Kuru kävi tänään 21.11. Oulunkylässä Lea Haanpään ja Bengt Söderholmin tuomaroimassa luonnetestissä ja tuloksiksi sai seuraavat:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+++ Laukausvarma
Yhteensä 134 - 16 = 118 pistettä

Alussa Kurua kiinnosti oikeastaan vain yleisö, joka oli täynnä ihania ihmisiä: Risto, Kirsu, Kurun siskon omistaja, Kurun isän omistaja jne. Ei oikein innostunut leikkimään tuomarin kanssa puukapulalla, eikä munkaan kanssa, katseli lähinnä sitä yleisöä. Kun mentiin pari metriä kauemmas yleisöstä ja otin oman narulelun peliin, niin saatiin oikein kunnon vetoleikit sitten aikaan. Kelkasta Kuru veti aika tajuttomat pultit, räyhäsi suurimman osan ajasta mun takana, nyki ihan kunnolla taaksepäin ja sitä pelotti kovasti (itsehän en nähnyt, kun mun kuului tuijottaa kelkkaa). Pääsi kuitenkin pelkonsa yli ja tuli itse haistamaan kelkkaa ilman mun apuja. En muista, mitä se teki kun käveltiin takaisinpäin kelkan ohi, ei varmaan mitään?

Puolustushalua testatessa se taisi rääkäistä ensin tuomarille vähän mun edestä, sitten meni mun taakse ja räkytti sieltä, nyki taas aika kovaa taaksepäin välillä. Tää vähän yllätti, koska arkielämässä se kyllä kiroilee uhkaavasti käyttäytyville ihan uskottavasti mun edessä. Mut nythän sitä toki oli jo kuormitettu tolla kelkalla, joka oli varmaan aika kova järkytys sille. Tuomarin käsiin se ei jäänyt kovin mielellään, muuta en ite nähnyt kun kävelin jo toiseen suuntaan. Ihme ja kumma, se tuli vauhdilla suoraan mun luokse, eikä käynyt kiertämässä yleisöä niin kuin vähän pelkäsin.

Sitten tuli Kurulle tosi suuri järkytys, kun käveltiin kujalle, jolla ensin säikytettiin haalarilla ja sitten tynnyrillä. Kuru itse asiassa räkytti jo toista tuomaria, joka oli puolustushalukokeessa hyökännyt, ja joka seisoi kujan takana tarkkailemassa. Kujalla Kuru sinkosi haalarin noustessa ihan hihnan päähän ja räyhäsi haalarille. Tynnyriä säikähti myös kovasti ja sinkosi hihnan päähän, eikä ihan heti sieltä tullutkaan takaisin. Haukku jäi päälle vielä seuraavalle kierrokselle saakka.. Toista kertaa se ei olis kujalle halunnut mennä, ellen mä olis sitä sinne vienyt. Taisi vaan luikahtaa äkkiä sekä pelottavan haalarin että tynnyrin ohi, en muista. Joka tapauksessa kovasti oli jäänyt muistiin, ja tää kyllä yllätti. Arkielämässä en oo todellakaan huomannut että se on noin pehmeä, eli tää kuormitus kyllä vaikutti kovasti Kuruun. Normaalistihan se on sellainen "ravistettava ennen käyttöä".

Pimeässä huoneessa Kuru tuli käsittääkseni aika suoraan mun luokse. Testin jälkeisessä palautteessa tuomari sanoikin, ettei Kurulla ollut siellä mitään ongelmia, eikä se myöskään mitenkään paniikissa syöksynyt huoneen läpi, vaan ihan järkevästi selvitti tiensä sokkelon läpi. Seinässä Kuru vähän räkytti ja oli katsojien mukaan vähän yrittänyt puolustaa itseään, mutta antoi sitten tuomarin tulla lähelle kun uhka loppui. Laukauksia se ei hätkähtänyt, ekan laukauksen jälkeen (ei välittömästi) taisi haukkua, mutta veikkaan että se haukku kohdistui ennemminkin kelkkaan / yleisöön tms. Sitä tuomaritkin sanoivat, ja laukausvarmaksi se tosiaan todettiin.

Loppupalautteessa tuomarit vielä totesivat, että Kurun hermot eivät ole ihan vahvimmasta päästä tuota +1:n "kaatoluokkaa", ja senkin takia se otti niin kovasti itseensä kaiken uhan. Ja kun se on vielä erittäin vilkas, niin pieniä vihreitä miehiä on sitten vähän joka paikassa. Toi vilkkaus selittää kyllä aika paljon esimerkiksi meidän häiriönsieto-ongelmia.. eikä siitä tietenkään oo kovin paljoa apua, kun hermotkaan eivät oo parhaat mahdolliset. Taisteluhalua tossa kyllä on, ja ihan järkevästi se pystyy toimimaankin kaikesta kuormittumisestaan huolimatta. Aika pätevä jätkä, vaikkei tää todellakaan ollutkaan sille mikään "päivä Linnanmäellä". :)

Sen verran täytyy vielä lisätä, että testissä huomasi kyllä, kuinka paljon Kurua tulee arkielämässä ohjattua ja komenneltua. Tietenkään arjessa ei olla koskaan ihan tuollaisia tilanteita kohdattu, mutta kyllä mä sen aina ohjaan hiljaiseksi jos se meinaa pulttia jostain vetää, enkä anna sen kiihdyttää itseään sellaiseen mielentilaan kuin se testissä oli. Tosin tuskin se missään tilanteessa olis ihan noin kovasti kuormittunut arjessa, vaikken olisi sitä ohjannutkaan, onhan toi nyt ihan poikkeuksellinen tilanne. Mut testin perusteella se kuitenkin hakee musta sitä tukea ja mun ohjeilla homma menee ihan ok (mitä nyt on niitä ohitusongelmia). Tuomari totesikin loppukommenteissaan, että mun tuella koira pärjää ja meillä on hyvä suhde. Ehkä en olis uskonut tätä ennen testiä, mut testin perusteella - kyllä se näin taitaa olla. Arkielämässähän se kyllä tekee esim. lenkillä mielellään ne omat itsenäiset päätöksensä asioiden suhteen (ja kävis mielellään esimerkiksi huutamassa niille vastaantulijoille yms.) mutta ohjattuna käyttäytyy ihan asiallisesti. Sen verran kuitenkin sitä itsenäisyyttä ja taistelutahtoa löytyy, että sen tekis mieli käydä huutelemassa vieraat, jos sais.

Tiina