Lauantaina pojat viettivät ihan vaan hiljaiselämää ja saivat palautua viikon riennoista, mutta sunnuntaina meillä kävi taas pitkästä aikaa yksi kaveri moikkaamassa poikia ja tietty vähän meitäkin. Kurunkaan ei tarvinnut ihan samanlaista showta nostaa ovikellon soinnista kuin perjantaina, mutta pitihän sen tietenkin huutaa ihan varmuuden vuoksi. :P Lopetti sentään aika nopeasti, vaikka pitikin vähän pöhähdellä "kerta kiellon päälle". Molemmat tervehtivät innokkaasti korvat litassa ja häntä heiluen, Halti tais olla jopa kohtuullisen maltillinen eikä ees kauheasti hyppinyt päin tai kiljunut.

Sunnuntai-iltapäivällä Kuru ja Halti pääsivät jälleen nauttimaan hemaisevasta naisseurasta, kun käytiin Lumon ja emäntänsä Petran kanssa Pitkäkoskella lenkillä. Pakkasta oli reilusti (ainakin -15) ja ehti tulla jo vähän pimeääkin, mutta metsässä oli tästäkin huolimatta hauskaa. Koirat oli tietenkin taas koristeltu "joulukuusiksi" heijastimin ja lampuin, joten tyypit näkyivät kyllä metsässä oikein hyvin. Hauskaa niillä ainakin näytti olevan, kun rallattelivat pitkin poikin. Sellainen 1,5 tuntia me kierrettiin metsässä ja selvittiin hengissä jopa ladunylityksistä ja muutaman kymmenen metrin matkasta latua pitkin (kun ei sinne metsään muuten päässyt), mikä on aika hyvä saavutus sikäläisten hiihtäjien keskimääräisen mielenterveydentilan tuntien. Kiitos Petralle seurasta, eipä olis ehkä muuten tullut lähdettyä pimeään metsään tallaamaan. :D

Maanantai-iltana Halti pääsi taas treffaamaan Noppa-pentua, kun Janika oli lähistöllä joukkotarkin merkeissä. Niinpä me ajeltiin vähän matkan päähän Munkkivuoreen, että pennut pääsivät lähimetsikköön vähän purkamaan energiaa. Ja sitä tyypeissä tosiaan riitti, vaikka Halti oli edellisenäkin päivänä riehunut isojen koirien kanssa metsässä. Kyllä pentukaveri vaan on aina pentukaveri. Tyypit juoksivat ja painivat ja riehuivat minkä kerkesivät, pimeys ei niitä häirinnyt. Tunnin verran ne saivat riehua toisistaan virtaa pois, ja autolle palatessa meillä olikin aika räkäiset, kuolaiset, lumiset ja jäiset pennut mukana. :D Selkeesti hyvä merkki, kannatti lähteä. Halti oli tapansa mukaan tosi kivasti kuulolla, mutta ihan lopuksi, kun oltiin jo lähellä tielle menevää polkua, tyyppi lähti korvattomana seuraamaan jotain hajujälkeä. Korvat palautuivat vasta, kun menin siihen metrin päähän hakemaan sitä.. toivottavasti se nyt oli vaan joku poikkeustapaus, kun toi irtipito on tähän asti ollut niin huoletonta. Muutenkin Haltia on kyllä selkeesti ruvennut nenä viemään enemmän, esim. tossa meidän kotitalon takana olevassa metsikössä jokapäiväisillä pissareissuilla tyyppi on ihan täysn nenänsä vietävissä..

Tänään aamulla Halti kävi hakemassa vikan rokotuksensa tältä erää, eli sai rabiesrokotuksen. Nyt on sitten homma kunnossa vuoden verran, vasta silloin täytyy käydä seuraavan kerran uusimassa rokotuksia. Hyvä homma! Eläinlääkärin vaa'alla Halti painoi n. 8,85 kg (piti punnita moneen otteeseen, kun en meinannut uskoa, että se painaa niin vähän...), on se aika pieni rääpäle verrattuna siihen, mitä Kuru painoi samanikäisenä. Varsinkin kun Kuru oli varmaan vielä hoikemmassa kunnossa kuin toi ahne pikkusika. Mutta Halti onkin vissiin kääpiölapinkoirien sukua, kun äitinsäkin painaa vaan jotain 13-14kg. Nartut ovat sitten pieniä.. Halti käyttäytyi rokotuksilla taas nätisti, ei huomannut mitään neulaa kun syötin sille jatkuvasti namia. Molemmat pallit ovat edelleen paikallaan ja muutenkin kaikki oli kunnossa, kun eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja tarkisti navan, korvat, silmät, hampaat jne. Naureskeli vaan, että purukalusto on tosiaan vaihtumassa, kun etuhampaita on puskenut jo kovaa tahtia esiin.

Bussimatkatkin sujuivat hienosti, menomatkalla Halti vaati bussipysäkillä rapsutuksia heiluttamalla häntää, pitämällä korvia litassa ja lopulta vähän kiljaisemalla, kun vieressä ollut kanssamatkustaja ei noita hiljaisia keinoja havainnut.. heh. Ja mä en raaskinut kieltääkään, kun se on niin söpö. Bussissakin tyyppi jaksoi olla ihan rauhassa, eikä häiriintynyt vaikka jouduttiin siirtymäänkin lastenvaunujen tieltä. Takaisin tultiin kahdella bussilla ja vaihto tehtiin Tapiolassa, missä käveltiin vielä Sampokujan kautta. Sielläkin tyyppi vaan viipotti menemään ihan suvereenisti, eikä välittänyt mitään vilinästä. Eikä ollut mokoma edes väsynyt, kun tultiin kotiin.. Iltapäivälläkin Halti onnistui naurattamaan mua, kun käveltiin lenkillä isomman ihmisporukan ohi, ja Halti kävi niillekin hihnan päässä littailemassa korvia ja heiluttamassa villisti häntää. Ja kun hiljaisia keinoja ei taas huomattu, se kiljaisi että "väy, huomatkaa" ja pomppi kenguruhyppyjä hihnan varassa. Ja ihmisethän tottelivat, ja puoli tusinaa ihmisiä rapsutteli ja paijasi taas pentua. Ja pentu oli iloinen, hyvä kun malttoi vielä lähteä mun mukaan. Enkä mä taaskaan raaskinut kieltää, kun se on niin pieni ja söpö.. oon varmaan tosi tyytyväinen itseeni joskus puolen vuoden päästä, kun tyyppi on iso roikale ja käyttäytyy samalla tavalla. Hyvä minä. :D 

Tiina