Keskiviikkona me lenkkeiltiin taas perinteisesti Kirsun, Tiitun ja Beanan kanssa. Tehtiin treffit erään ala-asteen parkkipaikalle, ja satuttiin juuri välitunnin aikaan, joten koirille riitti rapsuttelijoita ja silittelijöitä. Me oltiin huutaja-Kurun ja Haltin kanssa onneksi vähän kauempana, mutta Tii ja Bea joutuivat ihan suoraan piiritykseen. Tai siis pääsivät, ainakin jos Beanalta kysytään. :D Haltia ja Kuruakin kävi yksi opettaja ja pari lasta rapsuttelemassa, molemmat käyttäytyivät yllättävän nätisti, vaikka Kurun tekikin mieli ensin vähän haukkua. Hiljeni kuitenkin heti, kun sai rapsutuksia. Vähän ne olivat kierroksilla, kun näkivät mammat siellä parinkymmenen metrin päässä, mutta pystyivät kuitenkin käyttäytymään ihmisten kanssa. Siitä vasta riemu repesikin kun mammat vihdoin tulivat moikkaamaan, ja oltiin hihnasolmussa alta aikayksikön. Noiden kanssa hihnalenkkeily kahdestaan, tai siis kolmestaan, on ihan toivotonta. Hetken käveltyämme vastaan tuli bordercollie, joten mentiin suosiolla metsän puolelle, kun siinä härdellitilanteessa halunnut ees yrittää ohitusta. Ja kappas kummaa, löydettiinkin metsästä tosi kiva polkuverkosto!

Ollaanhan me toki tiedetty, että siellä metsässä menee polkuja ja sitä metsää on ihan mukavasti siinä ympärillä, mutta jostain syystä me ollaan kävelty vain teitä ja peltoja pitkin, ja ne kävelytiepätkät ovat tietysti koirien kannalta vähän ankeita, kun pitää olla hihnassa. Metsässä päästin heti pennun irti, mikä helpotti jo suunnattomasti kävelyä, ja hetken päästä Kurukin pääsi juoksemaan, kun oltiin tarpeeksi kaukana kävelytiestä ja sen lihaksetkin olivat jo varmasti lämmenneet tarpeeksi kävellessä. Koirat vetivät ihan eri tavalla rallia tuolla metsässä kuin pelloilla, kyllä uudet maisemat tekevät terää niillekin. Ja Haltille tekee tietenkin erinomaisen hyvää päästä epätasaiseen maastoon kehittämään sitä koordinaatiota ja lihaksiaan. Vain kerran tuli ihmisiä vastaan, ja silloinkin koirat tulivat nätisti luokse ja odottivat, että ihmiset pääsevät ohi. Metsästä tultiin lopulta pellonreunaan, ensimmäisen pellon yli luikittiin pikaisesti, jotta päästiin sille pellolle, jolle normaalistikin lenkkeillään. Takaisin tultiin ihan tavallista reittiä, mutta olipa kiva, ettei tarvinnut mennä edestakaisin samoja teitä niin kuin ollaan yleensä tehty. Sääkin oli aivan mielettömän hieno, syysaurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eikä tuullut ollenkaan. Sanoisin, että aika täydellinen lenkki! Haltikin jaksoi reippaasti koko lenkin ajan (2,5 tuntia) kävellä ihan omin jaloin, sylikyytiin se ei olis suostunutkaan, eikä se missään vaiheessa näyttänyt väsymystään. Autoon mennessä se sitten kyllä simahti heti.

Torstaina Haltilla oli muutaman viikon tauon jälkeen treffit kultainennoutaja Sipsin kanssa. Sipsin "isosisko", labbis Emma oli myös mukana, mutta enimmäkseen Halti keskittyi Sipsin kanssa leikkimiseen, koska Emma ei oikein pentujen kanssa leiki. Tällä kertaa tyypeillä oli paljon vauhdikkaammat leikit kuin viimeksi, mutta olihan niille tässä välissä ehtinyt kasvaa jalkojakin. Ne vetivät aika hulluja juoksurundeja meidän ympäri, Halti vaan välillä räkytti mennessään, taisi olla aika kivaa! Tosi tasaväkiset leikkikaverit ne ovat, vaikka Sipsi painaa melkein kaksi kertaa sen verran mitä Halti. Leikkityyli on vaan jotenkin sellainen, ettei tartte ollenkaan pelätä, että Halti jäis jalkoihin. Kokoerokin näytti kuitenkin pienemmältä kuin viimeksi, Halti on tainnut ottaa Sipsiä vähän kiinni. Pimeä tuli kuitenkin taas tosi äkkiä, mutta kerkesivät ne pennut tunnin verran ottaa mittaa toisistaan. Erityisesti yhden kuusen alla oli niiden mielestä tosi kivaa möykätä - hohhoijakkaa. :D Pienet älyköt.

Perjantaina käytiin pitkästä aikaa tapaamassa ihanaa Tuuli-lapinkoiratyttöä Haltialassa. Kuru on siis nähnyt Tuulin viimeksi joskus kesällä, Halti ei ollut koskaan tavannutkaan Tuulia. Alkuun Kurun piti varmuuden vuoksi rähistä Tuulille (WTF?), mutta kun se pääsi haistamaan takapuolta, se tajusi, että Tuuli onkin kiva tyttö. Tosi fiksu mieskoira.. Tuuli rupesi heti leikittämään innolla Haltia, ja hyvin nätisti ne leikkivätkin. Kun päästiin vähän väljemmille vesille, Kurukin pääsi juoksemaan Tuulin kanssa. Tosi kivat juoksuleikit ne saivatkin aikaan, molemmat ovat todella tuulennopeita. Ja tällä kertaa tosiaan Kurukin vaivautui juoksemaan oikein pitkän kaavan mukaan. Vastaantulijoitakin oli ihmeellisen vähän siihen aikaan arki-iltapäivänä, mutta hyvä vaan meille. Ja niistä harvoista vastaantulijoista yksi olikin Tuulin ja emäntänsä tuttu, Stidi-lapinkoira. Stidi emäntineen liittyikin meidän lenkkiseuraan, ja Haltikin sai taas uuden tuttavuuden. Tosin Stidiä ei pentu juurikaan kiinnostanut, se suhtautui täysin neutraalisti silmille hyppivään pikkupentuun. Tuuli ja Stidi olivat kyllä kuin paita ja peppu, eipä ihme, kun ovat kuulemma ihan pienestä saakka toisiaan säännöllisesti tavanneet. Vauhtia niillä ainakin riitti keskenään!

Kuru sen sijaan käyttäytyi taas ihan käsittämättömästi - kävi nimittäin rähisemässä Stidille, joka on siis ihan leikkaamaton narttu. Hohhoijakkaa, en voi käsittää. Myöhemminkin lenkillä Kuru pariin kertaan jäykisteli sille ja rähinällä juoksi sen sivuun. Jossain vaiheessa Tuulin emäntä Pia ehdotti, että voiskohan johtua pennun mukana olosta - ja kappas vaan, mulla välähti. Totta ihmeessä, koska tollasta ei ole koskaan ennen tapahtunut narttujen kanssa, ja onhan Kuru muutenkin ollut ihan älyttömän puolustushaluinen ton pennun tulon jälkeen. Tutut koirat siis menevät kuin vettä vaan, mutta vierailta koirilta se näköjään haluais puolustaa pentua. Täytyypä osata ottaa tää jatkossa huomioon, en mä ollut tajunnutkaan tätä ollenkaan. Komensin tietenkin Kurua näissä rähinätilanteissa, ja lenkin loppupuolella se onneksi leikkikin jo Stidin kanssa pari kertaa ihan kohtuullisen nätisti. Äänekkäästi se kyllä Stidiä komensi leikkiin, mutta jäykistelyt ja rähinät jäivät onneksi pois. Halti reippaili taas koko 1,5 tuntia ihan itse, protestoi kovaäänisesti kun otin sen kerran yhden ohituksen ajaksi syliin, ettei tarvinnut säätää kahden koiran kanssa. Kovasti ne omat jalat siis jo vievät.

Tänään käytiin PLS:n Jälkeläisseurantatapahtumassa katsomassa vieraita koiria ja totuttelemassa yleisötapahtumaan. Molemmat pojat olivat mukana, ja käyttäytyivät yllättävän nätisti. Halti ihastui meidän kaveriin Marjaan, joka on pari kertaa hoitanut Kuruakin, ja vispasi häntää ja littaili korviaan kaikille muillekin pentua lällyttelemään tulleille. Kurukin käyttäytyi nätisti, vaikka pentua moikkailtiin enemmän kuin sitä, mitä nyt yritti välillä rosvota nameja ihmisten taskuista. Mutta pääsääntöisesti oli nätisti, ei lähtenyt mukaan mihinkään räyhäämisiin tai muihin apinointeihin, Haltihan ei tietenkään muuta nähnytkään kuin namit. Halti pääsi myös vähän painimaan - ensin hihnassa Nopan kanssa, kun tapahtuma oli vielä kesken, ja sitten myöhemmin Rovan ja Nopan kanssa ihan irtikin. Ensin mentiin pelkästään Rovan kanssa sivummalle, kun Janika oli vielä hoitelemassa silmätarkkiasioita, ja pennut leikkivät vähän väsyneen oloisesti keskenään. Halti kun oli ollut autossa vaan puolisen tuntia lepäämässä, eikä ilmeisesti ollut ehtinyt vielä riittävästi ladata akkuja - ainakin sen verran kiukkuinen ilme oli, kun sen unia kehdattiin häiritä. :P Kyllä ne sentään vähän painivat ja juoksivat, ja keksivätpä senkin, että aukion laidalla olleen roskalavan alle oli tosi kiva änkeä.. Hetken päästä Noppakin liittyi seuraan, ja siitäkös pennut saivat uutta virtaa! Nopan kanssa ne rallasivat ympäri nurmikkoa ja ottivat pieniä painiottelujakin. Noppa on selkeästi kasvanut vähän näitä pari viikkoa vanhempia sisaruksia kiinni. Tytöt painivat enimmäkseen keskenään, mutta sai Haltikin osansa. Ja tää älykkötrio viihtyi taas siellä roskalavan alla.. tosi fiksuja pentuja. :P Tän jälkeen Halti väsähti heti autossa nukkumaan, ja jatkoi kotonakin unia tiiviisti.

Tiina