Haltilla on ollut rankka viikonloppu, kun tyyppi on joutunut opettelemaan ihan uuden talon tavoille ja kertaheitolla eroon sisaruksistaan ja emostaan. Reipas pentu se kuitenkin on, ja hienosti on mennyt. Vähän kyllä on ollut sellainen äiti-on-nyt-vähän-väsynyt-olo, kun Halti päättää esim. klo 5.20, että olis aika herätä. Sille olisi varmaan pitänyt antaa nimeksi Kajaskiven Kiljukaula, sen verran äänekäs se on. :D Se pitää usein sellaista marsumaista möykkää puuhaillessaan jotain omiaan, ei mitään piippausta tai vinkumista, vaan, noh, möykkää. Lisäksi se osaa kyllä hyvin äänekkäästi aina ilmaista, kun olis esim. hätä, nälkä tai ihan vaan tylsää. Tossa ensimmäisessä tapauksessa se on tietysti ihan toivottavaakin. Aika pätevästi se onkin sisäsiisteyden alkeet oppinut, käytännössä aina kun sen vie pihalle, se pissaa melkein ensi töikseen. Kakatkin ovat osuneet suurimmaksi osaksi pihalle, koko yötä tyyppi ei sentään ihan vielä pysty pidättämään. Mut selkeästi tietää, mikä on homman nimi, eiköhän se pidätyskyky kasva ihan normaaliin tahtiin sitten kun ikää tulee lisää.

Aika pätevä se on tuolla ulkonakin, tunnistaa jo hienosti nimensä ja luoksetulokutsun. Ja lähes poikkeuksetta noudattaa sitä - oon kyllä joutunut hakemaan sen jonkun raadon kimpusta (yök) ja joltain hajulta, mutta tää on aika pientä. Kuruhan ei tuonkaan ikäisenä todellakaan mitään luoksetulokutsuja kuunnellut.. ainakaan noin tarkasti. Sunnuntaiaamuna Halti tosin kokeili, jos voiskin lähteä vähän rivakampaan tahtiin kotia kohti kuin mä olin suunnitellut, ja säikytti mut huitelemalla rantatietä pitkin kotiin päin. Pysähtyi se sentään kun mä rumasti huutelin, ja sen sai vielä ihan helposti juoksemalla kiinni. Ei muuten olis onnistunut sekään Kurun kanssa, se oli jo luovutusikäisenä sikanopea, ja myös käytti niitä koipiaan. Mut pääosin Halti on siis vielä varsin kiltti ja tottelevainen, hyvin kuulolla. Ja pysyy myös lähellä, mikä on ihan ihmeellistä, kun vertaa herra-camel-boots-maniin.. :P Älyttömän ahnekin tuo pentu on, eipä ihme, että luoksetulokutsuja kannattaa sen mielestä kuunnella. Ruokakuppia se ei oikein vielä malta odottaa, selkeästi se tajuaa että kuppi nousee ylös aina jos takapuoli nousee maasta ruokaa odottaessa ilman lupaa, mutta ei vaan malta oottaa pääsevänsä syömään. Ja sitten kun se vihdoin onnistuu, kupille hyökätään ihan päätöntä vauhtia!

Kurua vieläkin vähän ällöttää pennun läsnäolo, mutta selkeästi se alkaa vähitellen hyväksyä pennun. Eilen ne jo leikkivät vähän tassupainia ja tänään nähtiin ensimmäiset ihan oikeatkin leikit sisällä. Ulkonakin Kuru haastoi Haltia leikkiin, mutta homma on vielä vähän turhan rajua. Kuru kaahaa täysillä pennun luo, haukkuu, yrittää härkkiä pentua niskasta (ei sentään koske) ja kaahaa täysiä pois. Ja sitten ihmettelee, kun pentu ei leiki sen kanssa.. :D Ja kun Kuru ei oo kovin hidas ja rauhallinen, niin voi vaan kuvitella miten hurjalta se pennun näkökulmasta näyttää. Vaikka pentu onkin reipas, niin ei se nyt sentään niin itsetuhoinen ole, että tuohon leikkiin rupeaisi. Vähän sellainen tuumailijatyyppi tuo on muutenkin, Kuru ei pentuna juuri istuskellut lenkillä ja miettinyt, vaan meni jo. Halti sen sijaan tuumailee. Vähän sitä ovat esim. autot jännittäneet, mutta sekin jännitys on mennyt jo ohi, kun niitä autoja joka pikapissatuksellakin kuitenkin näkee. Toisiin koiriin se ei reagoi ollenkaan niin vahvasti kuin Kuru pentuna - niitäkin se ihmettelee ja katselee, ja namit maistuvat ihan mainiosti.

Maanantaina aloitettiin vähän suunniteltua reippaammalla tahdilla Haltin sosiaalistaminen. Risto nimittäin unohti Haltia pissalla käyttäessään avaimet ja kännykän kotiin, ja mä olin töissä. Niinpä Riston piti viedä Halti ensin koululle, josta lähetti mulle töihin sähköpostia, ja lähti sitten Haltin kanssa mun työpaikalle hakemaan multa avaimia. Halti oli matkustanut ihan hienosti bussissa, ja mun töissä se sitten tapasi ainakin tusinan verran ihastelevia ja silitteleviä tätejä. ;) Tosin Halti oli siinä vaiheessa jo ihan sippi, kun seikkailu oli kestänyt jo varmaan toista tuntia, vaikka olikin kulkenut käytännössä koko ajan sylikyydillä. Niinpä se nukkuikin yhden mun työkaverin silissä, vaikka kuinka paijailtiin. Bussimatka takaisin oli sujunut yhtä rauhallisissa merkeissä. Aika väsynyt pentu meillä sitten oli, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Ja kyllä siitä illalla sitten taas riehuenergiaa löytyi..

Tänään harjoiteltiin sitten autoilua. Pari kertaa oltiinkin käyty lenkkien yhteydessä autolla harjoittelemassa sitä, että takapenkki on kiva paikka (=oon nostanut Haltin autoon ja syötellyt nameja). Nyt ajeltiin Haltialaan, Risto ajoi ja mä istuin takapenkillä koirien kanssa. Ja mitä tekee Halti, 8 viikkoa? Veti unta palloon keskipenkillä koko matkan. Siitäkin huolimatta että oli vähän ahdasta (no, lähinnä henkisesti, kun Kurua ahdistaa ;) ja Kuru meinasi istua pennun päälle painoa siirtäessään. Haltialassa pyörittiin pellolla puolisen tuntia vesisateessa, Kuru sai purkaa pahinta virtaansa ja Halti juoksenteli sen verran kuin jaksoi. Kuru yritti kovasti haastaa pentua leikkiinkin, mutta Halti ei oikein lämmennyt Kurun vähän ronskeille yrityksille vielä. Automatka takaisin sujui yhtä hienosti, tällä kertaa mä matkustin jo etupenkillä ja tarkkailin takapenkkiläisiä. Halti veteli tälläkin kertaa vaan unta palloon ja Kurukin istui ihan rauhassa, kun sitä henkistäkin tilaa riitti paremmin. Vitsi, miten taitavat matkustajat! Nyt täytyy koputtaa puuta, että menis jatkossakin näin hienosti. :)

Tiina