Tiistaina Kuru kävi treffaamassa pitkästä aikaa mammoja. Beana-reppana oli kärsinyt kohtutulehduksesta ja leikattiin pari viikkoa sitten, joten hetkeen ei oltu ehditty treffata. Kuru meni hitusen sekaisin kun näki mammat, ja olikin "pakko" päästää Kuru ja Tiitu rallaamaan heti lähimmälle pellolle, että pahimmat höyrypääenergiat saatiin purettua. Meidän piti alunperin tehdä ihan vaan rauhallinen lenkki, kun mummokoiran leikkauksesta oli sen verran vähän aikaa, mutta päädyttiin sitten lopulta taas kävelemään Ruutinkoskelle asti ja sieltä takaisin. No, mummokoira ei tietty mihinkään älyttömiin peltoralleihin osallistunut. Bea oli kyllä kovin sporttikuntoisen oloinen, se oli hoikistunut leikkauksen jälkeen hurjasti. Tiitua ja Kurua leikitti aika yllättävän paljon, mutta olihan niiden tapaamisesta tietty mennyt aikaakin. Ikävä se on koirillakin, näköjään. Kiitos taas Kirsu pääntuuletusseurasta! Nähdään pian!

Koiratreffien jälkeen suunnattiin suoraan Tuomarinkylään vapaamuotoisiin tokotreeneihin. Koska meidän lenkkeilyyn oli vierähtänyt aikaa n. 2,5 tuntia, en olettanutkaan että Kuru jaksais juuri mitään tehdä. Niinpä me keskityttiin pienen hihnalenkin jälkeen vaan harjoittelemaan kontaktia ja tehtiin paikallamakuuharjoitus muiden kanssa. Kurulla oli paikallamakuussa palkkana kissanruokapurkki, hyvin näytti kelpaavan. Ja hyvä treeni saatiin, kaikki makasivat rauhassa paikallaan, Kuru makasi kahden lapinporokoirauroksen välissä, muttei ottanut pulttia kummastakaan. No, eipä se paikallamakuussa yleensäkään, joten hienosti siis meni. :)

Keskiviikkona Kurulla oli taas reilun kuuden viikon tauon jälkeen "määräaikaishuolto" fyssarilla. Itse asiassa fyssariaika oli alunperin vielä myöhemmin, mutta halusin aikaistaa sitä sattuneesta syystä, joka selviää myöhemmin. ;) Kuru oli kyllä vähän taas toilaillutkin, veti ihan kunnolliset lipat meidän juuri vahatussa rappukäytävässä (huoh) ja oli taas edellisenä päivänä vähän liukastellut kosken kivillä. Ja tietty riehunut muutenkin ihan normaaliin tapaansa. En ees muista sen toilailuja useamman viikon takaa, kun niitä sattuu kuitenkin käytännössä koko ajan. Fyssaria vähän nauratti taas Kurun hommat, Kuru yritti taas jos ei tarttis maata, mutta fyssari tietää jo sen metkut ja leikki vähän Kurun kanssa. Kuru siis kokeili jos leikkiinkutsuasento riittäis, niin fyssarihan leikki. ;) No, Kuru on kyllä niin tottunut jo tohon puuhaan, nätistihän se taas makaili kyljellään ihan rauhassa, kun hoidettiin. Ja ihan yllättävän hyvässä kunnossa Kuru taas oli, vaikka selkeesti olikin pari kipeetä paikkaa. Se rinta- ja lannerangan liitoskohta Kurulla oli taas jumissa, ja tällä kertaa oli jumittanut pari kylkiluutakin. Vaan tällähän se taas saatin kuntoon. Tällä  kertaa ei ees sovittu seuraavan määräaikaishuollon ajankohtaa, varailen sitten taas aikaa fyssarille kun näyttää siltä, tai kun pari kuukautta on mennyt.

Fyssarilta lähdettiin sitten kodin kautta melkein suoraan tokotreeneihin. Vettä tuli taivaalta välillä aivan rankkasateena, välillä satoi vähän vähemmän. Paikalla olikin meidän lisäksi peräti kaksi koirakkoa (ja kaikki muut ryhmät olivat luovuttaneet.. :D). Niinpä me treenattiin seiskarinkoiranartun ja labradorinnoutajauroksen kanssa vajaa kolme varttia, kunnes loppui sisu. Alkuun tehtiin luoksepäästävyys, Kuru istui hienosti koko ajan. Sitten vähän seuraamista, Kurua joutui vähän houkuttelemaan namin kanssa kun tehtiin käännöksiä, mutta muuten ihan jees. Ja säähän nähden varsin kiva. Seuraamisten jälkeen paikallamakuu 2min, olin vain n. 3 metrin päässä Kurusta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Vettä tuli tän aikana käytännössä saavista kaataen, Kuru vaan laittoi korvat sivulle ja näytti aika surkealta. Kouluttaja kommentoikin mulle jotain tyyliin että aika reppanalta näyttää. No joo, todellakin. :D Mutta hienosti se tyyppi siellä pysyi niin kuin aina.

Viimeiseksi tehtiin luoksetulo, Kuru oli jälleen kerran liinassa. Mun yllätykseksi tyyppi teki (meidän mittarilla) ihan täydellisen suorituksen. Se odotti nätisti (no, tässä ei normaalistikaan mitään ongelmaa oo), tuli kovaa laukalla suoraan sivulle ja oli vielä hiljaakin. Uskomatonta! Tietty se sai sitten palkkaa ja kehujakin sen mukaisesti. Kotikentällä treenatessahan se haukkuu käytännössä aina viimeisten viiden metrin aikana. Eikä se suoraan sivulle tuleminenkaan aina tapahdu ihan niin kuin pitäis. En tajua, miten se nyt yhtäkkiä osasikin treeneissä paljon vaikeammissa olosuhteissa tehdä ihan täydellisen suorituksen! Vaikkei niitä koiria nyt normaalia määrää ollutkaan häiriönä, niin kaksi riittää kyllä häiritsemään Kurua ihan tarpeeksi. Ja sade siihen lisäksi. Täytyy kyllä sanoa, että aika mainio pieni koira!

Perjantaina Kurulle koittikin sitten pienimuotoinen järkytys. Siitä seuraavaksi..

Tiina