Lauantaina Kuru kävi taas tapaamassa Viimaa ja Myryä, kun oltiin sopivasti siinä lähellä Riston vanhemmilla käymässä. Ehkä olikin ihan järkevää, ettei edelliskertaisen pienen pullistelun jälkeen odoteltu taas montaa kuukautta treffejä. Tällä kertaa kaikki menikin ihan hienosti, en huomannut mitään pullisteluja ja Kuru leikki molempien isojen poikien kanssa. :) Käytiin Tattarisuon mäellä vähän kiipeämässä, juoksutettiin poikia ylös ja alas paremman kunnon toivossa. No, Myry oli ainoa joka reippaasti viitsi juosta koko matkan edestakaisin useamman kerran, mutta eivätköhän pojat saaneet kuitenkin tarpeeksi liikuntaa. Mä ainakin sain, kävi hiukan kunnon päälle se mäen kipuaminen. Kuru ainakin kuumui juoksemisesta ja mun kannustamisesta aika reippaasti, mutta purki kierroksensa hyppimällä vaan mun käteen. No, parempi sekin kuin että olis ruvennut ärhentämään pojille. Sain jälleen olla vähän ylpeä Kurusta, kun kiivettiin mäen päälle ja toiselta puolelta kiipesikin kaksi tolleria omistajineen. Kuru pääsi ehkä 50 metrin päähän tollereista ja pysähtyi huomatessaan ne, jumitti vähän paikalleen, mutta tuli kuitenkin lopulta kun kutsuin! Jouduin mä vähän painokelvotonta kieltä käyttämään, mutta se tuli kuitenkin! Aika taitava. Loppulenkki käytiin Jakomäen kautta vähän kaupunkimaisemissa, pari tuntia meillä meni kaikkineen. Kiitos Päiville lenkkiseurasta, mukavaa oli!

Tiistaina vuorossa oli lenkki mammojen kanssa Haltialassa uskomattoman kauniissa ja lämpimässä säässä. Kuru ei oikein malttanut käyttäytyä hihnassa, ja irti ollessakin korvat olivat aika vaihtelevasti päässä. Laitoinkin sitten varmuuden vuoksi Kurulle suihkepannan päähän, jotta se ei saisi mitään ääliöideoita päähänsä - vastaantulijoita oli kuitenkin välillä ihan reilusti. Ottivat ne kuitenkin kunnon spurtteja Tiin kanssa, kun vähän kannustin - Kuru meinasi olla alkuun hiukan liiankin nöyrä panta kaulassaan. Sikäli hassua, kun se ei ennen siihen pahemmin ole reagoinut. Kolmisen tuntia me taas lenkkeiltiin, ja koirat saivat kuitenkin aika suuren osan ajasta olla irti. Kurulla olis virtaa tosin riittänyt vielä siinä vaiheessa, kun oltiin jo menossa autolle päin, ainakin siihen malliin se yritti kiskoa hihnassa. Voi olla, että mammat aloittavat juoksunsa piakkoin, joten saa nähdä montako kertaa ehditään vielä ennen "juoksutaukoa" treffata. Toivottavasti monta, niin hauskaa meillä aina on!

Tänään käytiin taas fyssarilla, kun edellisellä käynnillä pari viikkoa sitten Kurun etupää oli jumissa. Löytyi sieltä tälläkin kertaa selvästi lihasjumeja - Kuru jopa mulkaisi fyssaria pari kertaa - mutta ei mitään huolestuttavaa. Rintarangan etuosa oli kuulemma vähän jäykkä ja lihaksista löytyi tosiaan joitain triggerpisteitä, mutta ei ollenkaan paha. Takajalkojen ojennusta piti taas muodon vuoksi vastustella, mutta antoi Kuru sitten ojentaa, kun fyssari rauhallisen päättäväisesti vaan ojensi. Takapää oli onneksi jälleen ihan kunnossa, vaikka maanantain iltalenkillä Kuru kävi vähän pupun perässä (huoh) ja juoksi mm. portaita ylös älytöntä vauhtia.. Seuraava käynti sovittiinkin sitten kuuden viikon päähän, just ennen juhannusta, kun fyssari totesi että hyvin toi tuntuu pysyvän kuitenkin kunnossa. Tarttis vaan malttaa urheilla silleen fiksusti, eikä riehua kuin pahainen kakara. Helppoa..

Fyssarilta suunnattiin melkein suoraan ohjattuihin tokotreeneihin, jotka olivat tällä kertaa eri kentällä kuin yleensä, kun rakennusvirasto oli tuplabuukannut meidän kentän, jolla esiintyi tänä iltana sirkus. Kurulle uusi paikka oli selvästi vaikeampi, ja sillä tuntui muutenkin olevan hiukan vaikeuksia keskittyä tekemiseen... kevättä sillä on rinnassa ihan selvästi. Yritettiin kuitenkin parhaamme. Alkuun tehtiin luoksepäästävyys, joka sujuikin ihan kivasti, Kuru pysyi istumassa ja antoi tassua - ja nousi seisomaan ja pussaamaan kun vetäjä tarttui siihen tassuun. :D Mutta siihen asti sujui hyvin, ja se seisomaan nouseminen meni kyllä myös mun piikkiin, koska herpaannuin siinä vaiheessa kun Kuru antoi tassua. Ei voi mitään, se vaan oli vähän höpsö mun mielestä. Heti perään tehtiin paikallamakuu, tällä kertaa otettiin aikaa 2 minuuttia, kun paikalla olleet kaksi muuta koirakkoa olivat myös hyviä paikallamakaajia. Villakoira tosin nousi just pari sekuntia ennen kahta minuuttia, mutta ei häirinnyt ketään. Kurua kiinnosti älyttömästi selän takana ollut kevyenliikenteen väylä, jolla kulki jonkin verran porukkaa. Olivat muutkin treenaajat kiinnostavia, mutta se taaksepäin vilkuilu oli ärsyttävää. Varmuuden vuoksi pysyinkin hihnanmitan päässä. Rauhoittui Kuru kuitenkin katsomaan eteenpäin siinä ensimmäisen minuutin jälkeen, kun totesi ettei siinä selän takana mitään kiinnostavaa ollut.

Sitten treenattiin seuraamista, ensin yksitellen. Kouluttaja komensi meiltä palkat pois näkyvistä, ja arvaahan sen, minkälaiseksi treenaaminen meni. Varsinkin kun tehtiin heti reippaasti L-kaavion verran seuraamista.. No, pätkittäin Kuru teki kyllä ihan kivasti, mutta suurimman osan ajasta se kyllä haahuili miten sattuu eikä kontaktista ollut tietoakaan. Pääsin kuitenkin palkkaamaan ainakin yhdestä hyvästä pätkästä. Riviä kohti seurauttaessa se innostui seuraamaan ihan nätisti - luuli varmaan pääsevänsä takaisin paikalleen - mutta jumahti heti täyskäännöksen jälkeen. Seuraamistreeniä jatkettiin niin, että seuruutettiin koiria yhtä aikaa rivistä, ensin suoraan eteenpäin, sitten käännös oikealle, täyskäännös ja lopulta käännös vasemmalle. Kuru suoriutui suoraan eteenpäin seuraamisesta aika kivasti, piti jopa vahingossa kontaktia. Käännöksen jälkeen kontakti hukkui, eikä se oikein tainnut palata. Huoh. No, neuvoksi saatiin kokeilla palkkaamista siten, että palkka jätetään johonkin tiettyyn kohtaan, ja seurautetaan koira palkan luokse. Voisi toimia, jos vaan saan Kurun tajuamaan että on pakko seurata, eikä voi vaan yrittää ryysiä palkalle. Ja sitten ihan vaan sitä palkattomuuden harjoittelua ihan pienenpienin askelin. Kyllä se onneksi kotona joskus toimiikin ihan nätisti.

Seuraavaksi tehtiin liikkeestä maahanmeno. Kokeiltiin tätä ensin kaikki yhtä aikaa, ja Kuru suoriutui ihan näppärästi. Meni suoraan maahan, eikä jäänyt vatuloimaan. Seuraaminen oli tosin ala-arvoista. Heti perään tehtiin yksittäisinä liikkeinä. Kuru jätätti ja hidasteli jälleen, ja kouluttaja näyttikin esimerkkiä, miten voisin innostaa Kurua juoksemalla, hyppimällä jne. - ja Kuruhan innostui, kouluttajan perään. :D No, saatiin me lopulta se seuraaminen toimimaan edes riittävästi, ja liikkeestä maahanmenokin oli ihan jees. Tosin sieltä maasta ylös nouseminen olis jäänyt tekemättä, jollen olisi erikseen käynyt vähän herättelemässä Kurua, joka taas vaan katseli ympärilleen eikä ollut yhtään kuulolla. Kouluttaja ehdottikin, että tekisin liikkeeseen vähän vaihtelua: vapauttaisinkin joskus jo silloin, kun olen itse vasta kävelemässä poispäin, kutsuisin luokse siitä maasta tms. Voisi toimiakin, Kuru nimittäin tietää että "tää on tää liike" ja tekee sinnepäin, kun homma on jo niin rutiinia.

Treenattiin sitten vaihtelua saadaksemme avo-luokan kaukokäskyjä, siis istu-maahan-istu-jne. Näitä me ei pahemmin ollakaan tehty. Kuru osaa kyllä maahanmenon, mutta istumisen kanssa on vähän niin ja näin, onneksi näissä saa käyttää käsimerkkejä.. :D Niin, mun tokokoira ei osaa istua pelkällä käskyllä. Ongelmaksi muodostui se, että Kuru peruuttaa tehdessään asennonvaihteluja. Se nousee istumaan maasta liikuttamalla etutassuja, mutta maahan mennessään saattaa heittää takapuolta taaksepäin. Voi olla, että se ahdistui, kun treenattiin sen verran läheltä (matkaa ehkä 1 metri) ja otti siksi välimatkaa. Kauempaa sen asennonvaihdot vaan eivät suju ihan yhtä luotettavasti. Kouluttaja ehdotti ratkaisuksi välimatkan lisäämisen lisäksi myös takapalkkaa. No, toisaalta, ei me ikinä tulla pääsemään avo-luokkaan, kun tolle ei erkkikään opeta noutoa, joten.. en taida viitsiä ottaa tästä kovin suurta ongelmaa, vaikka olenkin pilkunviilaaja.

Viimeisenä tehtiin luoksetuloja, Kuru jälleen liinassa. Ensimmäisellä kerralla se oli taas hiukan omituinen, tuli suunnillen kello 11:een istumaan, ei siis lähellekään perusasentoa eikä varsinkaan lähellekään suoraa eteentuloa. Ja mä vielä ohjasin sitä namilla siihen eteentuloon, mutta Kuru ei ollut kyllä yhtään kuulolla. Toisella kerralla se onnistui sentään tulemaan eteen, josta palkkasin, ja siitä vielä sivulle. Kolmannella yrittämällä se tuli suoraan eteen ilman houkuttelua, tosin jouduin ottamaan askeleen taakse jotta Kuru korjasi tarpeeksi tiiviiksi. Pyysin Kurun vielä sivulle, ja palkkasin vasta siitä. Ihan nätisti tääkin sujui, tosin Kuru tökkäsi mua ensin kuonolla edestä ("mähän tulin jo, missä se palkka?"), mutta siirtyi sentään toisella käskyllä nätisti sivulle. Tarttis varmaan tätäkin harjoitella vähän enemmän kotona.. mutta en kyllä tajua, mistä se tuon ensimmäisen asentonsa repäisi, ei se koskaan kotona treenatessa ole sellaista yrittänyt.

Tiina