Kurun järkytykseksi meille kotiutui perjantaina pikkupentu. Virallisesti tyyppi on Kajaskiven Härmä, ja kutsumanimeksi muotoutui miljoonan pohdinnan ja pähkäilyn jälkeen ihan vaan tavallinen Halti. Minikääpiö haettiin iltapäivällä Helsingistä, ja ensimmäiset 5-10 minuuttia sen piti vähän availla ääntään autossa, kun sillä tavalla julmasti vietiin emon ja sisarusten seurasta. Halti oli ensimmäinen lähtijä, samana päivänä lähti vielä yksi urospentu ja loput ilmeisesti tänään lauantaina. Niiden ensimmäisten minuuttien jälkeen Halti kuitenkin rauhoittui ihan itse mun syliin nukkumaan. Se pisti pään mun kainaloon ja rupesi vetämään sikeitä. Koko matkan se nukkui nätisti, Leppävaaran tietöiden epätasaisissa kohdissa vähän nosti päätään, mutta jatkoi uniaan sitten. Vasta Otaniemeen tullessa se heräsi ja katseli vähän maisemia ikkunasta. Ei mitään pahoinvointia, vain pieni kuolaläikkä mun hihassa sen leuan alla. Aika taitava pentu! Ja kun nostin sen autosta ja käveltiin parkkipaikan asfaltilta pois, tyyppi kävi heti pissalla. Vitsi miten pätevä!

Sitten kannoin pennun talon taakse pieneen metsikköön, missä tavattiin Kuru. Risto kävi hakemassa Kurun sisältä ja tuli meidän luokse. Kuru oli älyttömän innoissaan nähdessään mut ja haukahti tietenkin, ja pentu vähän säikähti ja pakeni hihnansa päähän. Pian se kuitenkin tokeni säikähdyksestään ja tuli katsomaan Kurua. Siinä ne haistelivat aikansa ja heiluttelivat häntää toisilleen, Kurua rupesi ällöttämään ja se rupesi nuuskuttelemaan puita, kiviä ja kantoja mieluummin kuin pentua. Kurua jännitti kyllä sen verran että ekan vartin jälkeen sillä oli ihan tajuttomat kuolajojot suupielissä, ihan niin kuin aiemminkin pentuja tavatessa. Sitten tultiin sisään ja Halti sai vihdoin ruokaa. Ihanat läppäkorvat täristen se veteli annoksen nassuun. Ja koska ruokailun jälkeen pentujen pitäisi tehdä tarpeensa, lähdettiin taas ulos. Ja vähän senkin takia, kun Haltia selkeästi jännitti Kurun läsnäolo sisällä. Ulkona ne olivat paljon rennompia. Niinpä käytiin seisoskelemassa puolisen tuntia lähimetsikössä, Halti ei kyllä muistanut tarpeitaan tehdä, mutta saipahan palloilla ympäriinsä. Kurua ällötti edelleen, ja se pysytteli visusti vähintään metrin päässä.

Vaikka Halti ei ihan niin supersisäsiisti ehkä oo kuin Kuru oli tullessaan, niin ahkera ulkona ramppaaminen on kyllä tuottanut tulosta. Selkeästi se kuitenkin tiesi, että ulkona kuuluu pissata. Ja parin panttausreissun jälkeen se muisti kakatakin ulos - taitava epeli! Aamulla se herätti ensin joskus viiden jälkeen, ja Risto lähtikin viemään sitä ulos, mutta Halti kerkesi kakata sisään. Pissat se kuitenkin teki ulos ja saatiin nukkua vielä pari tuntia. Sitten Halti rupesi terrorisoimaan mun sänkyä ja totesin että on parempi viedä pieni virtapiiri ulkoilemaan. Lähimetsikössä ja rantapolulla palloiltiin taas reilu puoli tuntia ja tyyppi osasi taas tehdä tarpeensa ulos. Vitsi, miten pätevä! Ja taitaa se tietääkin sen, kun aina kehutaan ja toisen kerran jälkeen se osas tulla jo hakemaan multa namia ulos kakattuaan. :D Halti pysyy myös tosi kivasti lähellä ulkona, se on vissiin sellainen normaali pentu, eikä superitsenäinen camel-boots-man niin kuin Kuru. Aika kivaa! Ei se ihan jaloissa pyöri, mutta muutaman metrin etäisyydellä. Ja koska tyyppi on ihan sikanopea oppimaan, se osaa jo oman nimensäkin ja tietää, että meiltä saa namia kun tulee läppäkorvat viuhuen kun sitä kutsutaan.

Kurukin on jo vähän sulanut, enää sitä ei sentään ällötä niin paljoa, mutta ei se pennun kanssa halua vielä leikkiä. Kuitenkin aina kun tullaan ulkoa (oltiin sitten oltu Kurun tai pennun kanssa lenkillä), Kuru käy ensin moikkaamassa pennun ja heiluttaa häntää, ja sitten vasta moikkaa ihmiset. Aika liikkis! Kyllä mä luulen, että noista aika hyvät kaverit tulee. Nyt uskallettiin laittaa lelujakin lattialle, laitettiin saman tien sitten sen verran runsaasti että varmasti riittää molemmille. Halti kun näyttää kaipaavan leuoille työtä - reppana otti aamulla ovistopparin leluksi kun ei muutakaan ollut. :D Vähän Kuru yritti omia ja öristä leluista pennulle, mutta sai se pentukin jollain lelulla leikkiä. Ja nyt Kurun "suojaetäisyys" on kutistunut puoleen metriin, jos pentu tulee sitä lähemmäs, kuuluu pientä murinaa, jota pentu kyllä uskookin.

Tiina