Kuru pääsi lenkkeilemään mammojen kanssa taas viime torstaina. Valitettavasti liikkeellä oli keskellä päivää "vähän" muitakin (eivätkö ne käy töissä?!), kun oli niin upea aurinkoinen sää, joten koirat joutuivat olemaan hihnassa suurimman osan ajasta. Kuru oli melko korvattomalla tuulella, ja niinpä mä taas möykkäsin sille tottelemattomuudesta. Huoh. Taitaa olla aika ottaa se suihkepanta taas käyttöön, päivällä ei olis enää pakkastakaan. Saivat ne koirat kuitenkin vähän rellestääkin, ja tällä kertaa ne innostuivat kaivamaan lähes hysteerisesti. Varsinkin Kuru ja Tiitu kunnostautuivat tässä, ja Kuru olikin takapuoltaan myöten kuopassa.. Ihan hyvä saavutus oli sekin, että tyypit saivat esiin maata sen vähintään puolimetrisen lumikerroksen alta! Hauskaa niillä oli, mutta niin oli meilläkin Kirsun kanssa. :D Puuha oli nimittäin kohtuullisen huvittavan näköistä.

Viikonloppuna Kuru sai tyytyä ihan vaan tylsään ja tavalliseen lenkkeilyyn, jäällä uskallettiin vielä käydä, mutta alkoi vaikuttaa vähän siltä että siellä on enää hulluja, joten taisi olla tämän talven viimeisiä kertoja. En halua kokeilla sitä jäiden kestävyyttä.. Maanantaina käytiin sitten pitkästä aikaa oikein kunnon talvitauon jälkeen lappalaisten vapaamuotoisissa tokotreeneissä Tuomarinkylässä. Paikalla olikin kymmenkunta lappalaista ja yksi islanninlammaskoira, joten hyvät treenit saatiin aikaan. Pari ihmistä kävi treenaamassa Kurun kanssa hampaiden ja pallien katsomista, ja nää hommat sujuivat mun mielestä ihan kivasti. Suurin hankaluus oli tässäkin se, että Kuru olis halunnut loikkia kaikkien ihmisten päälle, joten aloitettiin siitä että vieras palkkasi, kun Kuru malttoi pitää neljä tassua maassa. Mun viisas melkein 3-vuotias. Muutenkin pidin treenit aika yksinkertaisina, kun Kuru selvästi otti näin pitkän tauon jälkeen paljon häiriötä. Varsinkin yksi ällöttävän söpö pentu häiritsi sekä emännän että koiran keskittymistä. Lähinnä treenasin kontaktia, mutta otettiin myös pari askelta seuraamista ja maahanmenoja. Helppoja juttuja siis, jotta pääsin palkkaamaan oikeista toiminnoista. Kohtuullisen kivasti kuitenkin meni, olisi voinut olla paljon kaoottisempaakin noin pitkän tauon jälkeen.

Tiistaina käytiin retkeilemässä Nuuksiossa mun siskon ja siskon koiran Jimin kanssa. Kuru oli nähnyt Jimin vain kerran aiemmin syysretkellä, mutta silloin jo vaikutti hyväksyvän Jimin. Se ei nimittäin ollut mikään itsestäänselvyys, koska Jimi on leikattu uros. No, eilen Kuru tosiaan näytti hyväksyneensä Jimin - se taisi haista hemaisevalta nartulta Kurun nenään. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia ne leikkivät ihan nätisti jahtausleikkejä, mutta sitten Kuru yritti nylkyttää Jimiä. Kun en jaksanut enää komentaa Kurua, otin sen hihnaan ja pidin hihnassa loppulenkin ajan. Yllättävän nätisti Kuru sopeutui siihen. Jotain Jimin hemaisevista hajuista kertoo se, että Kuru pisti kerran nelitassujarrun pohjaan ja jäi lutkuttamaan pissaa - kuvittelin, että kyseessä oli joku juoksunartun pissa, koska Kuru ei muuten sellaista tee, mutta ei. Jimin pissaahan se jumitti nuoleskelemaan. Yäk.. Vaan ei ihme, että Kurun pää oli vähän sekaisin. Meidän evästauon aikana ne saivat kyllä ihan kivat juoksuleikit taas välillä aikaiseksi, mutta senkin jälkeen oli Kuru taas otettava hihnaan. Pääosin reissu meni kuitenkin kivasti ja koirat saivat mukavasti liikuntaa. Kuru olis tosin heti kotiin tultua ollut taas valmis samanmoiseen reissuun. :D

Tänään käytiin taas treffaamassa mammoja. Kuru oli jo parkkipaikalla innoissaan, kun tajusi mihin oli tultu. Korvat täristen se odotti Kirsua, Tiitua ja Beanaa. Aika kivaa, että sillä on noin ihania kavereita. Matkalla samalle tutulle pellolle Kirsu antoi mulle Tiin ja Beanan pideltäväksi kun kävi itse pussittamassa kakat, ja saatiinkin samantien tehdä ohitusharjoitus, kun tietä pitkin tuli mummo kääpiösnautserin kanssa. Mä olin ällikällä lyöty, kun Kuru keskittyi ihan täysin vaan siihen naminsyöntiin, vaikka kääpiösnautseri ohitti ihan parin metrin päästä. Ilmeisesti se kilpailu vaikutti niin, ettei Kuru ehtinyt keskittyä muuhun. Tii ja Beana olivat tietysti nätisti hiljaa, mutta Kuru todella pääsi yllättämään. Vasta kun mun oma keskittyminen herpaantui Kirsun palatessa meidän luo Kuru päätti sanoa jo ohi menneelle koiralle pari valittua sanaa. Ihmeitä sattuu - meidän pitää selvästi hankkia se toinen koira. :D Tällä kertaa koirat saivat rallailla aika rauhassa, ja Kurullakin oli ihmeen hyvin korvat päässä. Tosin mammat tykkäsivät riehua keskenään, eikä Kuru onneksi änkenyt siihen väliin. Käytiin tyhjänä olleessa koirapuistossakin, mutta siellä koirat perinteisesti vain löntystelivät ja haistelivat. Ilmeisesti vain aidan ulkopuolella voi pitää hauskaa. Lopuksi käveltiin pieni kaupunkilenkki, mikä oli Kurulle ihan hyvää harjoitusta. Hihnakävely kun tuntuu olevan tosi hankalaa, jos on kavereita mukana. Kiitos taas Kirsulle mukavasta lenkistä!

Tiina