Lauantaina eli juhannuspäivänä Kuru pääsi taas pitkästä aikaa treffaamaan ihanaa Umbraa. Tyypit lenkkeilivät helteisessä ja aurinkoisessa Haltialassa. Taitavat olla muuttumassa tylsiksi aikuisiksi, kun lenkki meni ihan yllättävän rauhallisesti! Helle tosin taisi vähän vaikuttaa, mutta joka tapauksessa. Kyllä ne sentään vähän juoksivat, ja varjoisassa kohdassa joen rantapenkalla vähän leikkivätkin. Kuru kävi jopa urheasti kastautumassa mahakarvoihin asti - taisi olla niin kuuma, että teki vaan hyvää. Kovin paljoa ei onneksi ollut vastaantulijoita, joten Kuru ja Umbra saivat rallatella irti kuitenkin suurimman osan ajasta, vaikka takaisin autoille palattiinkin tietä pitkin. Pari tuntia siihen lenkkiin meni, ja Kuru ainakin oli ihan riittävän väsynyt illalla - helle tosin varmaan teki siinä tehtävänsä, ei se normaalisti tuollaisesta lenkistä sippaa. Kiitos Katjalle ja Umbralle hyvästä seurasta! Ilta ja sunnuntaipäivä vietettiin Riston vanhempien luona, vaikka Riston vanhemmat olivatkin Tikrun kanssa mökillä. Saatiinpa kuitenkin saunoa ja grillata, joten perinteinen juhannus saatiin olennaisilta osilta viettää.

Eilen lähdettiin vähän ex tempore lenkille Kirstin, Sipen ja Ronjan kanssa. Iltapäivällä kyselin, koska ehdittäisiin taas metsälenkille ja pari tuntia myöhemmin ajelinkin jo Nurmijärvelle Kurun kanssa. Kuru sai taas nauttia ihanasta naisseurasta - Sipeä ja Ronjaa se ei onneksi kiusaa, vaan lenkkeilee niiden kanssa jopa yllättävän rauhallisesti. Tosin eilenkin illalla oli todella kuumaa ja tukalaa, joten en pahemmin ihmettele sen rauhallisuutta. Vaikka hassulta se tuntuu, kun ennen se kyllä riehui ihan normaalisti, vaikka olisi ollut kuinka hellettä. Kaipa se vaan on aikuistunut sen verran. Innostui se kuitenkin tällä kertaa riehumaankin välillä, ja otti vähän juoksukisoja Ronjan kanssa. Ja just kun mä olin selittänyt Kirstille, kuinka se juoksee vaan suoraan kuin juna eikä osaa tehdä nopeita käännöksiä, se juoksi ihan täysiä päin Ronja-paran kylkeä... no, kumpikaan ei sanonut siinä tilanteessa mitään, eivätkä näyttäneet jälkeenpäinkään kipeiltä, joten toivottavasti selvittiin säikähdyksellä. Loppuun Kurun piti vähän äijäillä ja ärhennellä tytöille kepeistä, mutta pääosin se onneksi muisti käyttäytyä asiallisesti. Taisi vaan sen väsymys vähän näkyä jo siinä vaiheessa. Nätisti se kuitenkin pysyi lähellä koko ajan ja oli jopa ahneena possuna vähän väliä vieressä kävelemässä ja kerjäämässä namia. Tää on jopa aika kiva piirre, kun on tottunut siihen, että sille ei kelpaa juuri mikään. Kiitos taas Kirsti ja koirat, meillä oli kivaa!

Tiina