Maanantaina meillä oli jälleen treffit Kirsun, Tiin ja Beanan kanssa. Kuru on vähitellen taas alkanut osoittaa kiinnostusta Beanan hännäalusta kohtaan ("hei mummotkin on tyttöjä!"), joten voi olla että hirveän pitkään ei pystytä viikottaisia lenkkejä jatkamaan. Onneksi Kuru kuitenkin vielä keskittyi ihan vaan leikkimiseen ja myyrästämiseen, eikä rääkännyt mammoja. Beana-parka sai taas väistellä riekkuvia kakaroita, mutta onneksi niillä oli tällä kertaa sen verran järki päässä, etteivät ihan suoraan törmänneet.. Käveltiin ihan kunnon lenkki, Ruutinkoskelta Pitkäkosken kautta takaisin autolle, ja aikaakin meni kolmisen tuntia. Yllättävän vähän oli kuitenkin koirallisia vastaantulijoita, vaikka oli arki-ilta. Koiratkin saivat siis olla ihan mukavasti irti. Kuru meinasi olla vähän korvaton, joten sai kaulaansa suihkepannan, eikä mun tarvinnut muistuttaa kuin kerran ilmasuihkulla siitä luoksetulokäskyn noudattamisesta ja sen jälkeen Koo oli taas ihan korvallinen koira. Kiitokset taas Kirsulle lenkkiseurasta, pään nollaaminen oli kyllä tarpeen!

Keskiviikkona oltiin taas ohjatuissa tokotreeneissä. Kuru tosin meni hiukan sekaisin heti alussa treenejä odotellessa, kun ohi meni joku hemaiseva spanielinarttu. Kuru ei voinut muuta kuin hinkua ja piipata sen perään (!), ei puhettakaan että olisi keskittnyt mihinkään tokojuttuihin. Tuskin se narttu juoksuinen oli, kun oli myös tulossa treeneihin, mutta Kuru meni vaan jostain syystä ihan sekaisin siitä. Aloitettiin jälleen luoksepäästävyydellä, joka meni ihan yllättävän hyvin. Kuru ei tainnut ees ehtiä ajatella nousemista, kun kouluttaja tuli niin nopeasti niin lähelle, ettei Kuru enää "mahtunut" nousemaan. Hampaiden katsominen ja kaulasta silittely meni hienosti, olin suorastaan yllättynyt. Heti perään tehtiin paikallamakuu, ja mä jäin ihan suosiolla hihnanmitan päähän Kurusta, se oli edelleen jotenkin muissa maailmoissa, ilmeisesti sen nartun takia. Huoh, sillä on vissiin vähän kevättä rinnassa. Mutta paikallamakuu meni kuitenkin ihan nätisti, otin jopa Kurun lopuksi sivulle istumaan, vaikka oon aina palkannut maasta. Tarvitsi kaksi sivu-käskyä ja näytti vähän hämmentyneeltä, mutta nousi kuitenkin. En taida ihan hetkeen taas nostaa sitä sivulle, ettei opi ennakoimaan.

Meitä oli treeneissä paikalla vain neljä (Kurun lisäksi nahkacollie, bortsu ja russeli), joten tehtiin loput liikkeet yksitellen muiden edessä. Kuru oli edelleen hiukan muissa maailmoissa, mutta seuraaminen meni kyllä tosi nätisti. Tehtiin vähän pidempi pätkä liikkeenohjauksen kanssa, en sotkeutunut omiin jalkoihini ja Kuruunkin törmäsin vain kerran. Saavutus sekin, mun kehonhallinnalla.. :D Toki mentiin edelleen namikäden avustuksella. Oli kyllä kiva kuunnella ohjaajan kehuja, "tää olisi ihan kympin seuraamista ilman tota namia, ja jos kävelisit vähän kovempaa". :D Eli oon taas palannut siihen hissutteluun. Mutta vielä vaikeampaa taitaa olla opetella siitä namista eroon. Sitten tehtiin liikkeestä seisominen - tääkin oli vielä ihan ok, mutta Kuru kyllä hipsi pari askelta käskyn jälkeen, vaikka käskytin aika tiukalla äänensävyllä. Kouluttajan mielestä kuitenkin ihan "riittävä", harva koira pysähtyy ihan seinään. Takapalkka oli jälleen käytössä, en usko, että tää toimis ollenkaan ilman sitä. Kurun mielestä kivoin osa tätä liikettä on kirmata siitä mun sivulta luvan kanssa hakemaan palkkaa.

Sitten alkoi mennä vähän penkin alle. Tehtiin liikkeestä maahanmenoa, eli Kurun bravuuriliikettä. Seuraaminen oli tosi nihkeää, jouduin käskyttämään moneen kertaan, mutta Kuru olis halunnut tuijotella pensasaidan takana mennyttä koiraa, sitä toisella puolella kenttää treenannutta spanielia jne.. Lopulta sain sen seuraamaan, mutta maahanmeno meni pipariksi. Toisella kertaa meni sentään maahan, mutta hitaasti (totteli heti, mutta kaikki tapahtui hidastetusti) ja meinasi jättää kyynärät ylös.. puuh. Koita siinä nyt sitten saada palkattua hyvästä suorituksesta. Kouluttaja totesikin, että se vaan sumuttaa mua. No näinpä - kokeilee, miten vähällä tekemisellä sen palkan voikaan saada. Tärkeintä olis nyt palkata vain nappisuorituksista - koska tän Kuru todellakin osaa! - ja jättää vaan palkkaamatta ne puolivillaiset yritykset. Tää on mulle vaikeaa, kun oon tottunut palkkaamaan melkein kaikesta, että saisin Kurun tekemään edes jotain. Mutta ehkä me ollaan jo edistytty sen verran, että tekemisestä ylipäänsä ei tarttis enää palkata ihan niin auliisti.. Siinä sivussa muiden suorittaessa saatiin sentään pari maahanmenoa onnistumaan kohtuullisen nopeasti.

Sitten kokeiltiin luoksetuloa. Kuru oli liinassa, ja tuli ihan nätisti eteen, mistä palkkasin suoraan. Vetäjä pyysi palkkaamaan vasta, kun Kuru olisi siirtynyt sivulle, joten otettiin uusiksi. Kutsuin Kurua, ja kappas.. tyyppi tuli suoraan sivulle istumaan. Olin ihan pikkuisen hämmästynyt, koska tätähän Kuru ei oo koskaan osannut, siksihän mä alunperin opetin sen tulemaan eteen. En oikein tiennyt mitä ois pitänyt tehdä, joten otettiin uudestaan ja ohjasin Kurua sen verran, että varmasti tulee oikein eteen. Tarttis varmaan tehdä jotain tällekin liikkeelle.. Viimeisenä tehtiin harjoitus, jossa seisottiin "pylväinä", kun ihmisiä ja koiria pelkäävä/vihaava bortsu kierteli meidän ympäri. Kurulle tää oli aika vaikea tehtävä, mutta se malttoi kuitenkin keskittyä, kun palkkasin tarpeeksi tiheästi. Kaiken kaikkiaan treeni meni vähän niin sun näin, mutta onneksi sieltä löytyi niitä hyviäkin hetkiä, niin kuin tää häiriöharjoitus ja se seuraamispätkä.

Tänään käytiin tutustumassa ekaa kertaa agilityesteisiin. Piin ja Rhoon omistaja kiltisti lupautui opastamaan meille agilityn alkeita, niin saadaan jaettua hallimaksu puoliksi. Mihinkään agilitykurssillehan en voi kuvitellakaan lähteväni Kurun kanssa, kun hallinta on niin puutteellista, mutta tää on ihan mahtava mahdollisuus. Ensin opeteltiin putkea, joka lytättiin ihan lyhyeksi. Kuru oli ensin menossa sinne ihan itse, mutta kun annoin löysää hihnasta, se totesi, ettei huvitakaan. Tehtiin sitten niin, että Aino piti Kurua hihnasta kiinni ja menin putkeen toiseen päähän, ja sieltähän Kuru juoksi reippaasti mun luokse. Tätä toistettiin pari kertaa ja Kuru tuntui tajuavan jutun juonen. Sitten pidennettiin putkea ja sama homma, Kuru suoritti ihan pätevästi tehtävää ja tuntui tykkäävänkin siitä. Kokeiltiin heti perään ihan tavallista hyppyä, ja Kuruhan hyppäsi reippaasti! Tässä vaiheessa uskalsin päästää Kurun hihnasta, vaikka Pii olikin kevythäkissä samassa tilassa. Kuru kuitenkin piti yllättävän kivasti kontaktia! Tehtiin jopa putki ja aita peräkkäin, ja Kuru suoritteli ihan pätevänä.

Sitten kokeiltiin samaa toiselta puolelta, mä olin nimittäin luonnostaan ohjannut Kurua koko ajan oikealta puolelta - onhan se tokossakin aina mun vasemmalla puolella. Ja tää osoittautuikin vähän haastavammaksi. :D En tiedä, teinkö itse eri tavalla vai onko Kurukin vaan niin fakkiutunut siihen mun vasemmalle puolelle, mutta se tuli aina putken suusta ohi kun yritin ohjata vasemmalta puolelta. Helpotettiin sitten tehtävää, putki lyhyeksi ja kävin kutsumassa Kurun toisesta päästä. Aino keksi myös käyttää namilautasta, ja sen avulla homma lähtikin rullaamaan. Kuru meni kyllä heti putkeen vaikka ohjasinkin "väärältä" puolelta, kun putken toisessa päässä odotti nami. Tän avustuksella me saatiin sitten suoritettua putki ja aita peräkkäin vasemmalta puolelta ohjatenkin. Viimeiseksi treenattiin vähän ohjauskuvioita. Tää oli mun aivoille hiukan haastavaa, kun mun on tokossakin vaikea kävellä ja ajatella yhtä aikaa, saati sitten ajatella, puhua ja juosta. :D Otettiin siis kaksi hyppyä peräkkäin, ja Kurun piti kiertää toisen esteen takaa, ei siis juosta vaan suoraan molemmista yli. Hetken ajatustyön jälkeen onnistuin kuitenkin - Kuruhan teki just sen mitä mä pyysinkin, mutta kun mä olen hiukan hidas.. Ensin namilautanen oli toisen esteen takana, ja riitti että sain ohjattua Kurun sinne, lopulta ohjasin Kurun esteen taakse (mistä se etsi hämmästyneenä kadonnutta taikalautasta) ja pyysin hyppäämään esteen yli mua kohti. Ja saatiinhan tääkin onnistumaan, peräti molemmilta puolilta! Tässäkin oli jo mulle aika paljon ajateltavaa, ja tarttis varmaan kuivaharjoitella tätäkin kotona. 

Kuru meni Piin treenin ajaksi Piin kevythäkkiin, ja mä katselin Piin treeniä. Se näytti todella nauttivan hommasta, ja oli tosi taitavan näköinen mennessään! En vaan tajua, miten sitä ikinä oppii ohjaamaan noin vauhdikkaasti. No, ei toki vielä yhden kerran jälkeen oo tarpeenkaan, mutta tuntien omat kaksi vasenta jalkaani.. :D Toivottavasti saadaan pian sovittua uusi yhteinen treeniaika, meillä oli tosi kivaa! Luulenpa, että Kurukin nautti hommasta, ainakin se oli koko ajan ihan kivasti mukana, teki hommia iloisen näköisenä. Ja ihme ja kumma, Kurun ja Piin egot mahtuivat samaan autoon vähäksi matkaa, kun heitin Piin omistajineen bussipysäkille. Aika onnistunut treeni siis. Kiitos vielä miljoonasti, Aino!

Tiina