Sunnuntaina käytiin Pitkäkoskella treffaamassa Lumo-lapinkoiraa poikien kanssa. Kurun ja Haltin kanssa yhdessä hihnassa lenkkeily (parkkikselta pellolle) oli kyllä aikamoista säätöä, varsinkin kun vastaan tuli porukkaa, mutta pellolle kuitenkin päästiin. Ja hienosti tyypeillä meni: Kuru ja Lumo leikkivät, Kuru ei paria ihan yksittäistä kertaa lukuunottamatta yrittänyt nylkyttää Lumoa (!), Lumo oli hyvin kiltti ja kärsivällinen pennun kanssa ja Halti sai juoksennella isojen koirien perässä niiden leikkiessä keskenään. Hyvin reippaasti se pysyi meidän perässä, vaikkei se oo noin "pitkiä" (no, oisko se tunnin verran juossut?) lenkkejä aiemmin tehnytkään. Eikä suostunut näyttämään väsymystään missään vaiheessa, aika suuren osan paluumatkasta kuitenkin kannoin sitä sylissä, vaikka tyyppi sitä protestoikin. Kuru oli kyllä hieman korvaton, mutta ei vielä sietämättömän korvaton. Varsin onnistunut lenkki siis, siitä huolimatta että vastaantulijoita tietenkin kauniina sunnuntaipäivänä oli ihan reilusti. Kiitos Petralle ja Lumolle hyvästä seurasta! :)

Alkuviikko meni koirien kannalta tylsän tavallisissa merkeissä, ihan vaan kotinurkilla lenkkeillen. Vaikka kaipa se tekee ihan hyvää tolle penskalle, ettei joka päivä oo jotain menoa. Keskiviikkoiltana oli taas Kurun tokotreenit, ja meillä olikin tällä kertaa ohjelmassa kurssin päättäjäisiksi järjestetty möllitokokoe. Ja Kuru yllätti oikein kunnolla! Se teki aivan käsittämättömän hienon suorituksen, ylitti todellakin itsensä ihan kunnolla! Pisteitä saatiin seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 187

Siis käsittämättömän pätevää! Luoksepäästävyydessä palkkasin ensin sivulletulosta ja käskin odottamaan, Kuruhan istui nätisti koko ajan, vaikka jouduttiinkin odottelemaan aika paljon - ihan vaan siksi, että oikeissakin kokeissa tulee kuulemma aika paljon odottelua kun tuomari puhuu perusasiat läpi. Palkkasin myös tän jälkeen, koska tää on ollut Kurulle sen verran vaikeaa. Nyt se malttoi hirveän hyvin, vaikka "tuomari" eli meidän kouluttaja on sen mielestä hirveän ihana ja pussattava ihminen. Paikallamakuu, täydet 2 minuuttia, meni myös hienosti, mukana oli viisi koiraa ja Kuru makasi keskimmäisenä. Otin välimatkaa n. 10 metriä, ja tyyppi oli tosi hienosti skarppina paikallaan. Kaikki muut nousivat jossain välissä, osa liikkui enemmänkin, mutta Kuru makasi liimattuna paikalleen. Pistevähennys tuli kaksoiskäskystä sivulle nousemisen yhteydessä - Kuru ei noussut ekalla käskyllä, koska mä vapautan aina treenatessa suoraan maasta palkalle. Ei sen tarviikaan osata, vitsi että mä olin ylpeä tyypistä! Tässä välissä me mentiin sivummalle odottelemaan, että kaksi ensimmäistä tekivät oman suorituksensa, Kuru oli kolmantena suoritusvuorossa. Edellisen koirakon tehdessä hyppyä mä virittelin Kurua leikittämällä sitä narupallolla, ja taisin osata kerrankin leikkiä just sopivasti, koska Kuru teki ihan käsittämättömän hienosti omalla vuorollaan!

Seuraaminen kytkettynä meni aivan mahtavasti, vaikka itse sanonkin. Kuru piti älyttömän hienosti kontaktia ja oli aivan mukana hommassa koko ajan! Se teki ihan mahtavasti töitä! Jopa vasemmalle käännökset, meidän murheenkryyni (normaalisti saan töniä Kurua jalalla pois alta..) menivät ihan nappiin, sellaista suoritusta se ei oo koskaan tehnyt treeneissäkään. Kytkettynä seuraamisessa mun piti antaa täyskäännöksessä yksi lisäkäsky, kun seuraamiskaavio meni ihan parin metrin (!) päästä naapuriryhmän vieraista koirista, mutta Kuru tuli hienosti mukaan. Mä myös kehuin ihan estoitta pari kertaa kesken liikkeen, kun Kuru oli niin taitava. Loput liikkeet tehtiin liinassa, koska mä en todellakaan uskaltanut luottaa siihen että Kuru pysyis mukana, mutta se kyllä todella ylitti itsensä tässäkin. Vapaana seuraaminen meni ehkä vielä paremmin kuin kytkettynä seuraaminen, lisäkäskyjä en tarvinnut, mutta kehuin kyllä kun se teki NIIN hienosti! Se seurasi aivan täydellisesti jopa parin metrin päässä niistä vieraista koirista, ihan uskomaton suoritus.

Maahanmenossakin tyyppi esitti hienoa seuraamista, en edes katsonut, miten meni maahan, mutta arvosanasta päätellen hienosti. ;) Malttoi odottaa nätisti mun palaamista ja nousi ekalla käskyllä sivulle. Luoksetulokin oli aivan täydellinen! Mua tosin jännitti, kun luoksetulo tapahtui kentän laidalla odottavien saman ryhmän koirien suuntaan, mutta turhaan taas epäilin Kurua. Se odotti nätisti, lähti kovaa laukalla heti käskyn saatuaan ja tuli suoraan sivulle. Eikä edes haukkunut. Vitsi! Liikkeestä seisomisessa annoin aika tuiman SEIS-käskyn, ja oli pakko vilkaista silmäkulmasta, että se varmasti jäi seisomaan (=tuli varmasti myös vartaloapu), mutta pisteitä siitä ei näköjään lähtenyt. Mun jännityksestä huolimatta Kuru malttoi myös odottaa että palasin takaisin sen luokse, ja istui jälleen vasta käskystä, hienotaitava.

Viimeisenä tehtiin hyppy, ja mua nauratti etukäteen, että ei voi mitenkään onnistua yhtä hienosti kuin muut liikkeet. Tokohyppyä on tehty viimeksi, öö, joskus puoli vuotta sitten? :D Mutta kun sain Kurun sivulle (se ottaa aika paljon kierroksia tästä liikkeestä ja tahtois mennä jo), se lähti hienosti ekalla hyppykäskyllä. Kolautti kyllä vähän estettä ja pyöri vähän esteen takana (=etsi palkkaa, koska niinhän se on opetettu hyppäämään), mut malttoi seistä sitten kuitenkin sen verran että pääsin sen sivulle. Eikä tainnut ees istua ennen käskyä. Mä olin ihan käsittämättömän yllättynyt tästäkin, tyyppihän oli jälleen ihan mahtava! Kokonaisvaikutuksen pisteet lähtivät liikkeiden välillä haukkumisesta, Kurulla oli sen verran kierroksia, ettei se oikein olis malttanut odottaa. Varsinkin kun mä en tosiaan palkannut kuin ihan pari kertaa liikkeiden välissä, ja tietysti hihkuin ja innostin sitä kun se teki niin hienosti hommia. Ei haittaa yhtään, ihan sama, se oli joka tapauksessa ihan täydellinen! Mä olin niin fiiliksissä heti meidän suorituksen jälkeen, että oli pakko lähettää hehkuttelutekstaritkin heti Kirsulle ja Muskalle. ;D Ihan mieletön fiilis, Kuru oli ihan täydellinen, paras ja taitavin tokokoira!

Jälkikäteen mua vähän nauratti, kun mietin itseäni kehässä. Ennen möllejä kouluttaja puhui siitä, että pitäis pystyä miettimään sitä omaakin tekemistä kehässä jne. Ehei, en todellakaan pystynyt ajattelemaan, kävelenkö suoraan, kävelenkö suorassa, annanko vartaloapuja jne. En edes muista käytännössä mitään, mitä oon itse kehässä tehnyt. :D Paitsi sen muistan, että kerrankin kävelin ihan reippaasti, vaikka seuruutin koiraa. Voin siis taputtaa itseäni päälaelle ees tästä hyvästä. Eli vissiin oon taas onnistunut jännittämään ihan huolella, vaikka tää oli vain meidän oman ryhmän möllikoe! Etukäteen en ainakaan huomannut jännittäväni, mut kehässä kyllä selkeesti jännitti. Onneksi Kuru näyttää vaan parantavan suoritustaan kuin sika juoksuaan, kun se huomaa että mua jännittää. Ja selkeesti se oli hyvää jännitystä, koska meille molemmille jäi kyllä hyvä fiilis tosta suorituksesta. Kuru sai sitten jälkikäteen aika reilusti (=varmaan koko treeniliivin taskullisen....) nameja. :D Jotka sitten hetken päästä oksensi kentälle, ei mikään ihme, kun niitä nameja oli vissiin joku puoli litraa koiran naamaan tungettu. Ei nyt sentään kerralla, kyllähän mä sitä ennen koettakin palkkasin, mut jälkeenpäin tuli varmaan palkattua tyyliin kokonaisella frolicilla yhdestä perusasennosta jne. :D Ei ehkä ollut järki ihan mukana siinä, kun olin niin tyytyväinen pieneen taitavaan Koolaiseen! Enpä olis uskonut vielä vuosi sitten, että oikeasti päästään tällaiseen tilanteeseen.

Tänään käytiin treffaamassa Haltin Rova-siskoa Haltialassa. Mukana oli myös Rovan "isosisko" Nila, jonka kanssa Kuru sai leikkiä. Tosin isot koirat eivät kauheasti leikkimisestä innostuneet, paskansyönti ja pellossa kieriminen oli ilmeisesti hauskempaa. Kyllä ne sentään pari kertaa pienet juoksukisat ottivat, ja Kuru hepuloi yksinäänkin kerran isolla pellolla seisoskellessa. Halti ja Rova kyllä ottivat ilon irti toisistaan ja painivat ihan reippaasti. Ja juoksivatkin, vaikka Halti taitaa olla enemmän painijatyyppiä ainakin vielä tässä vaiheessa. Ihan hauskannäköistä, kun kaksi minikoiraa painivat ja pitävät ihmeellistä mölinää keskenään. Voi tyypit! :D Rova oli ihan erinäköinen kuin Halti, paljon paljon vaaleampi, mutta olihan niissä eroa jo pentulaatikossakin. Ja selkeästi sillä on "tytön naama", ja Haltilla äijäkuono. Vissiin kokoeroakin oli jonkin verran Haltin hyväksi, mutta erittäin tasaista painia kyllä nähtiin - minkä Rova koossa häviää, asenteessa kyllä taatusti voittaa. ;) Mainio ipana! Täytyy ottaa pian uusiksi.

Tiina