Maanantai-iltana käytiin kesätauon jälkeen taas tutustumassa Ainon johdolla agilityesteisiin. Ainolla oli sekä Pii että Rhoo mukana, ja Kurun pitikin ensimmäisenä käydä parin metrin päässä kevythäkistä haukkumassa tyypeille. No, nopeasti se sitten rupesi kuitenkin hommiin ja keskittyi ihan yllättävän kivasti tekemään mun kanssa juttuja. Kummasti toki auttaa se, että niihin toisiin koiriin ei ole suoraa näköyhteyttä. Aloitettiin helpoilla jutuilla, eli ensin tehtiin vain pari kertaa putkea, joka sujui Kurulta myös ihan oma-aloitteisesti. :P Sitten lisättiin perään hyppy, ei ongelmaa. Sitten kiusattiin mun aivoja takaakierrolla, joka onnistui muuten yllättävän hyvin, Kuru ihan selvästi muistaa mistä on kyse. Vaikeustasoa lisättiin vielä sillä, että mun piti onnistua valssaamaankin takaakierron jälkeen (ja sitten vielä ohjaamaan seuraavalle esteelle), ja vaikka se "hieman" päänvaivaa aiheuttikin, onnistui kuitenkin lopulta. Joo, tarttee todellakin kuivaharjoitella! Kuru teki just niin näppärästi kuin ennenkin, sen osalta ei mitään ongelmia. Vain kerran sen teki mieli mennä pullistelemaan kevythäkin luokse (parin esteen sarjan päätyttyä häkin lähelle), mutta sekin loppui nopeasti kun menin sen eteen seisomaan ja ohjasin muualle.

Lopuksi kokeiltiin vielä uutta estettä, tällä kertaa pussia. Aino piti pussin kangasta ylhäällä, Kuru meni itsenäisesti tutkimaan pussia mutta tuli samasta päästä kuitenkin ulos. Jätin sen odottamaan ja kutsuin pussin läpi, ja sieltähän se tuli ihan reippaasti. Muutaman toiston jälkeen vauhtikin kasvoi ihan kurumaiseksi. Sitten vähitellen laskettiin pussin kangasta, ihan maahan saakka ei toki tällä yhdellä treenikerralla päästy, mutta kyllä se jo aika paljon joutui itse työntymään pussista läpi. Ja mikä tärkeintä, kaikilla kerroilla homma onnistui! :) Kurulla on tuolla niin KIVAA! Me jäätiin vielä katselemaan Piin ja Rhoon treenejä (ne ovat nopeita, varsinkin Rhoo!), ja niiden treenattua me saatiin vielä käydä rallaamassa neljän tai viiden esteen rata läpi. Suoraviivaista rallattelua aitojen ja putken läpi, Kurulla ei tässäkään ongelmaa, vaikka se ennen lähtöä pyrkikin haistelemaan toisten koirien hajuja. Aika hienoa! Ja kaikki tämä siitä huolimatta että ilma oli sekä sisällä että ulkona helteinen ja hikinen. Ei paljoa Kurun motivaatioon vaikuttanut, kun homma itsessään on sen mielestä selkeästi niin hauskaa. Kiitos Aino, ei meillä olis muuten mitään mahdollisuutta tällaiseen!

Tiistaina me käytiin lenkkeilemässä mun siskon ja siskonlasten kanssa, ihan vaan hihnalenkillä. Kuru on kyllä selkeästi rauhoittunut - ennenhän se innostui lapsista ihan hurjasti, nyt se tyytyi vain haukahtamaan innokkaasti pari kertaa ja nuolemaan silittämään tulleen 1,5-vuotiaan naaman. :D Mutta hyppimiset jne. ovat jääneet pois, mikä on hieno juttu. Vanhempaa siskonlasta (4,5v.) taisi vähän jännittää Kuru, varsinkin kun se haukkui, mutta aika nopeasti se jännitys suli. 1,5-vuotias ei paljoa jännitellyt, tuli ihan oma-aloitteisesti silittelemään. Tosi hyvää harjoitusta Kurullekin. Kuru kyllä oli selkeästi jonkin verran kierroksilla, kun pyrki vetämään hihnassa, mutta käyttäytyi kuitenkin ihan siivosti, ja odotteli nätisti pari minuuttia lähikaupan ulkopuolella, kun käytiin hakemassa jäätelötötteröt koko porukalle.

Keskiviikkona meillä oli taas koiratreffit, pitkästä aikaa tavattiin sekä lapinkoiratyttö Lumo että lapinkoirapojat Viima ja Myry Pitkäkoskella. Pojat tulivat edelleen toimeen aivan mainiosti; kerran Viimalla ja Kurulla oli joku tuijotus/jäykistelysessio, mutta se purkautui ihan hienosti itsekseen, Kuru kälppi korvat litassa pois Viiman edestä. Siihen se Kurun nöyryys kyllä sitten jäikin - se oli aivan jatkuvasti Lumon takapuolessa kiinni. Aaarghh... se vaan tykkää rääkätä joitain narttuja, enkä oikein tajua, millä logiikalla se nää uhrinsa valitsee. Lumokaan ei kuitenkaan mikään alistuva vässykkä ole, mutta silti Kuru yrittää rääkätä sitä. Koska Kurulla ei juuri korviakaan ollut päässä (kun kaikki aivotoiminta oli valahtanut takajalkojen väliin), se joutui hihnakuurille. Ja koska se huomauttelusta huolimatta kiskoi hihnassa ja yritti välillä repiä oikein kunnolla itsensä Lumon luokse, multa paloi päreet ja kerroin Kurulle, mitä mieltä olen sen apinoinnista. Kurinpalautuksen jälkeen se muistikin suurimman osan aikaa, miten hihnassa kuuluu kävellä, ja mm. ohitus sujui lähietäisyydeltä vallan mainiosti. Se siis osaa kyllä, mutta ei vaan viitsi.. eikä toi kurinpalautus karjumalla ja puhuttelemalla oo oikein toimiva tapa opettaa niitä ohituksia. :F Loppulenkistä päästin Kurun vielä hetkeksi irti, mutta korvat olivat edelleen yhtä huonosti päässä, ja se yritti jälleen ahdistella Lumoa, joten aika pian se joutui taas hihnakuurille. Pässi mikä pässi. No, liikuntaa me kuitenkin saatiin varmasti molemmat, sillä reilu 1,5 tuntia me käveltiin ihan reippaaseen tahtiin pitkin metsiä ja peltoja. Kiitos Päiville ja Petralle lenkkiseurasta!

Loppuviikko on sujunut ihan normaaliin ja tylsään tapaan tässä kotinurkilla hihnalenkkeillen. Vähän ollaan käyty muistuttelemassa tokojuttuja myös ulkosalla mieleen, ja Kuru yllättäen esitteli varsin kivaa seuraamista myös ilman palkkaa! Käsittämätöntä. Jospa silläkin olis joku nyt loksahtanut kohdalleen tän kesätauon aikana. Keskiviikkona me jatketaan jälleen ohjatuissa tokotreeneissä samassa tutussa seurassa, kouluttaja vaan valitettavasti vaihtuu taas. Ilmeisesti kurssilla on kaksikin kouluttajaa, jotka varmaankin sitten vuorottelevat treenien vetoa. Toisen kouluttajan jatkopentukurssilla me ollaankin oltu joskus pari vuotta sitten, ja sen perusteella ollaan kyllä varmasti nytkin saamassa hyvää opetusta. Mutta jatkuvuuden kannalta olis tietysti kiva, jos olisi aina sama kouluttaja, joka on jo oppinut tuntemaan meidät ja Kurun metkut. No, eivätköhän nämäkin kouluttajat aika pian pääse kartalle. :D Meille on tuossa koirakerhossa kyllä sattunut aina tosi hyvät ja osaavat kouluttajat. Jospa me päästäisiin tämän syksyn aikana taas vähän eteenpäin!

Tiina