Keskiviikkona Kurulla oli taas "määräaikaishuolto" meidän fyssarilla, ja ihan hyvä että mentiinkin. Kuru oli nimittäin liukastellut savisilla märillä pelloilla ja nurmikoilla, ja ilmeisesti oli sen takia vähän jumissa. En mä sitä itse kyllä nähnyt, mutta fyssarin käsittelyssä se tuli selville. Kuru piti ääntä, kun fyssari käsitteli selkää ja kylkiä lapojen takaa, ja jopa vilkaisi kerran fyssaria tyyliin "nyt muuten teki kipeää". Normaalistihan se on hyvin eleetön, joten jopa pään nostaminen kertoo jotain. Ei se kuitenkaan mitenkään pahasti ollut jumissa, mutta hyvä kuitenkin että mentiin. Lapojen takana oli tosiaan pieni alue selästä ja kyljistä jumissa, samoin vasemman etujalan lihakset kyynär- ja värttinäluun (?) välistä olivat jumissa. Fyssari totesi, että nämä jumit täsmäisivät aika hyvin just siihen liukasteluun. Seuraava aika varattiinkin sitten jo parin viikon päähän, että nähdään missä kunnossa Koo on siinä vaiheessa. Mä niin tykkään meidän fyssarista, onneksi mä tajusin aikanaan vihdoin viedä Kurun sinne.. enhän mä taaskaan tajunnut että sillä mitään jumeja olisi, joten ihan hyvä että Koon ei tartte niistä jumeista kuitenkaan kärsiä kun fyssari ne tuntee ja hoitaa. Kyllä nää määräaikaishuollot tuntuvat ihan järkevältä ajatukselta.

Keskiviikkoiltana meillä oli taas pitkästä aikaa ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Kouluttaja tosin oli vaihtunut, meitähän on ainakin viimeiset kolme kurssia ohjannut sama kouluttaja. Harmi sinällään, koska tykkäsin meidän vanhastakin kouluttajasta, mutta tää uusikin tuntui kyllä meille sopivalta ensimmäisen kerran perusteella. Mua tosin pikkuisen nauratti, kun kouluttaja kysyi, onko joku ollut syksylläkin tällä samalla kurssilla. Joo... ja edellisenä keväänä.. ja edellisenäkin syksynä.. :D En tosin näitä jälkimmäisiä ajatuksia kehdannut tunnustaa ääneen. Kouluttaja vielä totesi, että "sittenhän te ootte jo tosi taitavia" (meitä oli siis muitakin jo viime syksynä kurssilla olleita) ja mun teki mieli nauraa partaani - ei me ihan huviksemme sillä samalla kurssilla junnata. Kun en vaan osaa niin en osaa.

Sattuipa vielä niin sopivasti, että treenattiin ekalla kerralla tietty just niitä Kurun bravuuriliikkeitä. Ihan alkuun harjoiteltiin vähän kontaktia - Kuru suoritteli ihan pätevänä peruskontaktiharjoituksia, namit käsissä sivuilla jne. Näitähän on tehty paljon kotona, joten kädet sivuilla toimii jo suunnilleen käsimerkkinä kontaktin ottamiselle. :P  Sitten treenattiin luoksepäästävyyttä, joka on Kurulle aika vaikea liike, kun se niin kovasti haluaisi pussata sitä kouluttajaa. Mutta tästäkin selvittiin ihmeen hyvin, kun pitelin maksanamia Kurun nenän edessä ja kouluttaja kävi vaan vieressä silittelemässä Koota eikä edes katsonut päin. Koon häntä kyllä vispasi vinhasti, mutta tyyppi päätti pysyä nätisti istumassa. Jes. Sitten treenattiin paikallamakuuta siinä ympyrässä ollessamme, ja Kuru suoritti ihan mukavasti. Vähän se haisteli maata yhdessä vaiheessa, mutta keskittyi sitten mun katselemiseen. Nätisti meni tämäkin. Sitten treenattiin maahanmenoa suorilta jaloilta "hissinä", niin että tassut eivät liiku. Oikeassa vireessä Kuru tekeekin juuri näin, ja jostain syystä tyyppi oli tosiaan melkein koko treenien ajan tosi mukavasti hommissa mukana. Tästäkin saatiin siis kehuja. Lelupalkalla saatiin hommasta hyvin vauhdikastakin. Mutta pitää tätäkin treenata lisää, tekniikka ei oo aina satavarma, ja vaikka Kuru meneekin suoraan maahan (ei istumisen kautta), saattavat ne tassut vähän liikkua.

Perusasentoja kouluttaja vilkaisi tällä kertaa vain pikkuisen, suoruudesta me saatiin kehuja, mutta aika tuurilla Kuru tuli just sillä kerralla suoraan. Aikaisemminhan se on ollut kyllä aika varma tossa suorituksessa, mutta talven tokotreenitauko kyllä näkyy, ja tyyppi yrittää aina välillä, jos vino-vähän-sinnepäin-istuminen riittäis. Täytyy siis ottaa tää työn alle. Niin, ja pitäis yrittää lisätä sitä kontaktin kestoa perusasennossa, huoh miten hankalaa. En vaan oo saanut sitä treenattua, vaikka yritetty on kyllä. Otettiin myös pientä häiriötreeniä, eli kouluttaja komensi meidät hyvin tiiviiseen riviin vierekkäin. Onneksi mä satuin olemaan toisessa reunassa... ja sain jätettyä noin metrin tilaa ennen seuraavaa koirakkoa. Muut menivät vähän tiiviimmin, ehkä puolen metrin päähän toisistaan. Olin vähän yllättynyt, kuinka hyvin tää harjoitus meni, koska epäilin Kurun yrittävän rynniä vieressä olleen collienartun luokse. Mutta nätisti se pysyi sivulla. No, vaikeampaa olis varmaan ollut, jos vieressä olis ollut toinen uros. Mutta tätä kuulemma treenataan jatkossakin - kääk... Loppuun treenattiin vielä ohittamista, ts. "päivälenkkeiltiin" kahdessa jonossa toisiamme vastaan ilman että koira on käskyn alla. No, eihän Kuru kentällä räyhää, mutta kyllä se tuijotteli vastaantulijoita ja yritti välillä vetää kohti, ja jouduin komentamaan siitä vetämisestä. Olis siitä varmaan rähähdyksenkin irti saanut jos ois antanut tuijotella. Mutta muuten treenit menivät tosiaan kivasti, ja Kuru oli todella yllättävän nätisti koko ajan. En tiedä mikä siihen on mennyt, ehkä se rupeaa hahmottamaan, että siellä kentällä tosiaan pitää tehdä hommia (tai akka on paha). Hyvä näin joka tapauksessa!

Torstaina kävin viemässä Kurun hoitoon Kirsun ja mammojen luokse meidän opiskelijarientojen takia, ettei Koon tarvitsisi olla pitkää iltaa yksin. Ehdittiin kävellä pieni hihnalenkki (koska mun piti lukea tenttiin päivä ja piti olla kotona tiettyyn aikaan) ja sinne se pieni mammanmussukka jäi tyytyväisenä mammojen kanssa heiluttelemaan häntäänsä, ei tainnut huomata mun lähtöä. Tänään käydään hakemassa Koolainen hoidosta ja lähdetäänkin samalla Katselmusreissulle! Kirsu tulee myös mukaan Tiin kanssa ja me matkustellaan taas pikkubussilla erinomaisessa seurassa. Jee!

Tiina