Jouluaattona koiraparat saivat opetella yksinoloa (reilu kuusi tuntia sujuu Haltilta jo kuin vanhalta tekijältä), kun me oltiin Riston vanhempien luona käymässä. Saivat ne sentään kunnollisen reilun 1,5 tunnin lenkin, vaikkei mihinkään koirien kanssa lähdettykään. Ja koska koko kylä oli ihan tyhjä, älyköt saivat juosta myös meidän parkkiksella, kun ketään ei ollut missään liikkeellä. Aukean paikan hepulithan kuuluu aina saada. Kuru jopa leikki ihan nätisti Haltin kanssa, vaikka yleensä se tykkää pentukeilauksesta.. Lauantaina, joulupäivänä, käytiin Haltin kasvattajan Nooran kanssa lenkillä Paloheinän metsissä. Oman Veikko-porkkiksensa lisäksi Nooralla oli mukana Haltin Rova-sisko. Sattuneesta syystä mä jätin Kurun kotiin tältä lenkiltä. Reilun tunnin verran me käveltiin polkuja pitkin, eikä ees eksytty kertaakaan. Pari kertaa tuli ihmisiä vastaan (!), mutta ei sen suurempaa härdelliä. Onneksi ei ollut sitä Kurua siis mukana.. Halti pysyi nätisti lähellä ja oli muutenkin oma kiltti itsensä. Ihmeellisen rauhallisesti ne lenkkeilivät Rovan kanssa, vaikka Rova onkin "hitusen" aktiivisempi pentu kuin Halti. Kiitokset Nooralle siis lenkkiseurasta. :)

Lenkiltä kotiuduttuamme lähdettiin sitten jouluvierailulle mun mutsin luokse, ja koirat saatiin ottaa mukaan. Mä varauduin tähän vierailuun ottamalla koirille (lähinnä siis Haltille) puruluita mukaan.. Kuru oli vieraskorea ja käyttäytyi siis ihan kuin isojen koirien kuuluukin, Haltikin oli ihan kohtuullisen nätisti. Nuuhkittuaan paikat läpi se rupesi syömään herkkujaan ja niiden loputtua nukkui. Paitsi että onnistui se paikkoja tutkiessaan takertumaan johtoihin ja vetämään niillä yhden kulhon alas pöydältä.. mutta muita katastrofeja ei sattunut. :D Mutsi jopa taisi tykätä Kurusta ja Haltista tästä huolimatta, kun innostui heti kuultuaan että Kuru saa jälkikasvua. Tän reissun jälkeen olivat molemmat koirat aika väsyneitä - Kurulle tais olla aika rankkaa käyttäytyä hyvin koko ajan ja Haltilla menee jo siihen hännänheilutukseen aika paljon energiaa.

Keskiviikkona me saatiin lenkkiseuraa Marjasta, joka tosin jätti Stahpin kotiin - mulla kun oli molemmat pojat mukana. Olipa kiva saada lenkkiseuraa, vaikkei koirille nyt ollutkaan muuta kaveria kuin toisensa. Sama reilun tunnin lenkki taaperrettiin kuin lauantainakin. Tällä kertaa ei onneksi ollut niitä vastaantulijoitakaan. Kiitoksia Marjalle lenkkiseurasta ja kyydistä! Torstaina meillä oli "viikkolenkki" Kirsun, Janikan, Beanan, Tiitun ja Nopan kanssa. Samaa lenkkiä käveltiin taas, mutta sehän ei haittaa, sitä lenkkiä ei olla kuitenkaan kävelty ihan yhtä montaa kertaa kuin meidän kesäisin käyttämää Haltialan lenkkiä. Ja sitäpaitsi se lenkki onnistuu näyttämään jotenkin erilaiselta joka kerta, kun tulee lunta.. tää kertoo ehkä jotain olennaista mun suunnistustaidosta. ;D Noppa leikki taas reippaana Kurun ja muidenkin isojen koirien kanssa, eikä Kuru ees tainnut pentukeilata kovin montaa kertaa. Haltilla ja Nopalla tais olla tälläkin kertaa kuitenkin kaikista hauskinta keskenään, ja taisipa (turkin verisyydestä päätellen, eh..) Halti taas onnistua nappaamaan Nopalta pari maitohammastakin irti. Ainakin mulla oli taas pari väsynyttä koiraa lattioilla loikomassa illalla.

Uudenvuoden aattoa me tultiin viettämään mun isän luokse, kun teekkarikylässä se paukuttelu on vähän älytöntä mulla -on-isompi-raketti-kuin-sulla-touhua.. Koirat saivat kunnon lenkit aamulla ja päivällä ennen tänne tuloa, ja aika hyvin niistä onkin saatu virrat pois. Onneks toi pentu on noin helppo ja vähään tyytyvä tapaus - Kuru 5kk ei taatusti olis parilla tunnin lenkillä ollut noin rauhallinen. Paukuista noi eivät onneksi tunnu välittävän tippaakaan, pikapissatuksella viiden aikaan kuultiin paukkuja vähän kauempaa, eikä kumpikaan pojista reagoinut mitenkään. Saa nähdä, miten käy puolenyön aikaan, mutta Kuruhan on ainakin aiemmat vuodenvaihteet ollut ihan rauhallinen. Toivotaan, että Haltikin osaa ottaa rauhassa.

Tiina