaan tuli, kun koirapuiston ohi käveli kultsu-uros. Beana kävi portilla ilmoittamassa ja mä komensin kakaraa, ettei se menisi aidalle uhoamaan - aitojen vieressä kun oli niin paljon lunta, että puistosta olis päässyt käytännössä kävelemällä ulos. Hienosti se kuitenkin totteli, tosin en tiedä oisko totellut, ellen olisi sattunut olemaan Kurun ja sen uroksen välissä. Vatsalihastreeniä saatiin tälläkin kertaa, kun Kuru-pikkusika kaatoi ensin Kirsun lumihankeen (no ihan vähän tuuppasi vaan!) ja kävi sitten tunkemassa kuonon namitaskuun, kun Kirsu makasi hangessa nauramassa. Reilukerho, ensin kamppaa ja sitten varastaa namit. :P No, kävi se sentään ensin tarkistamassa, että Kirsu on hengissä. Ihan hieman meitä nauratti tää hirviökakaran touhu. 

Viikonloppuna mä kävin ahkerasti Kurun kanssa lenkkeilemässä jäällä, kun edellisen viikonlopun suojasäiden ja niitä seuranneiden pikkupakkasten jälkeen hanki kantoi jo mukavasti. Ei tosin ihan joka kohdasta.. kävin nimittäin mulauttamassa jalkani veteen n+1 kertaa. Jäät eivät siis pettäneet, vaan jään päällä on vesikerros, johon mulahtaa mukavasti jos hankikanto pettää. Ei muuten tunnu kivalta se jäävesi nilkassa.. ja vedenpitävät kengät eivät kauheasti auta, kun vesi pääsee kengän varren yli. Tästä viisastuneena viihdyin sunnuntain lenkeillä vain sillä puolella lahtea, jolla oli mukava hankikanto. Kuru juoksi ihan onnessaan, ja vaikutti sisällä ollessa aika tyytyväiseltä, käytännössä siis nukkui koko ajan. Kerran sunnuntailenkillä se tosin lähti korvattomana juoksemaan poispäin ja meni kaivamaan hangesta jotain. Ei mitään hajua, mitä, mutta pillillä se sitten tuli luokse ja kovaa. Muuten lenkit menivät mukavasti ja tyyppi oli ihan kohtuullisen kivasti kuulolla. Tänä aamuna saatiin olla jäällä ihan kahdestaan, kun auringonpaisteen tilalla oli mieletön tuuli ja jopa lunta tuli tuulen mukana vaakatasossa. Vähän on muistettu tokoillakin, ja Kuru muisti vielä jopa sen liikkeestä seisomisen!

Iltapäivällä Kurulla oli pitkästä aikaa fyssariaika. Ihan siis varmuuden vuoksi, kun en halua että sen revähdys / mikälie vaivaa enää. Suunnilleen kuukausi oli edellisestä käynnistä. Kuru taisi yllättyä iloisesti, kun fyssarin hoitohuoneessa olikin kaamea (;P) bordercolliepentu kuljetuskopassaan. Kuru kävi haistelemassa pennun verkkokankaan läpi, häntä vaan heilui kun tyyppi kierteli koppaa ja nuuskutti. Aika jännä taisi tääkin olla Kurun mielestä. Kyseessä oli siis fyssarin oma hilveän soma 10-viikkoinen bortsupentu. Pienen haistelun jälkeen Kuru pääsi taas hoitoon. Mitään erikoista ei tällä kertaa löytynyt, mikä on tietenkin hyvä uutinen. Pitihän Kurun välillä pitää protestimölinää (kun joutuu olemaan kyljellään "niin pitkään") ja pistää hanttiin oikean takajalan venytyksiä eteen ja taakse ihan periaatteen vuoksi, mutta ei siis mitään uutta. Kummasti se takajalkakin venyy, kun vaan malttaa rauhallisesti odottaa. Fyssarikin totesi mun mökkiviikonlopusta kertoman perusteella, että kuulostais hyvin paljon joltain vanhalta lihasrevähdykseltä. Olis siis hyvin tyypillistä revähdykselle, että riehuminen lämmittelemättä aiheuttaa yhdeksi illaksi tuollaisen oireen. Fyssari sanoi vaan, että taisin saada ihan hyvän opetuksen. ;) En varmasti unohda enää lämmittelyä, mutta siitä ei seurannut mitään sen vakavampaa. Olenhan mä tiennyt, että pitäis lämmitellä, mutta en selkeesti ole ajatellut sitä..

Tiina