Keskiviikkona meillä oli jälleen ohjatut tokotreenit. Vähän hävetti, kun en kiireiden takia ollut ehtinyt treenata kotona kuin muutaman kerran edellisten treenien jälkeen, mutta homma sujui ihan yllättävän hyvin siitä huolimatta. Ensin kokeiltiin luoksepäästävyyttä, Kuru nousi, kun vetäjä tuli viereen rapsuttamaan, mutta ei pomppinut tms. vaan oli yllättävän rauhassa. Toisella kerralla sain sen pysymään istumassa kun komensin aika painokkaasti odottamaan. Sitten tehtiin lyhyehkö paikallamakuu, ehkä minuutin verran, välimatkaa otin jonkun viitisen metriä. Vetäjä kävi mun pyynnöstä näyttämässä, kuinka pitkä välimatka oikeassa tokokokeessa on, ja näyttihän se tosi pitkältä matkalta siinä tilanteessa.. mutta kaipa sitä matkaa joskus uskaltaa kasvattaa. Kuru makasi hienosti, ei kyttäillyt mihinkään eikä vaihtanut asentoa. Paikallamakuun jälkeen katsottiin perusasennon suoruutta. Kuru onnistui jälleen ohjaajan katsoessa tulemaan nätisti suoraan peruasentoon, mutta se on kyllä viime aikoina yrittänyt paljon vinojakin, jopa painanut jalkaa. Syytän kyllä tästä liian pientä treenimäärää, sitten kun Koo innostuu "harvinaisesta" treenistä, se kostautuu just tällaisina ongelmina. Mutta nyt asento oli siis ok.

Perusasennosta jatkettiinkin seuraamiseen, jonka mä tein ihan suosiolla niin, että mulla oli nami nyrkissä ja käsi koukussa. Tehtiin ihan vain lyhyt pätkä, jolla pysähdyttiin kerran ja käännyttiin kerran oikealle. Kuru seurasi kyllä todella yllättävän nätisti, ja vetäjä kehuikin sitä todella hyväksi seuraamispätkäksi. Ja mikä parasta, mä osasin jopa kävellä! En kumarrellut Kurun päälle enkä madellut, vaikka ne ovat mun helmasyntejä. Kerrankin osasin keskittyä siihen kävelyyn ja seuruuttamiseen yhtä aikaa. Tässä välissä harjoiteltiin vielä vähän nopeita maahanmenoja, mä leikitin Kurua narupallolla ja se osasikin taas tarjoilla hienoja hissimaahanmenoja. Sitä palloleikkiä on treenattu sen verran, että Kuru kyllä tietää mistä on kyse, ja se rakastaa narupallolla leikkimistä. Viimeiseksi tehtiin aika vaikea häiriötreeni, jossa pujoteltiin vetäjän maahan asettelemien lelujen välistä. Ei siinä mitään, jos olisivat olleet tavallisia leluja, mutta kyseessä olivat vetäjän kissojen lelut, joista yksi oli oikeaa turkista. Kurulla oli hieman vaikeuksia selviytyä erityisesti turkislelun ohi, mutta lopulta päästiin radalta läpi. Ihan näppärästi ne treenit kuitenkin menivät.

Lauantaina Kuru tapasi taas uuden koiran. Käytiin treffaamassa n. 10 kuukauden ikäistä Rhoo-porkkista Haltialassa. Rhoo on myös uros, joten otettiin varman päälle ja pidettiin koirat hihnassa. Alkuun Kurun piti vähän jopa murrailla ja huutaa, mutta aika äkkiä se kuitenkin sulatti Rhoon läsnäolon. Rhoo suhtautui tosi hienosti Koon äijäilyihin, sitä ei hetkauttanut Koon pärinä tai muu ääliökäytös. Vajaa pari tuntia lenkkeiltiin Haltialan pelloilla, ja lopulta Kuru jopa haastoi Rhoota leikkiin haukkuen ja hyppien. Siinä kohtaa oli valitettavasti muitakin koiria, enkä muutenkaan ihan luottanut Kuruun sitten kuitenkaan, joten pidimme koirat hihnassa. Hyvältä kuitenkin näytti, Kuru sieti Rhoon kanssa lenkkeilyn ihan yllättävän hyvin. Heitin Rhoon emäntänsä kanssa bussipysäkille, eikä Kurua näyttänyt ollenkaan kiinnostavan, että joku muukin oli meidän autossa. Hienosti kestetty, Koo. :)

Tänään käytiin tutustumassa Hyvinkään koirakylpylään. Mä olin maininnut, että haluaisin Kurunkin kokeilevan uimista, ja Lumo-lapinkoiran emäntä kutsuikin meidät mukaan uimareissulle. Kuru pääsi uimaan Lumon, Salka-lapinkoiran ja Fauna-silkkivinttikoiran kanssa. Kurun mielestä tytöt olivat ihania, erityisesti Lumo, jonka perään piti jopa piipitellä... uskomatonta. Kuru sai liivit päälleen ja käytettiin suihkussa, ja pienen odottelun jälkeen oli meidän vuoro uida. Lumo kokeneena uimarina meni ensimmäisenä ja uikin reippaasti, ei tarvinnut apua muuhun kuin altaaseen menemiseen. Fauna oli samanlainen uimamaisteri, vaikka kuulemma oli käynyt uimassa vain muutaman kerran aiemmin, eikä ollut alkuun osannut uida. Salka oli myös ekaa kertaa uimassa, mutta etukäteisarveluista huolimatta selviytyi hommasta ihan hienosti.

Omalla vuorollaan Kuru yritti kiivetä uittajan olkapäille ettei tarttis mennä veteen, mutta kun sille selvisi, että hommasta ei pääse luistamaan vaan veteen on mentävä, se toimi ihan nätisti. Aluksi uittajan piti vähän auttaa, ettei Kuru olisi räpiköinyt etutassuilla tai kiivennyt altaan reunalta ylös (!), mutta pian Koo tajusi idean. Uittajan piti kyllä viedä se rampille, mutta viimeisillä kerroilla kun jalat olivat vedessä, Kuru lähti ihan itse uimaan mun luokse toiseen päähän! Ottipa jopa lelun matkan varrelta suuhun. :) Kyllä siitä vielä uimari saadaan! Täytyy vaan käydä tuolla uimassa useamminkin, ettei homma unohdu. Viitisen kertaa Kuru kävi altaassa uimassa edestakaisin, ja se taisi olla ihan riittävästi. Aika rankalta puuhalta se näytti ekakertalaiselle. Lopuksi käytiin vielä suihkun kautta ja kuivattiin turkki föönillä. Ensin Kuru katsoi fööniä vähän kieroon, mutta totesi pian, että akka näköjään meinaa puhallella tolla vehkeellä kuitenkin.. Taisi se olla aika rankka reissu, kun Kuru on nyt aika sippi. Kiitos Petra ja Jenni, toivottavasti Kuru pääsee uudelleenkin hyvässä seurassa uimaan!

Tiina