Perjantaina käytiin taas Kirsun, Janikan, Beanan, Tiitun ja Nopan seurassa lenkkeilemässä Paloheinässä. Lunta on tullut sen verran huolella, että latuja on jo joka paikassa, ja me rämmittiinkin alkumatka metsään päästäksemme latujen vieressä umpihangessa. Tällä kertaa oltiin sitten niin viisaita, että lähdettiin ihan suosiolla seuraamaan merkittyjä reittejä, ja kun oltiin tarpeeksi rämmitty, päädyttiinkin melkein Pitkäkoskelle asti. Siitä huolimatta, että meidän kartturit olivat sitä mieltä, että oltais päädytty ihan eri puolelle metsää. :D Mutta niin vaan tuli tutunnäköistä tietä vastaan. Tässä vaiheessa olimme jälleen niin viisaita (!), että päätimme kääntyä takaisin ja seurata ihan vaan omia jälkiämme takaisin lähtöpisteeseen, kun aikaakin oli mennyt jo tunnin verran. Tarttis varmaan vetää rasti seinään, koska normaalistihan meidän kuuluis saada se loistoidea ja suunnistaa ihan ite. ;) Mutta hauskaa se omienkin jälkien seuraaminen oli, metsähän näyttää ihan erilaiselta kun kulkee eri suuntaan, eikä koiriakaan näyttänyt haittaavan. Haltilla ja Nopalla oli hauskaa keskenään, ja itse asiassa Noppa melkoisen reippaana likkana tykkäsi leikkiä myös Kurun kanssa. Vaikka Kurulla onkin välillä hiukan turhan rajut leikit. Kuru oli kyllä muutenkin normaalia rauhallisempi, eikä tainnut edes kovin kauheasti hepuloida Tiitun kanssa, vaikka niiden tapaaminen hihnassa olikin taas varsinainen härdelli. Kaksi tuntia meillä siis kaikkiaan meni, kertaakaan ei eksytty ja selvittiin ihan vaan siisteillä latujenylityksillä ja pysyttin poluilla. Aika ilmiömäistä! Kiitos hyvästä seurasta Kirsulle ja Janikalle. :) 

Lauantain koirat viettivät samaa hiljaiseloa kuin mekin, mä käytin kummatkin erikseen reilun tunnin lenkillä aamupäivällä. Koska lunta pyrytti aika reippaasti, saatiin kävellä käytännössä yksinämme - sen 2,5 tunnin aikana tais olla kaksi vastaantulijaa.. Kurun kanssa käytiin samalla myös vähän tokoilemassa pitkästä aikaa, ja tyypissähän oli kivasti tekemisen intoa. Seuraamiset menivät pätevästi, samoin liikkeestä maahanmeno (itse asiassa se meni maahan jo, kun kehuin sitä "MAinio.." ja hoksasin vasta sitten, että tyyppihän meni välittömästi maahan :D). Liikkeestä seisomista ei otettu liikkeenä, vähän temputtelin peruuttamalla ja sain hyviä seisahtumisia. Tehtiin myös n. 2min paikallaolo pitkästä aikaa, matkaa se 20 metriä, ei ongelmia. Ei tosin ollut häiriötäkään, mitä nyt jossain 100m päässä tehtiin jotain rakennustöitä. Luoksetulokin oli hyvä. Aika pätevä koira siis kaikenkaikkiaan! Halti-reppanalle ei oo vieläkään kukaan viitsinyt opettaa mitään, osaa se namin perässä istua ja mennä maahan, mutta siinä se. Olen mä sentään vähän opettanut sille odottamista, mutta tarttis kyllä ryhdistätyä. Mutta kivasti se edelleen pääsääntöisesti pysyy lähellä ja tulee luokse, kaikenmaailman paskaläjät ja raadot vaan vievät voiton mun nameista. Sellaisia se onnistui siis tälläkin kertaa löytämään, tosi kiva.. Se pieni hölmöläinen saa myös aina ne hepulit siinä vaiheessa, kun ollaan jo tulossa kotiin ja ollaan jo ihan lähellä. Nytkin Halti hepuloi just ennen hihnaan laittoa, hihnassa kyllä rauhoittui nätisti, mutta kun se taas "pakotti" ohikulkijan rapsuttamaan itseään, tuli ihan megahepuli. Halti juoksi mieletöntä hepulirinkiä sen tytön ympärillä ja kävi välillä kimpoamassa tytön jaloista - hyppäsi siis vasten ja otti vauhtia ringilleen. Eh - tosi kiva... :D

Sunnuntaina käytiin Riston kanssa yhdessä lenkkeilyttämässä koirat Paloheinän metsässä, piti vähän tarkistella että varmasti osaan itsekin pysyä niillä reiteillä. Reilun tunnin verran me lenkkeiltiin, piti kääntyä aika aikaisessa vaiheessa takaisin, kun oltiin sen verran myöhään liikkeellä että pian olis alkanut hämärtyä, eikä meillä ollut lamppuja mukana. Ihan ongelmitta kuitenkin pysyttiin reitillä, eikä mitään eksymisiäkään tullut kun tultiin kiltisti omia jälkiämme takaisin. Ihan reitin lopussa, just kun olisin muutenkin ottanut koirat kiinni ladunylitystä varten, tulikin vastaan kaksi koiraa. Kuru seisahtui (onneksi!) kyttäämään, ja kun mä kutsuin, ei korvaansa lotkauttanut. Suihkautin paineilmaa kauko-ohjattavasta pannasta ja korvat löytyivät, ja Kuru tuli nätisti mun luo ja kytkin sen. Lähdettiin ladun yli ja vastaan tulleet labradorinnoutajat isäntänsä kanssa tulivat perässä. Noutajien isäntä huuteli, että hänen puolestaan koirat voivat olla irti ja kun varmistin että ne olivat narttuja, päästin koirat tutustumaan. Kuru-Äijä meni heti ensimmäisenä rähisemään, jolloin mä rähisin sille ja siinä vaiheessa Kurukin tajusi, että ne ovat narttuja. Ja kun se meni tajuntaan, niin Kurun mielestä ne olivatkin niin hemaisevia, että sen piti yrittää nylkyttää kumpaakin. Huoh.. (No, ainakaan sen kiinnostus narttuihin ei oo loppunut, mikä on tietty ihan hyvä asia yhdeltä kantilta.) Ilmeisesti se rähinä tulee aika helposti, kun se on Haltin kanssa - näyttäis kovasti siltä, että se yrittää suojella pentua. Haltin mielestä labradorinnoutajat olivat aika jänniä ja isoja, ja se vetikin ihan mieletöntä hepulirallia koirien ympäri. :D Mutta kivan kokemuksen se sai, nuorempi noutaja kovasti kutsui Haltia ja Kurua leikkiinkin.

Tänään käytiin sitten samoilla poluilla lenkillä Heinin ja Aura-lapinkoiranartun kanssa. Kuru tervehti Auraa ihan nätisti, mutta hihnassa kävellessä se oli vissiin vähän epävarma ja vähän mölisi, mutta irti ollessa kaikki oli ok. Aura tais tykätä Haltin kanssa leikkimisestä, ja sillä kokoerolla Halti oli aika usein selällään hangessa. :D Mutta se ei meidän kääpiötä lannistanut, vaan tyyppi kävi itsekin härkkimässä Auraa leikkimään. Kuru oli ihmeellisen flegu ja rauhallinen, eikä juurikaan innostunut leikkimään Auran kanssa. Joko se on niin aikuinen, niin aikuinen, tai sit mun pitää huolestua.. Noin 1,5 tuntia me rämmittiin hangessa, eikä edes eksytty! Polku oli käytännössä ummessa, koska yön aikana oli satanut 15 senttiä lunta (hyvä kun saatiin auto irti parkkikselta..), mutta pieni painauma näkyi hangessa ja sen perusteella pysyttiin ihan hyvin polulla. Hyvä me! Aika rankka lenkki se kyllä oli eiliseen verrattuna, kun piti jatkuvasti rämpiä umpihangessa. Mut mikäs lenkki se sellainen on, jos ei hikikään tuu.. :D Kiitos Heinille ja Auralle hyvästä seurasta, pitää kyllä ottaa uusiksi!

Tiina